POMM-koontiseminaari
Opettajan ydinosaamisalueet
Pedagoginen osaaminen
Perusopetuksessa opetettavien aineiden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien opinnot ovat tuoneet paljon tietoa ja konkreettisia toimintatapoja liittyen pedagogiseen osaamiseeni ja sen kehittämiseen. Opinnoista on tarttunut etenkin monipuoliset opetusmenetelmät ja –projektit. Opinnoissa pääsimme itse asettumaan oppilaiden saappaisiin ja kokeilemaan, tarkastelemaan millaisia eri opetusmenetelmät ovat käytännössä, mitä niiden suunnittelussa ja toteutuksessa tulee ottaa huomioon. Uusia asioita olivat esimerkiksi kun, historian ja yhteiskuntaopin kohdalla painotettiin tutkivaa oppimista, liikunnassa testattiin eriytettyjä liikuntamuotoja ja äidinkielessä tutustuttiin eri tapoihin opettaa oppilaita lukemaan. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opintojen avulla opin ymmärtämään, millaisia MOKit käytännössä ovat ja mitä mahdollisuuksia niiden hyödyntämisessä on.
Kielipainotteisessa MOKissa olisin toivonut enemmän tietoa esimerkiksi S2-oppilaiden tukemisesta ja siitä, miten käytännössä voidaan S2-oppilasta auttaa opetustilanteissa, jossa kieli on suomi. On tärkeää, että oppilas riippumatta kieliresursseistaan saadaan osaksi ryhmää ja yhteisöä, jonka vuoksi opettajana tulee tehdä sellaisia pedagogisia valintoja, jotka edistävät oppilaiden tasavertaisuutta myös kieliresurssien osalta (Aalto, E. ym., 2019).
Pedagogisessa osaamisessani koen vahvuuteni olevan opetuksen aikana havaintojen tekemisen ja johdonmukaisen opetuksen. Vahvuus siinä, miten opetuksen aikana pystyn huomioimaan luokassa esiintyvää käytöstä ja ryhmäilmiöitä pohjautuu vahvasti aikaisempaan kokemukseeni ja osaamiseeni valmennustyössä. Tätä ei kuitenkaan edellä mainittujen opintojen aikana käsitelty. Esimerkiksi harjoittelussa omassa pedagogisessa osaamisessa ja tekemissäni valinnoissa nousi se, miten ohjaan yhteistä keskustelua ja kuinka oppilaslähtöistä opetukseni on. Koen tämän olevan yksi vahvuuksistani, se miten kiinnostunut olen lapsien omasta ajatus- ja kokemusmaailmasta ja heidän ajatteluprosesseistaan. Tästä vahvuudesta nousee myös yksi kehityskohde. Se, missä vaiheessa opetuksen keskustelulähtöisyys vaikuttaa opettajan auktoriteettiin ja siihen, näkeekö oppilaat opettajaa roolissaan. Opettajan tulee osata arvioida omaa rooliansa ja sen vaikutusta ryhmän. Roolit koulussa luo turvallisuuden tunnetta niin opettajille kuin oppilaille. Opettajan rooli ei kuitenkaan kannata olla ehdoton, sillä se voi aiheuttaa ongelmia ryhmänhallinnassa. (Nikkola, T. & Löppönen, P., 2013).
Kehityskohteenani pedagogisessa osaamisessani koen olevan pedagogisten valintojen monipuolisuudessa, arvioinnissa ja eriyttämisessä. Etenkin monipuolisuus on kehittynyt läpi opintojen. Ennen opintoja, oma niin sanottu ideapankki, oli melko pelkistetty ja perinteikäs. Opinnoissa, jokaisen oppiaineen opintojakson kohdalla tutustuimme erilaisiin opetusmenetelmiin ja –materiaaleihin, kuten aiemmin mainitsin muutamia esimerkkejä. Eriyttämisen haasteet liittyvät etenkin S2-oppilaiden tukemiseen sekä siihen, miten valita sellaisia opetusmenetelmiä, jotka sopisivat kaikille ja miten jokaista opetustapaa saadaan muokattua niin, että se mahdollistaa jokaiselle tasavertaisen oppimisen.
POMM-opinnoissa olen kehittänyt paljon omaa osaamistani ja ymmärrän opettajan pedagogisten valintojen takana olevat periaatteet. Opinnot ovat tuoneet monipuolisuutta omaan ajatteluuni sekä rohkaissut omien vahvuuksien hyödyntämiseen sekä yhteistyön tekemiseen eri tahojen kanssa.
Lähteet:
Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. (2019). Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi
Nikkola, T. & Löppönen, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf
Hyvinvointia vahvistava osaaminen:
Hyvinvoinnin teemoja käsiteltiin POMM-opinnoissa enemmän oppilaan näkökulmasta ja opettajan näkökulma jäi hyvin irralliseksi. POMM1130-opintojaksolla olin ryhmässä, jossa teemana oli hyvinvointioppiminen, jossa käsiteltiin erilaisia hyvinvointiin liittyviä teemoja, mutta teema siitä huolimatta jäi hieman irralliseksi. Opetettavien aineiden opinnoissa nousi jatkuvasti esille se, miten oppituntien toteutuksen ja toiminnan tulee olla suhteutettuna oppitunnin tavoitteisiin. Näin varmistetaan oppilaan mahdollisuus saavuttaa tavoitteet ja opettajalla on jotain mitä arvioida. Tavoitteiden saavuttaminen ja onnistumisen kokemukset parantavat oppilaiden itsetuntoa ja käsitystä omista taidoistaan. Nämä ovat taas yhteydessä oppilaan hyvinvointiin.
Koen liikunnan haastavimmaksi oppiaineeksi arvioida. Kokemus haastavuudesta tuo paineita tehdessä arviointia. Vahva kilpaurheilutaustani vuoksi, koen haastavaksi sen, kun arvioinnin kohteena ei esimerkiksi ole lajin tai aktiviteettien maksimaalinen tai laadullinen suoritus. Se, miten hyvin lapsi esimerkiksi pelaa jotain lajia, olisi itselleni helpompaa arvioida, mutta OPSin muututtua, on siirrytty tavoitepohjaiseen arviointiin.
Sjöblom-Korhonen (Turvaope, 2020) kertoo kokevansa hyväksi uudistukseksi esimerkiksi liikunnan opetussuunnitelman muutoksen, jossa mennään tavoitteet edellä lajien sijaan. Oppilaan onnistumisen kokemus liikuntatunnilla ei siis ole riippuvainen hänen lajitaidoistaan vaan siitä, miten hän pyrkii saavuttamaan oppitunnin tavoitteen. Onnistumisen kokemukset parantavat oppilaan kokemusta liikunnasta, edistää parhaansa yrittämistä ja siten vaikuttaa myös oppilaan hyvinvointiin ja motivaatioon edistää omaa hyvinvointiaan. Etenkin positiiviset kokemukset liikuntatunneista voi innostaa oppilasta liikkumaan myös vapaa-ajalla ja saada lisää positiivisia tuntemuksia liikunnan kautta.
Koen hyvinvointi osaamisen olevan yksi haastavimmista osaamisalueista itselleni, liittyen omaan hyvinvointiin. Koen itselleni haastavaksi tiedostaa sen, milloin on väsynyt, missä menee raja ja levon tarve. Olen hyvin pitkälti suorittaja persoona, jonka vuoksi pyrin tehtävien ja töiden mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen suorittamiseen. Otan helposti vastaan vastuutehtäviä ja johtajanroolin ryhmätyöskentelyssä. Tässä koen tarvitsevani paljon kehitystä. Välillä saa ja pitääkin asettaa itsensä etusijalle. Oman työtaakan keventämisessä voi esimerkiksi hyödyntää yhteisopettajuutta, jossa yhdessä työparin kanssa suunnitellaan ja toteutetaan opetusta. POMM-opinnoissa tehtiin paljon ryhmätyöskentelyä ja yhteisopettajuutta. Esimerkiksi POMM1120-kurssilla pääsimme jokainen opettaja hyödyntämään omia vahvuuksiamme sekä saamaan tukea tarvittaessa kokemiimme haasteisiin. Tulevaisuuden työssä tämä olisi sitä hyvää, tavoiteltavaa yhteisopettajuutta.
Yhteisopettajuuden toimivuuteen ja tehokkuuteen vaikuttaa vahvasti työyhteisön ilmapiiri, työkaverit ja kaikkien välinen kunnioitus toisiaan kohtaan. Työyhteisön johdon toiminta vaikuttaa myös paljolti siihen, miten yhteisön jäsenet voivat ja esimiehillä on suuri vastuu siitä, että jokainen yhteisön jäsen kokee kuuluvansa yhteisöön. Esimiestehtävässä toimiva henkilö tulee olla vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoiltaan taitava, jotta pystyy toimimaan esimerkkinä koko työyhteisölle (Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S., 2019).
Lähteet:
Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. 2019. Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 17 (3), 187 - 201. Saatavilla: https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87125/46056?acceptCookies=1.
Turvaope 2020. Opettajan työssä jaksaminen. Saatavilla: https://radiopublic.com/turvaope-6NqrRy/s1!28d0a
Eettinen osaaminen:
Tieteellinen osaaminen:
Tieteellinen osaaminen POMM-opinnoissa korostui opettajan ajatteluntaitoina, kuten kriittisenä ajatteluna. Esimerkiksi opinnoissa meille esiteltiin jatkuvasti uusia tapoja opettaa, kerrottiin eri pedagogisista valinnoista sekä kirjallisuudesta. Tieteellisesti taitava ja osaava opettaja pystyy kriittisesti arvioimaan näitä asioita ja valitsemaan omalle opetettavalle ryhmälleen toimivimmat vaihtoehdot. Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös taito hahmottaa ja keksiä vaihtoehtoisia toimintatapoja (Tomperi,T., ym., 2005).
Opettaja, joka on tieteellisesti taitava, pystyy perustelemaan valintojaan, ja kriittisesti ajattelemaan semmoisia pedagogisia valintoja ja teorioita, mitkä sopivat omalle opetusryhmälle ja siihen opetettavaan aiheeseen. Näiden valintojen ja osaamisen mukainen toiminta vaatii opettajalta myös tietoa ja kykyä hallita oppiaineen keskeiset käsitteet ja teoriat. Tieteellinen osaaminen kattaa esimerkiksi oppiaineen käsitteiden, teorioiden ja sovelluksien hallinnan. Esimerkiksi liikunnan POMM-opinnoissa korostettiin myös käsitteiden määrittelyn tarkkuuden tärkeyttä. Esimerkiksi merkkikartiota tulee kutsua sen oikealla nimellä eikä tötsänä. Tieteellisen osaamisen näkökulmasta olen vahvimmillani ympäristöopin ja biologian oppisisällöiden kanssa, jolloin pystyn tarkkaan käsitteiden ja teorioiden määrittelyyn. Otin biologian sivuaineeksi, joten olen päässyt perehtymään ja syventymään eri biologian teemoihin, jonka vuoksi pystyn antamaan oppilaille myös oppikirjojen ulkopuolista tietoa. Näissä oppiaineissa pystyn perustelemaan omia tietojani aiemman kirjallisuuden ja tutkimuksien valossa sekä pystyn arvioimaan kriittisesti, mitä opetusmenetelmiä opetettavien aiheiden käsittelyssä on tehokkainta ja hyödyllisintä käyttää.
Palatakseni vielä tarkemmin näihin aiemmin mainittuihin ajatteluntaitoihin, niin koen oman käsitykseni eri oppiaineiden opetuksesta muuttuneen ja kehittyneen paljon. Oma käsitykseni esimerkiksi yhteiskunnan ja historian opetuksesta oli se, että oppilaat itse pänttäävät oppikirjoista yksityiskohtia ja tekevät kokeen. Kuitenkin yhteiskuntaopin ja historian POMM-opinnoissa korostui tutkiva oppiminen ja sen mahdollisuudet opetukseen, ja tämä oli aivan oman käsitykseni vastaista opetusta. Tutkiva oppiminen mahdollistaa oppilaiden laajemman ymmärryksen käsiteltävästä aiheesta, jonka aikana he voivat omaksua yksityiskohtia tai niin sanottua nippelitietoa. Tästä näkökulmasta koen ajatteluntaitojeni ja tieteellisen osaamiseni kehittyneen rutkasti.
Kriittinen ajattelu on tieteellistä osaamista, joka liittyy niin opettajaan kuin oppilaisiin. Opettajana tulee osata puntaroida, millaisia tekstejä annetaan oppilaille luettavaksi, millaista opetusmateriaalia hyödynnetään ja onko esimerkiksi opetuksessa käytetyt materiaalit paikkaansa pitäviä. Opettajan tulee pystyä myös opettamaan oppilaille esimerkiksi luotettavaa tiedonhakua, jota käytiin paljon läpi POMM-opinnoissa. Opinnoissa korostettiin sitä, mistä hakua kannattaa tehdä ja opettajat usein varmistelivat käytetyt lähteet.
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen:
Opettajan ammatti on myös vuorovaikutuksen ammattilaisuutta. Opettajan tulee osata olla kunnioittava, empaattinen, yhteistyö- ja ratkaisukeskeinen osaaja. POMM-opinnoissa kaikki tehtiin yhdessä, jolloin ryhmätyöskentelyssä kehitettiin jatkuvasti vuorovaikutukseen liittyvää osaamista. Muiden kunnioitusta, kuuntelua, avointa keskustelua ja muiden näkemysten huomioonottamista kehitettiin jatkuvasti. Liikunnan POMM-opinnoissa pääsimme myös harjoittamaan toisen fyysisen koskemattomuuden kunnioitusta. Ryhmäilmiöitä voitiin tarkastella jatkuvasti, esimerkiksi roolien muodostumista opiskelijaryhmässä. Itse huomasin usein ottavani niin sanotun johtajan roolin, joka organisoi ryhmän toimintaa. Johtajan roolista huolimatta, otin kaikki ryhmän jäsenet huomioon kaikessa toiminnassa ja päätökset tehtiin aina kaikki kuullen yhdessä. Kuunteleminen on yksi tärkeimmistä opettajan vuorovaikutuksen taidoista, oli se kollegoita kohtaan tai oppilaita kohtaan.
Gordon (2006) kertoo opettajan yhtenä tehtävänä olevan kuuntelun ja miten tutkimuksissa on osoitettu kuuntelun ja oppilaan kuulluksi tulemisen kokemuksen helpottavan oppimista. Itse koen olevani hyvä kuuntelija ja pystyn verbaalisesti ja nonverbaalisesti osoittamaan vuorovaikutustilanteessa kuuntelevani. Vuorovaikutustilanteessa voidaan osoittaa kuuntelua passiivisesti, jolloin ollaan vain hiljaa, mutta se voi tuntua toisesta osapuolesta välinpitämättömyydeltä tai vastaanottoilmauksin, jolloin osoitetaan kuuntelevan toista muttei häiritä toisen puhetta. (Gordon, 2006). Itse hyödynnän paljon tuota jälkimmäistä sekä aktiivista kuuntelua, jolloin osoitetaan kiinnostusta, annetaan palautetta, esitetään kysymyksiä ja tilannekohtaisesti vahvistetaan toisen kertomaa sanomaa ymmärryksen merkiksi (Gordon, 2006). Kuulluksi tulemisen tunne kehittää ja luo turvallisuuden tunnetta opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Turvallisuuden tunne vähentää myös oppitunnilla esiintyvää häirintää, jolloin opettajalla on enemmän aikaa huomioida ja keskustella oppilaidensa kanssa (Henricsson & Rydell, 2004).
Suomen kielen POMM-opintojaksolla käsiteltiin kielitietoisuutta ja moninaisuutta, joka herätti paljon mielenkiintoa etenkin S2-oppilaiden suhteen. Oppilas, jolla on haasteita opetuskielen, useimmiten suomen kielen kanssa, tulee tarjota hyvin yksinkertaisia ja visuaalisia ohjeita. Opetuksessa käytetyn puheen tulee olla selkeää, ymmärrys tulee varmistaa sekä tarvittaessa käytetään apuviittomia. (Aalto, E. ym., 2019). Moninaisuuden arvostamiseen ja tiedostamiseen opettajana tulee tarjota erilaisia tilanteita, joissa oppilaat voivat ilmaista omaa itseään. Esimerkiksi OH2-harjoittelussa pääsin harjoittamaan osaamistani useamman S2-oppilaan kanssa, ja osoittaakseni kiinnostusta heidän kulttuuriaan ja taustaansa kohtaan, pyysin oppilaita opettamaan tiettyjä fraaseja heidän omalla kielellään.
Opettajana jatkuvasti olen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja vuorovaikutustilanteissa automaattisesti otan moninaisuuden ja siihen liittyvät teemat huomioon. Tulevaisuudessa haluan kehittyä etenkin oppilaiden vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä, jota ei POMM-opinnoissa käsitelty.
Lähteet:
Aalto, E., Mustonen, S., Järvenoja, M. & Saario, J. 2019. Monikielisen oppijan matkassa.Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. https://monikielisenoppijanmatkassa.fi
Gordon, T. 2006. Toimiva koulu. Helsinki: LK-kirjat.
Esteettinen osaaminen:
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen:
Koonti ja ajatuksia