Tieteellinen osaaminen

OA4

Perustan opettajuuteni ja opetukseni vahvasti dialogisuuteen ja siten kasvatusteoreettiset valintani ja toimintani perustuvat sosiokonstukrivistiseen oppimiskäsitykseen. Oppiminen on yhteisöllistä, vuorovaikutteista yksilöä ja yhteisöä rakentava prosessi. Oppiessamme jotain, liitämme uudet oppimamme tiedot ja taidot aiempiin kokemuksiin sekä sosiaaliseen ympäristöömme. Tässä yhdistyy opetuksen dialogisuus ja kasvatusteoreettiset valintani. Pyrin rohkaisemaan oppilaita keskustelemaan aktiivisesti, perustelemaan näkemyksiään, kertomaan kokemuksistaan sekä työskentelemään yhdessä. Jokaisella oppilaalla on potentiaalinsa kasvaa, oppia ja kehittyä ja opettajalla on suuri vastuu tuen antamisessa sekä oppilaiden kuulemisessa ja näkemisessä. (Tynjälä, 2008).

Harjoittelun aikana koin ajatuksen opettajan asiantuntijuuden monipuolisuudesta korostuneen ja niiden asioiden tiedostamisen kehittyneen. Oli huikeaa nähdä, miten oma käsitys omasta asiantuntijuudesta sekä tiedollisen, taidollisen ja eettisen osaamisen kehittyneen harjoittelun sekä opiskeluvuosien aikana. Nämä kaikki osaamisalueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään (Tynjälä, 2008). Etenkin reflektoidessani ja pohtimalla opetustilanteita niiden jälkeen, havaitsin oman käytökseni oppilaita kohtaan vaihtelevan oppilaskohtaisesti. Tätä Moilanen (2005) perustelee sillä, että oppilaiden kohteleminen ei aina ole samanlaista, vaan kohtelu perustuu suhteessa oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Tätä pohdin esimerkiksi omassa eettisessä osaamisessani, missä kulkee eriarvoisuuden ja yksilöllisen kohtelun raja. Missä määrin oppilaiden kohtaamisessa vaikuttaa heidän maineensa tai käyttäytymismallinsa. (Moilanen, 2005). 

Kuvasin harjoittelun aikana useamman opetustunnin, ja videoista oli havaittavissa eroavaisuuksia siinä, miten oma vuorovaikutukseni vaikutti oppilaisiin ja miten oppilaiden ulosanti vaikutti siihen, mitä valintoja tein opetustilanteissa. Esimerkiksi koulupäivän viimeisillä tunneilla oli havaittavissa paljon levottomuutta, jolloin tein pedagogisen valinnan muuttaa oppitunnin suunnitelmaa yhdessä käytävästä keskustelusta itsenäiseen tekemiseen, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus omien voimavarojensa mukaan potentiaaliseen oppimiseen (Tynjälä, 2008). Tällaiset tilanteet haastavat omaa eettisiä ja tieteellisiä valintojani siinä mielessä, että kaikki tällaiset ratkaisut eivät välttämättä ole parhaita valintoja kaikille oppilaille. Jotkin päätökset saattavat hyödyntää toisia oppilaita ja toisinaan myös kuormittaa toisia. (Moilanen, 2005). Nämä tilanteet ovat kuitenkin antaneet minulle mahdollisuuden kehittää omaa eettistä sensitiivisyyttäni, joka on keskeinen osa opettajan ammattitaitoa (Tynjälä, 2008).

Oppituntien kuvaaminen auttoi itseäni reflektoimaan sekä analysoimaan omaa opetustani ja siten kehittämään esimerkiksi havainnoinnin, palautteen antamisen ja keskustelua ohjaavan osaamisen taitoja. Opettajan käytäntöjä ja käytöstä tulee kehittää tietoisesti arvioiden sekä tutkimusperustaisesti, ja koen oppituntien kuvaamisen auttaneen minua tekemään tätä tutkivaa opettajuutta. Tutkivan otteen avulla pystyin kysymään itseltäni miksi toimin tietyllä tavalla ja miten voisin kehittää omaa toimintaani. Tämän asenteen koen erittäin tärkeäksi ja sopivaksi opettajan ammatille, sillä opettaja ei ole koskaan "valmis," vaan opettajan tulee tahtomattaankin kehittyä jatkuvasti sekä pohtia pedagogisia valintojaan nykymaailman tilanteeseen sekä yhteiskunnan tarpeisiin nähden. (Tynjälä, 2008). 

Edelleen tieteellisen osaamisen alue ja sen pohtiminen on haastava itselleni. Koen paljon vaikeuksia ymmärtää sen sisältöjä. Kirkkain ajatus joka minulla heräsi liittyen tieteelliseen osaamiseen ja hyödyntämiini lähteisiin on se, että opettajana, minä olen kasvattaja. Tehtäväni on ennen kaikkea tukea ja ohjata oppilaan kasvua ihmisyyteen sekä eettiseen toimijuuteen ja vastuuseen muuttuvaan yhteiskuntaan ja maailmaan. (Moilanen, 2005).

Lähteet:

Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto.
Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus

OKLV211 / K2025

Tässä vaiheessa opintojani koen kehittäneeni omaa tieteellistä osaamistani siten, että pystyn kehittämään sitä rakentamaan sitä niin, että se perustuu vankalle kasvatusteoreettiselle pohjalle. Pyrin perustamaan toimintaani konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan tietoa rakennetaan aktiivisesti vuorovaikutuksessa niin fyysisen että sosiaalisen ympäristön kanssa. Uskon myös, että minun tulee jatkuvasti kehittämään omaa tietoani asioistani, sillä tieto tarkentuu jatkuvasti sekä jäsentyy uudelleen. Perustan ihmiskäsitykseni humanistisuudelle, jossa jokainen oppilas on potentiaalinen yksilö, jolla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Koen tärkeimmäksi kehittyneeksi taidoksi taidon yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Tämän havaitsin etenkin OH2- ja OH3-harjoittelun aikana. Pyrin jatkuvasti tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaani sekä opetustilanteita tieteellisten viitekehysten kautta. Esimerkiksi tutkivan oppimisen periaatteet näkyy opetuksessani etenkin silloin, kun tarkastelema ilmiöpohjaisia kokonaisuuksia, jolloin oppilaat pääsevät itse tutkimaan, pohtimaan ja kysymään. Keskiössä positiiviset oppimiskokemukset ja oppilaiden omat oivallukset. Koen tutkivan otteen opetuksessani hyvin itselleni luontaiseksi. Esimerkiksi opetustilanteiden jälkeen pysähdyn pohtimaan mitkä asiat ovat onnistuneet, missä mentiin pieleen ja miten olisi voitu toimia toisin. Haluan, että työskentelytapani on reflektiivistä, jotta pystyn samalla kehittämään omaa ammattitaitoani että myös tukea oppilaiden oppimista.

Koen edelleen, että minun tulee jatkuvasti kehittää omaa tieteellistä osaamistani. Pyrin oman osaamiseni edistämiseksi syventyä tarkemmin ja laajemmin erilaiseen tutkimus- ja teoriatietoon sekä yhdistämään niihin käytännön kokemuksiani. Koen tieteellisen osaamisen etenkin tärkeäksi tilanteissa, joissa törmään ristiriitoihin. Tällöin pyrin tekemään perustellun ratkaisun, joka ottaa huomioon niin tutkimustiedon sekä oppilaani ainutlaatuisuuden.

Tällä hetkellä koen olevani vahvimmillani matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa. Tällaisissa kokonaisuuksissa voin hyödyntää luovuuttani, mutta myös tuoda esiin tieteellistä ajattelua ja menetelmiä.

Auktoriteettini perustuu ennen kaikkea haluuni oppia ja kehittää omaa opetustani tutkittuun tietoon nojaten. Opettajan auktoriteetti on moniulotteinen ja hienovarainen ilmiö, johon vaikuttaa opettajan oma persoonallisuus, vuorovaikutustaidot sekä kyky rakentaa rakentavaa, luottamuksellista ilmapiiriä. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, millaisena auktoriteettina oppilaat kokevat opettajan. Opettajan tulee jatkuvasti pohtia omaa toimintaansa, jotta vuorovaikutus on kunnioittavaa ja miten sitä ylläpitää. Koen tarvitsevani vielä vahvistusta juuri auktoriteettiin liittyvissä teemoissa, kuten ryhmänhallinnassa.

Tulevaisuudessa tavoitteenani on syventää tieteellistä osaamistani niin, että pystyn yhä selkeämmin nimeämään, soveltamaan ja arvioimaan erilaisia kasvatusteorioita ja tutkimustietoa omassa työssäni. Haluan pystyä tarkastelemaan opetustani monesta näkökulmasta ja kehittää toimintaani kasvattajana ja auktoriteettinä.

Tieteellinen osaaminen tällähetkellä (29.11)

Tieteellisessä osaamisessani on tärkeää, että panostan siihen että oma toimintani perustuu tieteelliselle ajatukselle, tieteellisesti perustelluille ja tutkituille teorioille. Näin voidaan varmistaa opetuksen laatu ja näin myös tehdä oikeita, perusteltuja pedagogisia valintoja. 

Opetuksessa tulisi keskittyä ilmiölähtöisyyteen, tutkivaan oppimiseen, jossa oppilaat olisivat mahdollisimman aktiivisessa roolissa. Tätä tulee kehittää jokaisella koulutusasteella, mutta aloittaa jo varhain esimerkiksi alakoulun ensimmäisillä luokilla pienillä projekteilla. (Sitomaniemi-San J, 2017)

Omaa tieteellistä osaamista tulee kehittää vielä paljon, jotta pystyn tiedostamaan mitkä asiat, teoriat ja tutkimustiedot ohjaavat omaa toimintaani opettajana ja miten nämä vaikuttavat omiin päätöksiini, joita teen esimerkiksi havainnoistani ja tulkinnoistani.

Tulevaisuudessa haluan päästä toteuttamaan vahvaa ja monipuolista tieteellistä osaamista, jonka avulla pystyn soveltamaan vastaanottamaani tieteellistä tietoa sekä tiedostamaan omien aiempien kokemuste ja opitun tiedon vaikutusta omaan toimintaani.

Lähde:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/102624/Autio_ym_Opetussuunnitelmatutkimus.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Opettajan tieteellinen osaaminen

Opettajan on hyvä omata pohjaa tieteelliselle osaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole edellytys jokaisessa oppiaineessa. Opettaja, jolla on tieteellistä osaamista pystyy löytämään omalle opetusryhmälleen sopivia, luotettavia ja tutkimukseen pohjautuvia tekstejä ja materiaaleja. Opettaja pystyy myös perustelemaan ja itse tiedostaa mistä on tiedot löytänyt, mistä sen tietää että sisältö on totta. Myös se millaista tietoa käyttää omassa opetuksessaan tulee arvioida kriittisesti sekä analysoida, mitä aineistosta käyttää.

Vahvin osaaminen minulla on historian, biologian ja matematiikan oppisisällöistä. Nämä ovat aina olleet itselleni mielenkiintoisimmat oppiaineet, jonka vuoksi tutkin kyseisiä sisältöjä myös vapaa-aikana enemmän. Jotta voisin selittämään oppilaille tieteelliseen tietoon perustuvia periaatteita näihin teemoihin liittyen, tulee minun saada lisää koulutusta aineiden pedagogiseen pohjaan. Itse olen hyvin utelias ja pidän paljon uusien asioiden tutkimisesta ja niihin perehtymisestä. Tämän vuoksi innolla odotan itse kentälle pääsyä opinnoissa ja tulevaisuudessa, sillä pääsee tutkimaan lasten kanssa uusin silmin eri teemoja ja oppiainesisältöjä!

Oppilaille on hyvä opettaa tieteellisen osaamisen taitoja, esimerkiksi tiedon kriittistä arviointia, tekstin sisältöjen analysointia ja omien ajatusten perusteluja. Näitä voi harjoitella esimerkiksi tutkimusta vaativissa tehtävissä ryhmissä tai koko luokan kanssa yhdessä.