Opettajan eettinen osaaminen
OA4
Opettaja vaikuttaa päätöksillään muihin ihmisiin, etenkin oppilaisiin. Opettajan työhön liittyy jatkuvaa omien arvojen, periaatteiden ja ihmiskäsitysten pohtimista (Tynjälä, 2008). Harjoittelun aikana etenkin ryhmänhallintatilanteissa huomasin puuttuvan oppituntia häiritsevään käyttäytymiseen herkemmin sekä voimakkaammin niiden oppilaiden kohdalla, jotka useimmiten käyttäytyvät häiritsevästi. Kun oppituntia häiritsi niin sanotut "kympin tytöt" puuttuminen häiritsemiseen oli lempeämpää ja puuttuminen ei ollut välitöntä. Opettajan vallankäytöllä on suuri eettinen vastuu, ja erilainen suhtautuminen oppilaisiin voi heikentää oppilaiden kokemusta opettajan ja koulun tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta (Moilanen, 2005).
Päättöharjoittelun aikana vastaan tuli myös useita tilanteita, joissa tietty oppilas aiheutti konfliktitilanteita tarkoituksella toisten oppilaiden välillä. Osa tilanteista oli sellaisia, joissa sama oppilas oli ristiriitatilanteessa toisen oppilaan kanssa, mutta itse en ollut näkemässä tilannetta. En tiennyt tapahtuman kulkua, molemmat oppilaista kertoivat eri version tilanteesta, mutta silti kallistuin "kiltimmän" oppilaan näkemykseen tilanteesta. Tässä kohtasin taas uuden haasteen siitä, miten minun tulee tiedostaa mahdolliset ennakkoluuloni oppilaista, ennen kuin toimin. Oppilaiden kohtelun tulee perustua oppilaiden tarpeisiin tilanteessa, ei heidän maineeseen tai käyttäytymismalleihin (Moilanen, 2005). Tässä koen eettisen osaamiseni kehittyneen eniten. Pystyn punnitsemaan, pohtimaan sekä tiedostamaan omia asenteitani oppilaita kohtaan sekä kehittämään niitä niin, että kohtelen jokaista oppilasta tasavertaisesti, riippumatta heidän käyttäytymismalleista tai niin sanotusta maineesta.
Tein paljon pohdintaa Norssin toiminnan eettisyydestä ja siitä, palveleeko opetuskoulu sellaisia oppilaita, joilla on paljon tuen tarpeita tai ylipäätään oppilaita. Harjoittelun aikana keskustelimme muiden opiskelijoiden kanssa paljon Norssin toimintakulttuurista, jatkuvasti muuttuvista opettajista ja oppilaiden tuen tarpeista. Opettajaopiskelijoiden harjoittelu jaksot ovat suhteellisen lyhyitä, eikä harjoittelija välttämättä ehdi oppia tuntemaan oppilaiden tuen tarpeita. Oppilaat hyötyisivät arjen ennakoitavuudesta, luottamuksesta ja pysyvistä ihmissuhteista. Jatkuvasti vaihtuvat opettajaharjoittelijat voivat heikentää näitä sekä siten vaikuttaa oppimistuloksiin. Kuitenkin jatkuvuuden tunne voi syntyä juurikin tästä harjoittelijoiden vaihtuvuudesta, joka voi joidenkin oppilaiden kohdalla myös toimia sekä parantaa hyvinvointia koulussa. Norssin ohjaavilla opettajilla on suuri vastuu siinä, että he luovat vaihtuvien harjoittelijoiden keskelle myös jatkuvuuden, luottamuksen ja turvan tunnetta sekä takaavat tuen saatavuuden. Norssin ohjaavan opettajan tulee varmistaa että opiskelijat osaavat selkeät ohjauskäytännöt, pedagogiset linjaukset sekä mahdollistaa tiiviin yhteistyön kaikkien oppilaan opettajien kesken. (Moilanen, 2005). Opettajaharjoittelijoiden oppiminen ei voi tapahtua tukea tarvitsevien oppilaiden kustannuksella.
Yksi eettisistä kysymyksistä joka minulle heräsi harjoittelun aikana oli se, että miten jakaa omaa huomiota tasaisesti jokaiselle oppilaalle. Joidenkin oppilaiden kanssa meni reilusti enemmän aikaa kuin toisten, eniten niiden oppilaiden kanssa, jotka tarvitsivat apua toiminnanohjauksen kanssa. Tämä tuki on tietenkin tärkeää, mutta samalla ne muut noin 20 oppilasta jäivät silloin ilman tukea. Miten tukea jakaa kaikille oppilaille, myös niille, jotka pärjäävät tehtävissä mutta saattaisivat tarvita tukea? Moilasen (2005) mukaan: "Oppilaat ovat erilaisia, ja siksi heitä tulee kohdella eri tavalla." Mutta tästä herää kysymys, miten tunnistaa ne hetket, jolloin oppilas joka ei yleensä tarvitse tukea muuttuukin tukea tarvitsevaksi, muttei osaa pyytää tukea?
Lähteet:
Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto
Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus.
Päättöharjoittelun aikana vastaan tuli myös useita tilanteita, joissa tietty oppilas aiheutti konfliktitilanteita tarkoituksella toisten oppilaiden välillä. Osa tilanteista oli sellaisia, joissa sama oppilas oli ristiriitatilanteessa toisen oppilaan kanssa, mutta itse en ollut näkemässä tilannetta. En tiennyt tapahtuman kulkua, molemmat oppilaista kertoivat eri version tilanteesta, mutta silti kallistuin "kiltimmän" oppilaan näkemykseen tilanteesta. Tässä kohtasin taas uuden haasteen siitä, miten minun tulee tiedostaa mahdolliset ennakkoluuloni oppilaista, ennen kuin toimin. Oppilaiden kohtelun tulee perustua oppilaiden tarpeisiin tilanteessa, ei heidän maineeseen tai käyttäytymismalleihin (Moilanen, 2005). Tässä koen eettisen osaamiseni kehittyneen eniten. Pystyn punnitsemaan, pohtimaan sekä tiedostamaan omia asenteitani oppilaita kohtaan sekä kehittämään niitä niin, että kohtelen jokaista oppilasta tasavertaisesti, riippumatta heidän käyttäytymismalleista tai niin sanotusta maineesta.
Tein paljon pohdintaa Norssin toiminnan eettisyydestä ja siitä, palveleeko opetuskoulu sellaisia oppilaita, joilla on paljon tuen tarpeita tai ylipäätään oppilaita. Harjoittelun aikana keskustelimme muiden opiskelijoiden kanssa paljon Norssin toimintakulttuurista, jatkuvasti muuttuvista opettajista ja oppilaiden tuen tarpeista. Opettajaopiskelijoiden harjoittelu jaksot ovat suhteellisen lyhyitä, eikä harjoittelija välttämättä ehdi oppia tuntemaan oppilaiden tuen tarpeita. Oppilaat hyötyisivät arjen ennakoitavuudesta, luottamuksesta ja pysyvistä ihmissuhteista. Jatkuvasti vaihtuvat opettajaharjoittelijat voivat heikentää näitä sekä siten vaikuttaa oppimistuloksiin. Kuitenkin jatkuvuuden tunne voi syntyä juurikin tästä harjoittelijoiden vaihtuvuudesta, joka voi joidenkin oppilaiden kohdalla myös toimia sekä parantaa hyvinvointia koulussa. Norssin ohjaavilla opettajilla on suuri vastuu siinä, että he luovat vaihtuvien harjoittelijoiden keskelle myös jatkuvuuden, luottamuksen ja turvan tunnetta sekä takaavat tuen saatavuuden. Norssin ohjaavan opettajan tulee varmistaa että opiskelijat osaavat selkeät ohjauskäytännöt, pedagogiset linjaukset sekä mahdollistaa tiiviin yhteistyön kaikkien oppilaan opettajien kesken. (Moilanen, 2005). Opettajaharjoittelijoiden oppiminen ei voi tapahtua tukea tarvitsevien oppilaiden kustannuksella.
Yksi eettisistä kysymyksistä joka minulle heräsi harjoittelun aikana oli se, että miten jakaa omaa huomiota tasaisesti jokaiselle oppilaalle. Joidenkin oppilaiden kanssa meni reilusti enemmän aikaa kuin toisten, eniten niiden oppilaiden kanssa, jotka tarvitsivat apua toiminnanohjauksen kanssa. Tämä tuki on tietenkin tärkeää, mutta samalla ne muut noin 20 oppilasta jäivät silloin ilman tukea. Miten tukea jakaa kaikille oppilaille, myös niille, jotka pärjäävät tehtävissä mutta saattaisivat tarvita tukea? Moilasen (2005) mukaan: "Oppilaat ovat erilaisia, ja siksi heitä tulee kohdella eri tavalla." Mutta tästä herää kysymys, miten tunnistaa ne hetket, jolloin oppilas joka ei yleensä tarvitse tukea muuttuukin tukea tarvitsevaksi, muttei osaa pyytää tukea?
Lähteet:
Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto
Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus.
Osaaminen nyt / K2025
Eettinen osaamiseni on kehittynyt etenkin pohdinnan ja kokemusten myötä. OKLV211 opintojakson sisältämä reflektointi herätti paljon ajatuksia siitä, millä tasolla oma eettinen osaamiseni on ja mitä minun tulisi kehittää.
Opettajana minulla on suuri vastuu ja rooli. Vaikutan oppilaisiin, jonka vuoksi minun tulee tarkastella omaa toimintaani kriittisesti ja sekä pohtien sitä, mitä voisin mahdollisesti kehittää. Olen pohtiva, empattinen ja vastuullinen opettaja, ja toimintaani ohjaa niin omat arvoni kuin elämänkokemukseni. Koen omien arvojeni olevan hyvin linjassa opettajan ja koulutuksen arvoja, jonka vuoksi koen opettajan työssä kohtaamani ja tulevaisuudessa vastaan tulevissa eettisissä tilanteissa kykeneväni toimimaan eettisesti ja koulutuksen arvojen mukaisesti.
Opettajuuteni ei ole vain tiedon jakamista, vaan myös ihmisenä kasvun tukemista. Koulu kasvattaa oppilaista myös yhteiskunnan toimivia kansalaisia, jonka vuoksi koen tärkeäksi arvojen ja arvokysymysten äärellä toimimisen. Oppilaslähtöisyyteni ja oppilaiden kokemusmaailmasta kiinnostuneisuuteni auttaa minua kohtaamaan oppilaat, jotka mukailevat eettisiä periaatteitani. Haluan olla kuunteleva, ymmärtävä ja turvallinen aikuinen, joka tekee päätöksiä niin, että tuen kaikkien hyvinvointia sekä otan huomioon yksilölliset tilanteet ja tarpeet. Ymmärrykseni oikeasta ja väärästä ei perustu vain sääntöihin tai ohjeistuksiin, vaan laajempaan eettiseen ajatteluun, jossa tarkastellaan päätösten vaikutuksia muihin ihmisiin ja yhteisöön.
Opettajana tulen kohtaamaan tilanteita, joissa ei ole vain yhtä oikeaa vastausta, jolloin tulee puntaroida sitä, miten paljon omia kokemuksia voin jakaa oppilailla. Ymmärrän sen, miten paljon oma toimintani vaikuttaa oppilaiden ajatteluun, arvoihin ja identiteetin rakentumiseen. Mitä voi kertoa, mikä tukee oppilaiden kasvua ja empatiaa? Millaiset asiat taas ojhtaa oppilaiden ajattelua ei-toivotuilla tavoilla. Koen opintojen aikana tapahtuneen niin sanottua eettistä kasvua. Pystyn tunnistamaan tiettyjä rajoja sekä tiedostan sen, että ammatillisuus ei tarkoita tunnekylmyyttä, mutta se vaatii harkintaa ja tietoa siitä, mitä omien kokemusten jakaminen voi palvella esimerkiksi oppimista, ei omaa itseilmaisuani opettajana.
Pohtien opettajan eettistä osaamista, koen, että minun tulee jo ennakkoon pohtia erilaisia arvoristiriitoja, jota opettajana saataa joutua kohtaamaan. Esimerkiksi tilanteet, joissa koulun toimintakulttuuri ei vastaa omaa arvomaailmaani tai -toimintaperiaatteitani. Näihin olen pyrkinyt saamaan tukea esimerkiksi muilta opiskelijoilta sekä opettajilta, jotta yhdessä voimme pohtia ratkaisuja. Eettisiin tilanteisiin ei välttämättä aina ole oikeaa tai väärää vastausta.
Opettajana minulla on suuri vastuu ja rooli. Vaikutan oppilaisiin, jonka vuoksi minun tulee tarkastella omaa toimintaani kriittisesti ja sekä pohtien sitä, mitä voisin mahdollisesti kehittää. Olen pohtiva, empattinen ja vastuullinen opettaja, ja toimintaani ohjaa niin omat arvoni kuin elämänkokemukseni. Koen omien arvojeni olevan hyvin linjassa opettajan ja koulutuksen arvoja, jonka vuoksi koen opettajan työssä kohtaamani ja tulevaisuudessa vastaan tulevissa eettisissä tilanteissa kykeneväni toimimaan eettisesti ja koulutuksen arvojen mukaisesti.
Opettajuuteni ei ole vain tiedon jakamista, vaan myös ihmisenä kasvun tukemista. Koulu kasvattaa oppilaista myös yhteiskunnan toimivia kansalaisia, jonka vuoksi koen tärkeäksi arvojen ja arvokysymysten äärellä toimimisen. Oppilaslähtöisyyteni ja oppilaiden kokemusmaailmasta kiinnostuneisuuteni auttaa minua kohtaamaan oppilaat, jotka mukailevat eettisiä periaatteitani. Haluan olla kuunteleva, ymmärtävä ja turvallinen aikuinen, joka tekee päätöksiä niin, että tuen kaikkien hyvinvointia sekä otan huomioon yksilölliset tilanteet ja tarpeet. Ymmärrykseni oikeasta ja väärästä ei perustu vain sääntöihin tai ohjeistuksiin, vaan laajempaan eettiseen ajatteluun, jossa tarkastellaan päätösten vaikutuksia muihin ihmisiin ja yhteisöön.
Opettajana tulen kohtaamaan tilanteita, joissa ei ole vain yhtä oikeaa vastausta, jolloin tulee puntaroida sitä, miten paljon omia kokemuksia voin jakaa oppilailla. Ymmärrän sen, miten paljon oma toimintani vaikuttaa oppilaiden ajatteluun, arvoihin ja identiteetin rakentumiseen. Mitä voi kertoa, mikä tukee oppilaiden kasvua ja empatiaa? Millaiset asiat taas ojhtaa oppilaiden ajattelua ei-toivotuilla tavoilla. Koen opintojen aikana tapahtuneen niin sanottua eettistä kasvua. Pystyn tunnistamaan tiettyjä rajoja sekä tiedostan sen, että ammatillisuus ei tarkoita tunnekylmyyttä, mutta se vaatii harkintaa ja tietoa siitä, mitä omien kokemusten jakaminen voi palvella esimerkiksi oppimista, ei omaa itseilmaisuani opettajana.
Pohtien opettajan eettistä osaamista, koen, että minun tulee jo ennakkoon pohtia erilaisia arvoristiriitoja, jota opettajana saataa joutua kohtaamaan. Esimerkiksi tilanteet, joissa koulun toimintakulttuuri ei vastaa omaa arvomaailmaani tai -toimintaperiaatteitani. Näihin olen pyrkinyt saamaan tukea esimerkiksi muilta opiskelijoilta sekä opettajilta, jotta yhdessä voimme pohtia ratkaisuja. Eettisiin tilanteisiin ei välttämättä aina ole oikeaa tai väärää vastausta.
Eettisiä ratkaisuja tulee vastaan koulun arjessa jatkuvasti. Kenelle antaa puheenvuoron, miten ottaa huomioon erilaiset oppijat ja heidän kulttuuritaustat, miten rakentaa turvallista, tasa-arvoista ja moninaista kunnioittavaa toimintakulttuuria ja yhteisöä? Eettisesti osaava opettaja on vastuullinen, läsnä, harkitseva ja reflektoiva opettaja. Haluan olla myös kestävä kasvattaja, joka ottaa huomioon myös kestävyyden teemat, jolloin opetuksessa ja toimintakulttuurissa huomioidaan niin ympäristötietoisuus, sosiaalisten taitojen tukeminen, moninaisuuden arvostaminen sekä resurssien viisas käyttö.
Kehitystä eettiseen osaamiseen
Tällä hetkellä eettisyyteen liittyvät kysymykset ovat hieman selkeytyneet.
Kun organisaatiolta saa apua haastavista tilanteista, antaa se
mielelle rauhaa siitä, miten tulisi reagoida.
Kuitenkin edelleen kysymyksenä on se, miten paljon opettaja
saa jakaa esimerkiksi omasta elämästään oppilailleen.
Saako opettaja kertoa omia kokemuksiaan omasta koulupolustaan,
omasta viikonlopustaan tai kesälomastaan?
Mitkä asiat ovat sellaisia jotka on parempi jättää pois, jottei
ne vaikuta oppilaiden asenteisiin, ajatuksiin tai ennakkoluuloihin tai
mitä asioita voi jakaa, jotta ne voisi parantaa oppilaiden ymmärrystä
muiden ihmisten kokemusten olemassaolosta tai niiden vaikutusta
esimerkiksi yksilön tulevaisuuteen?
Tämä kysymys tietenkin on melko laaja ja peruskäsitys siitä mitä asioita
ei kannata/saa jakaa on, mutta missä tämä häilyvä raja sitten menee?
Kun organisaatiolta saa apua haastavista tilanteista, antaa se
mielelle rauhaa siitä, miten tulisi reagoida.
Kuitenkin edelleen kysymyksenä on se, miten paljon opettaja
saa jakaa esimerkiksi omasta elämästään oppilailleen.
Saako opettaja kertoa omia kokemuksiaan omasta koulupolustaan,
omasta viikonlopustaan tai kesälomastaan?
Mitkä asiat ovat sellaisia jotka on parempi jättää pois, jottei
ne vaikuta oppilaiden asenteisiin, ajatuksiin tai ennakkoluuloihin tai
mitä asioita voi jakaa, jotta ne voisi parantaa oppilaiden ymmärrystä
muiden ihmisten kokemusten olemassaolosta tai niiden vaikutusta
esimerkiksi yksilön tulevaisuuteen?
Tämä kysymys tietenkin on melko laaja ja peruskäsitys siitä mitä asioita
ei kannata/saa jakaa on, mutta missä tämä häilyvä raja sitten menee?
Oma eettinen osaamiseni
Enne lukoita, eettisen osaamisen termi oli täysin uusi itselle. Eettisyydestä
ja etiikasta oltiin puhuttu hieman yläasteen uskonnon opinnoissa, niitä ei
kuitenkaan korostettu. Lukiossa kuitenkin filosofian kautta etiikka ja eettinen
ajattelu alkoi kiinnostamaan enemmän.
Ihmisenä koen olevani biosentristi, eli pyrin kohtaamaan ja kohtelemaan
yksilöitä ja elollisia olentoja tasa-arvoisesti. Tämä näkyy esimerkiksi moraalin
piirini laajuutena, johon kuuluu niin perhe, ystävät koulussa kohtaamat ihmiset,
lemmikit ynnä muut.
Itselleni tärkeitä arvoja ovat muun muassa opiskelu, koulutus, oikeudenmukaisuus
ja tasa-arvo, sillä näiden avulla tulevaisuudessa jokainen voi menestyä elämässään
ja saada mahdollisimman hyvät työkalut hyvään elämään. Myös luonto ja rakkaus ovat minulle tärkeitä arvoja.
Saatan itseni melko usein ristiriitatilanteisiin, jossa minun tulee päättää oman tai
muiden mielihyvän ja tyytyväisyyden välillä. Voi siis sanoa että olen toiminnaltani
myös altruismiin taipuva, sillä toimin melko usein muiden mielihyvän eteen oman
mielipahan kustannuksella.
Omat eettiset periaatteeni näkyvät selkeästi ajattelussani ja toiminnassani. Pyrin
aina toimimaan eettisesti oikein ja joskus liiankin, jolloin aiheutan esimerkiksi
stressiä itselleni omasta toiminnasta. Puutun usein konfliktitilanteisiin, joissa
koen omat arvoni uhatuiksi.
Koska koulutus ja opiskelu ovat itselleni tärkeimpiä arvoja, olen itse ollut aina
kiinnostunut näistä. Koen että ihminen voi kehittää itseään jatkuvasti eri osa-alueilla.
Kuitenkin voisin tulevaisuudessa myös osallistua hyväntekeväisyysohjelmiin ja -järjestöihin,
joiden avulla voin edistää minulle tärkeiden arvojen ja ajatusten vahvistumista.
Tilanteita, joissa olen toiminut omia eettisiä periaatteitani vastaan on ollut jotkin
konfliktitilanteet, joissa olen mennyt liian henkilökohtaisuuksiin. Toimintani ei
myöskään aina ole luontoa arvostavaa, jolloin rikon itselleni tärkeää luonnon arvoa.
Joskus joudun ostamaan uuden vesimuovipullon tai ostamaan vaatteita, joiden
tuottamiseen ei ole otettu huomioon esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä.
Koen oikean ja väärän, hyvän ja pahan käsityksien olevan universaaleja, kaikkialla
melko samanlaisena pysyvinä käsitteinä. On väärin tuottaa mielipahaa toiselle,
loukata toista tai esimerkiksi varastaa ja vastakohtana hyvänä käsitetään auttaminen,
muiden ihmisten tukeminen ja ystävän murheiden kuunteleminen.
Kuitenkin ihminen voi kohdata ristiriitatilanteen, joissa oikean ja väärän raja
on hyvin häilyvä. Maailmassa on useita esimerkkejä tilanteista, joissa yksilön
tulee perinpohjin tutkia sitä, mitkä asiat hän kokee oikeana ja mitkä vääränä.
Yhteisöissä ja yhteiskunnissa on useita erilaisia normeja, joita yksilö omaksuu
vuorovaikutuksen kautta muilta yhteisön jäseniltä. Ne ovat kirjoittamattomia,
mutta ne näkyvät suoraan meidän toiminnassamme. Esimerkiksi suomalaiseen
kulttuuriin liittyvä normi on se, että kengät otetaan jalasta sisätiloissa. Toisin kuin
taas säännöt ovat kirjoitettuja ohjeistuksia toiminnalle, esimerkiksi kirjastoissa
sääntönä on olla hiljaa. Normit voivat olla iskostuneita meidän ajatteluumme ja toimintaamme niin,
että niitä ei edes tiedosteta, kun taas säännöt usein lukevat jossain, jolloin ne tiedostetaan.
Opettajana voi tulla useita erilaisia dilemmoja vastaan. Esimerkiksi se, missä
menee raja sen kanssa, miten läheinen oppilaiden kanssa saa olla. Itse valmennustyössä
olen hyvin kiinnostunut valmennustyttöjen elämästä ja siitä minkälaisia persoonia he
ovat. Olen kiinnostunut lasten kehityksen seuraamisesta ja koen että kyselemällä ja
tiedustelemalla heidän ajatuksiaan, pystyn konkreettisesti huomaamaan kehityksen.
Mutta missä menee tämän raja? Myös se miten paljon oppilaiden toimintaa tulee seurata
ja keskustella, mikä menee vaitiolovelvollisuuden yli ja missä raja menee.
Esimerkiksi jos huomaa lapsella olevan haastavaa pysyä hereillä tunnilla ja hän syö
maanantaina lounaalla koko viikonlopun edestä, saako kysyä vertaistukea ja kysellä kolleegoilta apua? OAJ:n artkikkelissa "opetustyön eettiset periaatteet" korostetaan ajatusta siitä, että opettajan tulee tunnistaa työssään raja eettisten ja juridisten kysymysten välillä. (OAJ, Opetustyön eettiset periaatteet). Tämä tarkoittaa sitä, että opettajan ammatti antaa tietyt eväät eettisille teemoille ja itse työnkuva sekä vastuu ovat määritelty lainsäädännössä. Lainsäädäntö ei siis velvoita opettajan ammatissa toimivia yksilöitä tiettyyn eettiseen ajatteluun tai toimintaan, vaan se on enemmän opittua ja yksilöstä itsestään lähteviä periaatteita esimerkiksi siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.
0 kommenttia