Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
OKLV211 / K2025
Opetus tapahtuu vuorovaikutuksessa opettajan ja oppilaiden välillä että keskenään oppilaiden välillä. Koen opintojen aikana oman vuorovaikutusosaamiseni ja moninaisuuteen liittyvän osaamisen kehittyneen todella paljon. Esimerkiksi olen oppinut tarkemmin havainnoimaan ja tunnistamaan muiden ihmisten tapaa kommunikoida sekä olla vuorovaikutuksessa, jonka avulla pystyn itse mukautumaan heidän mukaansa. Itse olen ekstrovertti, jonka vuoksi hiljaiset oppilaat tai ihmiset voivat säikähtää minun energiaani. Olen oppinut kuitenkin hillitsemään itseäni, ja nykyisin pystyn olemaan hyvinkin rauhallinen, jos vuorovaikutustilanne sitä vaatii.
Olen oppinut reflektoimaan paljon omaa vuorovaikutustani, niin verbaalista kuin nonverbaalista viestintää. Olen esimerkiksi havainnut sen, että omalle vuorovaikutukselleni ominaista on suuret nonverbaaliset viestit, kuten kehonkieli, eleet ja ilmeet. Puhun paljon käsilläni sekä ilmeilläni, joka auttaa itseilmaisuani. Esimerkiksi OH2-harjoittelussa ohjaava opettajani mainitsi eloisan liikehdintäni tekevän opetuksestani mukaansatempaavan ja mielenkiintoisen seurata. Opetusharjoittelun aikana opin myös huomaamaan sen, miten oma vireystilani ja jännitys vaikuttaa oppilaiden reaktioihin. Tämän vuoksi pyrin rauhoittumaan ja rauhoittamaan omaa rytmiäni ja kiinnittämään huomiota siihen, että sanat ja eleet vahvistaisivat hyvää ilmapiiriä. Vuorovaikutusosaamisessani vaatisin kehitystä kuitenkin esimerkiksi muiden kuuntelussa ja siinä, että olen aidosti läsnä. Minun on välillä haastavaa odottaa vuoroani ja antaa muille puheenvuoro. Kuitenkin opetustilanteissa tämä ei päde, vaan kohtaan tämän ongelman kun olen vuorovaikutuksessa esimerkiksi vertaisteni kanssa.
OKLV211 opintojakson aikana opin pohtimaan itseäni tiimityöskentelijänä, sillä nykyään kouluissa on otettu paljon käyttöön yhteisopettajuusluokkia. Yhteisopettajana koen pystyväni toimimaan avoimesti ja vastuullisesti, sekä toimivani yhteisten tavoitteiden eteen muita kunnioittaen ja kuunnellen. Olen oppinut ilmaisemaan omia mielipiteitäni vaikka ne eriäisivät muista, mutta kaipaisin tähän kuitenkin hieman kehitystä. Liian usein taivun muiden tahtoon.
Moninaisuusosaamisen näkökulmasta olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, millaisia tiedostamattomia oletuksia ja uskomuksia minulla on. opettajana pyrin jatkuvasti kyseenalaistamaan näitä oletuksia ja kysymään enemmän kuin toteamaan. Erilaiset oppijat, eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat lapset, ovat rikastuttaneet ajatteluani. Haluan että tulevaisuudessa luokassani kunnioitetaan ja nautitaan erilaisista kulttuureista ja niiden tuomista eväistä.
Olen oppinut reflektoimaan paljon omaa vuorovaikutustani, niin verbaalista kuin nonverbaalista viestintää. Olen esimerkiksi havainnut sen, että omalle vuorovaikutukselleni ominaista on suuret nonverbaaliset viestit, kuten kehonkieli, eleet ja ilmeet. Puhun paljon käsilläni sekä ilmeilläni, joka auttaa itseilmaisuani. Esimerkiksi OH2-harjoittelussa ohjaava opettajani mainitsi eloisan liikehdintäni tekevän opetuksestani mukaansatempaavan ja mielenkiintoisen seurata. Opetusharjoittelun aikana opin myös huomaamaan sen, miten oma vireystilani ja jännitys vaikuttaa oppilaiden reaktioihin. Tämän vuoksi pyrin rauhoittumaan ja rauhoittamaan omaa rytmiäni ja kiinnittämään huomiota siihen, että sanat ja eleet vahvistaisivat hyvää ilmapiiriä. Vuorovaikutusosaamisessani vaatisin kehitystä kuitenkin esimerkiksi muiden kuuntelussa ja siinä, että olen aidosti läsnä. Minun on välillä haastavaa odottaa vuoroani ja antaa muille puheenvuoro. Kuitenkin opetustilanteissa tämä ei päde, vaan kohtaan tämän ongelman kun olen vuorovaikutuksessa esimerkiksi vertaisteni kanssa.
OKLV211 opintojakson aikana opin pohtimaan itseäni tiimityöskentelijänä, sillä nykyään kouluissa on otettu paljon käyttöön yhteisopettajuusluokkia. Yhteisopettajana koen pystyväni toimimaan avoimesti ja vastuullisesti, sekä toimivani yhteisten tavoitteiden eteen muita kunnioittaen ja kuunnellen. Olen oppinut ilmaisemaan omia mielipiteitäni vaikka ne eriäisivät muista, mutta kaipaisin tähän kuitenkin hieman kehitystä. Liian usein taivun muiden tahtoon.
Moninaisuusosaamisen näkökulmasta olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, millaisia tiedostamattomia oletuksia ja uskomuksia minulla on. opettajana pyrin jatkuvasti kyseenalaistamaan näitä oletuksia ja kysymään enemmän kuin toteamaan. Erilaiset oppijat, eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat lapset, ovat rikastuttaneet ajatteluani. Haluan että tulevaisuudessa luokassani kunnioitetaan ja nautitaan erilaisista kulttuureista ja niiden tuomista eväistä.
Miten toimin ryhmässä? (7.12)
Ryhmätyötilanteet ovat itselleni mielekkäitä ja rakastan työskentelyä muiden ihmisten kanssa. Jotta ryhmä toimii, tulee jokaisen ryhmän jäsenen olla kunnioittavia ja suvaitsevaisia jokaista kanssaihmistä kohtaan. Kaikki meistä tulemme täysin erilaisista lähtökohdista, jonka vuoksi kulttuuri jossa elämme, meille iskostuneet arvot ja ajattelutapamme voi poiketa ääripäihin asti. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen vuorovaikuttaja ja viestijä osaa ja pyrkii ottamaan jokaisen yksilön vastaan ennakkoluulottomasti ja kunnioittavasti.
Ryhmän muodostamisen aikana usein hivuttaudun johtajan rooliin. Selvitän jokaisen ryhmän jäsenen motiivit, motivaation, taidot sekä ryhmän yhteisen tavoitteen. Onko meidän tavoitteena saada työstä paras mahdollinen arvosana vai haluammeko toimia tehokkaasti ryhmänä ja panostaa enemmän ryhmän keskenäiseen toimintaan.
Ystäväporukoissa olen usein se kova äänisin. Juttua tulee yllin kyllin ja myöhemmin ajatuslaukan jälkeen tulee ajatuksia, että olisiko kannattanut olla hiljaa aiemmin. Kuitenkin uskon sen olevan minun tapani purkaa jännitystä ja saada ryhmää rennommaksi. Itse usein otan johtajan roolin ryhmätilanteissa, joissa muut jäsenet ovat itselle tuttuja. Uusissa ryhmissä alkuun tunnustelen millä fiiliksellä muut jäsenet ovat, ja sitten alan etsimään itselleni sopivaa roolia.
Ryhmäviestintäosaamisessani on kuitenkin kehitettävää, esimerkiksi argumentointikykyni, sillä vahvasti puolustan omaa näkemystäni ja voin mennä jopa ääripäähän asti, jotta näkemykseni hyväksytään.
0 kommenttia
Alkukartoitusta itsestäni vuorovaikuttajana (29.11)
Pidän itseäni monipuolisena vuorovaikuttajana ja viestijänä. Käytän puheessani ja ajattelussani niin suomen kieltä, englannin kieltä ja hieman espanjaa. Muita kuin äidinkieltä käytän usein silloin, kun suomen kieliset ilmaisut ovat liian haastavia ja muista kielistä löytyy helpompi ja tarkempi ilmaisu tietylle tunteelle/asialle.
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus- ja viestintätilanne on ollut se,
kun olin ohjaamassa kolmannesluokkalaisille lapsille liikuntaa ja ryhmässä
oli eräs kongolainen lapsi. Hänellä oli vanhempi mukanaan, mutta kumpikaan
lapsi, tai äiti eivät osanneet kunnolla suomea. Olin pitkään epävarma omasta
englannin kielentaidostani, mutta koin että lapsen vuoksi, jätän omat tunteeni
syrjään. Kun aloin juttelemaan lapselle englanniksi, näin kuinka hänen kasvonsa
kirkastuivat kun hän vihdoin sai ohjeet joita hän ymmärtää ja saa mahdollisuuden
ilmaista itseään sekä kommunikoimaan. Yhteisen kielen löytäminen pelasti lapsen
ja vanhemman kärsimyksen siitä, ettei heitä ymmärretä.
Olen kasvanut hyvin vilkkaassa ja aktiivisessa ympäristössä. Minulla on useampi
sisar ja olemme serkuksien kanssa todella läheisiä, niin kasvaessa ristiriita/konfliktitilanteita
tuli vastaan useita. Kuitenkin niiden kautta on oppinut miten ottaa muiden tunteet
huomioon muissa vuorovaikutussuhteissa ja taitoa, miten toimitaan oikeudenmukaisesti
ja reilusti vuorovaikutustilanteissa.
Minulle on todella tärkeää löytää ihmisten kanssa yhteinen kieli ja aallonpituus
vuorovaikutuksessa. Jos itse kieltä ei löydy, voi toisen kanssa kommunikoida
elein ja ilmein, joiden avulla pääsee jo pitkälle, vaikkei näin uskota.
Olen todella aktiivinen ja sosiaalinen, puhelias, jonka vuoksi minun olisi tärkeää
kehittää itsessäni sitä taitoa, että otan paremmin muut huomioon.
Myös omaa kehonkieleen voisi kiinnittää enemmän huomiota, esimerkiksi
seisooko kädet puuskassa vai kädet rennosti sivuilla.
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus- ja viestintätilanne on ollut se,
kun olin ohjaamassa kolmannesluokkalaisille lapsille liikuntaa ja ryhmässä
oli eräs kongolainen lapsi. Hänellä oli vanhempi mukanaan, mutta kumpikaan
lapsi, tai äiti eivät osanneet kunnolla suomea. Olin pitkään epävarma omasta
englannin kielentaidostani, mutta koin että lapsen vuoksi, jätän omat tunteeni
syrjään. Kun aloin juttelemaan lapselle englanniksi, näin kuinka hänen kasvonsa
kirkastuivat kun hän vihdoin sai ohjeet joita hän ymmärtää ja saa mahdollisuuden
ilmaista itseään sekä kommunikoimaan. Yhteisen kielen löytäminen pelasti lapsen
ja vanhemman kärsimyksen siitä, ettei heitä ymmärretä.
Olen kasvanut hyvin vilkkaassa ja aktiivisessa ympäristössä. Minulla on useampi
sisar ja olemme serkuksien kanssa todella läheisiä, niin kasvaessa ristiriita/konfliktitilanteita
tuli vastaan useita. Kuitenkin niiden kautta on oppinut miten ottaa muiden tunteet
huomioon muissa vuorovaikutussuhteissa ja taitoa, miten toimitaan oikeudenmukaisesti
ja reilusti vuorovaikutustilanteissa.
Minulle on todella tärkeää löytää ihmisten kanssa yhteinen kieli ja aallonpituus
vuorovaikutuksessa. Jos itse kieltä ei löydy, voi toisen kanssa kommunikoida
elein ja ilmein, joiden avulla pääsee jo pitkälle, vaikkei näin uskota.
Olen todella aktiivinen ja sosiaalinen, puhelias, jonka vuoksi minun olisi tärkeää
kehittää itsessäni sitä taitoa, että otan paremmin muut huomioon.
Myös omaa kehonkieleen voisi kiinnittää enemmän huomiota, esimerkiksi
seisooko kädet puuskassa vai kädet rennosti sivuilla.
Miten huomioin moninaisuuden nyt ja miten se muuttuu tulevaisuudessa?
Moninaisuuden ymmärtäminen ja siihen liittyvien taitojen kehittäminen on ollut elämässäni kokoajan. Itse koen olevani melko ennakkoluuloton, jonka vuoksi tulen hyvin toimeen monien ihmisten kanssa. Alakoulussa luokallani oli lapsia monista eri taustoista: eri maista ja eri uskontokunnista. Tätä kukaan ei kuitenkaan huomioinut millään tavalla, ja se nähtiin enemmän rikkautena. Nämä eri taustoista tulevat lapset pääsivät esittelemään muille omaa kotimaataan, kulttuuriaan ja uskontoaan, ja he saivat opettaa meille esimerkiksi miten sanotaan hyvää huomenta eri kielillä.
Moninaisuuden huomiointi on todella tärkeää, jotta eri taustoista tulevat oppilaat saadaan integroitua kouluyhteisöön ja sitä kautta yhteiskuntaan. Luokan ilmapiirin kehittämisen positiivisempaan suuntaan vaatii opettajalta taitoa kehittää omaa moninaisuuteen liittyvää osaamistaan ja sitä kautta hän pystyy löytämään oppilaille sopivia harjotteita, joiden avulla voidaan kehittää moninaisuuteen liittyvää toimintaa. Lapset oppivat arvoja, ajatustapoja ja normeja myös kotona, jonka vuoksi lapsien asenteet erilaisiin ihmisiin voi erota suuressakin skaalassa. Tällöin moninaisuuden arvostaminen, erilaisten ihmisten kunnioittaminen jää koulun ja opettajan tehtäväksi opettaa.
Erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä varten voitaisiin tehdä erilaisia projekteja yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Aluksi pitäisi aloittaa siitä, että mitä moninaisuus on ja millaisia eroavaisuuksia ihmisissä on. Tähän voisi käyttää lasten omaa ajattelua ja pohdintaa, jonka jälkeen opettaja kokoaa heidän ajatuksensa ja kertoo mitä kaikkea käsitteen alle kuuluu. Erilaisuutta tulee käsitellä monista eri näkökulmista, jotta lapset ymmärtävät erilaisuuden olevan läsnä heidän jokapäiväisessä elämässään,
Haluan itse päästä kehittämään omaa moninaisuuteeni liittyvää osaamistani niin, että pystyn kohtaamaan jokaisen yksilön samalla tavalla. Esimerkiksi löytämällä yhteisen kielen jos äidinkieli ei ole sama, esimerkiksi englanti tai viittomankieli. Myös eri kulttuurien huomiointi vaatii vielä kehittymistä. On helppoa ajatella eri kulttuurien olevan Suomen ulkopuolella, mutta suomalaisten keskuudessa on useita eri kulttuurisia tapoja, joita haluan päästä huomioimaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Kun eri kulttuurit otetaan huomioon ja niistä opetetaan koulussa, oppilaat arvostavat niitä, kunnioittavat toisiaan ja sitä kautta myös hyväksyvät tulevaisuudessa erilaiset ihmiset paljon helpommin. Eri kulttuureihin tutustuessa maailmankuva laajenee ja ymmärrys moninaisuudesta esitellään jo varhaisessa vaiheessa.
Moninaisuuden huomiointi on todella tärkeää, jotta eri taustoista tulevat oppilaat saadaan integroitua kouluyhteisöön ja sitä kautta yhteiskuntaan. Luokan ilmapiirin kehittämisen positiivisempaan suuntaan vaatii opettajalta taitoa kehittää omaa moninaisuuteen liittyvää osaamistaan ja sitä kautta hän pystyy löytämään oppilaille sopivia harjotteita, joiden avulla voidaan kehittää moninaisuuteen liittyvää toimintaa. Lapset oppivat arvoja, ajatustapoja ja normeja myös kotona, jonka vuoksi lapsien asenteet erilaisiin ihmisiin voi erota suuressakin skaalassa. Tällöin moninaisuuden arvostaminen, erilaisten ihmisten kunnioittaminen jää koulun ja opettajan tehtäväksi opettaa.
Erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä varten voitaisiin tehdä erilaisia projekteja yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Aluksi pitäisi aloittaa siitä, että mitä moninaisuus on ja millaisia eroavaisuuksia ihmisissä on. Tähän voisi käyttää lasten omaa ajattelua ja pohdintaa, jonka jälkeen opettaja kokoaa heidän ajatuksensa ja kertoo mitä kaikkea käsitteen alle kuuluu. Erilaisuutta tulee käsitellä monista eri näkökulmista, jotta lapset ymmärtävät erilaisuuden olevan läsnä heidän jokapäiväisessä elämässään,
Haluan itse päästä kehittämään omaa moninaisuuteeni liittyvää osaamistani niin, että pystyn kohtaamaan jokaisen yksilön samalla tavalla. Esimerkiksi löytämällä yhteisen kielen jos äidinkieli ei ole sama, esimerkiksi englanti tai viittomankieli. Myös eri kulttuurien huomiointi vaatii vielä kehittymistä. On helppoa ajatella eri kulttuurien olevan Suomen ulkopuolella, mutta suomalaisten keskuudessa on useita eri kulttuurisia tapoja, joita haluan päästä huomioimaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Kun eri kulttuurit otetaan huomioon ja niistä opetetaan koulussa, oppilaat arvostavat niitä, kunnioittavat toisiaan ja sitä kautta myös hyväksyvät tulevaisuudessa erilaiset ihmiset paljon helpommin. Eri kulttuureihin tutustuessa maailmankuva laajenee ja ymmärrys moninaisuudesta esitellään jo varhaisessa vaiheessa.
Tietoisuus omasta vuorovaikutuksesta ja viestinnästä
Se, miten omat asenteet vaikuttavat meidän vuorovaikutukseen on suuri.
Esimerkiksi jos itsellä asenne historiaan on negatiivinen ja omalla
koulupolulla historian opiskelu on ollut vaikeaa ja työskentely on vaatinut
paljon ponnistelua, niin sama kuva voi välittyä omassa opetuksessa
oppilaille. Tätä tulisi välttää, jotta oppilaita voidaan innostaa jokaisen
oppiaineen opiskeluun, omista asenteista huolimatta. Tässä tilanteessa
voitaisiin esimerkiksi lähteä tilanteeseen tutkivalla asenteella, ja unohtaa
omat aiemmat tuntemukset ja ennakkoluulot.
Hähkiöniemen ja Kauppisen luennolla Kielitietoinen matematiikan opetus
(POMM1002, 2021) lähestyttiin matematiikkaa täysin itselleni uuden näkökulman
kautta. Matematiikassa käytetään useita erilaisia käsitteitä, joiden avulla voidaan
ymmärtää matematiikkaa. Monilukutaidon eri sektorit voidaan täyttää matematiikan
oppiaineen kautta, sillä se sisältää laajoja tekstikäsityksiä, kuten symboleita, erilaisia
tekstilajeja, monia tiedon lähteitä sekä tapoja käsitellä että arvioida tietoa ja mahdollistaa
oppimisen monenlaisissa ympäristöissä.
Esimerkiksi jos itsellä asenne historiaan on negatiivinen ja omalla
koulupolulla historian opiskelu on ollut vaikeaa ja työskentely on vaatinut
paljon ponnistelua, niin sama kuva voi välittyä omassa opetuksessa
oppilaille. Tätä tulisi välttää, jotta oppilaita voidaan innostaa jokaisen
oppiaineen opiskeluun, omista asenteista huolimatta. Tässä tilanteessa
voitaisiin esimerkiksi lähteä tilanteeseen tutkivalla asenteella, ja unohtaa
omat aiemmat tuntemukset ja ennakkoluulot.
Hähkiöniemen ja Kauppisen luennolla Kielitietoinen matematiikan opetus
(POMM1002, 2021) lähestyttiin matematiikkaa täysin itselleni uuden näkökulman
kautta. Matematiikassa käytetään useita erilaisia käsitteitä, joiden avulla voidaan
ymmärtää matematiikkaa. Monilukutaidon eri sektorit voidaan täyttää matematiikan
oppiaineen kautta, sillä se sisältää laajoja tekstikäsityksiä, kuten symboleita, erilaisia
tekstilajeja, monia tiedon lähteitä sekä tapoja käsitellä että arvioida tietoa ja mahdollistaa
oppimisen monenlaisissa ympäristöissä.
Opettajan havainnointi, sensitiivisyys ja jännityksen vähentäminen vuorovaikutussuhteissa (29.11)
Luokkahuoneessa on tärkeää, että opettaja pysyy valppaana ja havainnoi omaa ympäristöään ja mitä siellä tapahtuu. Millaiset ovat oppilaiden väliset suhteet, minkä laatuisia nämä suhteet ovat ja miten oppilaat kohtaavat toisensa. Nämä ovat tärkeitä asioita, joihin tulee kiinnittää herkästi huomiota ja tarvittaessa myös puuttua riitatilanteissa. Mitä nopeammin opettaja pystyy puuttumaan haitallisen ilmapiirin tai suhteiden muodostumiseen, sitä nopeammin ne kitkeytyvät pois ja oppilaille turvataan hyvä ja luotettava ilmapiiri, jossa kasvaa ja kehittyä.
Jotta luotettavaa ja kannustavaa ilmapiiriä voidaan luoda, on opettajana kiinnitettävä huomiota omaan vuorovaikutukseen ja sen laatuun. Jokainen lapsi tulee kohdata yksilönä, ottaa vastaan ilman ennakkoluuloja tai -odotuksia sekä ymmärtää heidän näkökulmansa ja taustansa. "Opettajan ja oppijan vuorovaikutussuhde ymmärretään ensinnäkin kaksisuuntaiseksi viestintäsuhteeksi, jossa kuvastuvat ja rakentuvat suhteen ulottuvuudet sekä opettajan ja oppijoiden identiteetti." (Gerlander, M. & Kostiainen, E, 2005) Jotta opettajan ja oppilaan välille voi muodostua vuorovaikutussuhde, on molempien osapuolien oltava kiinnostuneita toisistaan, hyväksyttävä toisensa sellaisina kuin he ovat ja kunnioitettava toisiaan.
Koen omaavani jo melko hyvät taidot tilanteissa, joissa toimitaan vuorovaikutuksessa ja muodostetaan vuorovaikutussuhteita lasten kanssa. Asetun usein lasten tasolle, esimerkiksi koukistamalla polvia, jotta en näytä niin "pelottavalta aikuiselta" vaan luotettavalta ja helposti lähestyttävältä. Pyrin myös esittämään lisäkysymyksiä lapsilta, jotta osoitan omaa mielenkiintoa heidän kokemuksiin ja ajatuksiin. Tämän lisäksi myös näytän muita merkkejä omasta kiinnostuksesta, esimerkiksi nyökyttelen, hymähdän tai annan pienen kommentin jostain heidän kertomastaan asiasta. Jotta vuorovaikutusta tapahtuu, on minunkin kerrottava jotain samaan aiheeseen liittyvää. Esimerkiksi jos lapsi kertoo saavansa hamsterin, voi kertoa että minullakin oli lapsuudessani hamsteri.
Lähde:
https://journal.fi/prologi/article/view/95941/54337
Jotta luotettavaa ja kannustavaa ilmapiiriä voidaan luoda, on opettajana kiinnitettävä huomiota omaan vuorovaikutukseen ja sen laatuun. Jokainen lapsi tulee kohdata yksilönä, ottaa vastaan ilman ennakkoluuloja tai -odotuksia sekä ymmärtää heidän näkökulmansa ja taustansa. "Opettajan ja oppijan vuorovaikutussuhde ymmärretään ensinnäkin kaksisuuntaiseksi viestintäsuhteeksi, jossa kuvastuvat ja rakentuvat suhteen ulottuvuudet sekä opettajan ja oppijoiden identiteetti." (Gerlander, M. & Kostiainen, E, 2005) Jotta opettajan ja oppilaan välille voi muodostua vuorovaikutussuhde, on molempien osapuolien oltava kiinnostuneita toisistaan, hyväksyttävä toisensa sellaisina kuin he ovat ja kunnioitettava toisiaan.
Koen omaavani jo melko hyvät taidot tilanteissa, joissa toimitaan vuorovaikutuksessa ja muodostetaan vuorovaikutussuhteita lasten kanssa. Asetun usein lasten tasolle, esimerkiksi koukistamalla polvia, jotta en näytä niin "pelottavalta aikuiselta" vaan luotettavalta ja helposti lähestyttävältä. Pyrin myös esittämään lisäkysymyksiä lapsilta, jotta osoitan omaa mielenkiintoa heidän kokemuksiin ja ajatuksiin. Tämän lisäksi myös näytän muita merkkejä omasta kiinnostuksesta, esimerkiksi nyökyttelen, hymähdän tai annan pienen kommentin jostain heidän kertomastaan asiasta. Jotta vuorovaikutusta tapahtuu, on minunkin kerrottava jotain samaan aiheeseen liittyvää. Esimerkiksi jos lapsi kertoo saavansa hamsterin, voi kertoa että minullakin oli lapsuudessani hamsteri.
Lähde:
https://journal.fi/prologi/article/view/95941/54337