Opettaja vaikuttaa päätöksillään muihin ihmisiin, etenkin oppilaisiin. Opettajan työhön liittyy jatkuvaa omien arvojen, periaatteiden ja ihmiskäsitysten pohtimista (Tynjälä, 2008). Harjoittelun aikana etenkin ryhmänhallintatilanteissa huomasin puuttuvan oppituntia häiritsevään käyttäytymiseen herkemmin sekä voimakkaammin niiden oppilaiden kohdalla, jotka useimmiten käyttäytyvät häiritsevästi. Kun oppituntia häiritsi niin sanotut "kympin tytöt" puuttuminen häiritsemiseen oli lempeämpää ja puuttuminen ei ollut välitöntä. Opettajan vallankäytöllä on suuri eettinen vastuu, ja erilainen suhtautuminen oppilaisiin voi heikentää oppilaiden kokemusta opettajan ja koulun tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta (Moilanen, 2005).  

Päättöharjoittelun aikana vastaan tuli myös useita tilanteita, joissa tietty oppilas aiheutti konfliktitilanteita tarkoituksella toisten oppilaiden välillä. Osa tilanteista oli sellaisia, joissa sama oppilas oli ristiriitatilanteessa toisen oppilaan kanssa, mutta itse en ollut näkemässä tilannetta. En tiennyt tapahtuman kulkua, molemmat oppilaista kertoivat eri version tilanteesta, mutta silti kallistuin "kiltimmän" oppilaan näkemykseen tilanteesta. Tässä kohtasin taas uuden haasteen siitä, miten minun tulee tiedostaa mahdolliset ennakkoluuloni oppilaista, ennen kuin toimin. Oppilaiden kohtelun tulee perustua oppilaiden tarpeisiin tilanteessa, ei heidän maineeseen tai käyttäytymismalleihin (Moilanen, 2005). Tässä koen eettisen osaamiseni kehittyneen eniten. Pystyn punnitsemaan, pohtimaan sekä tiedostamaan omia asenteitani oppilaita kohtaan sekä kehittämään niitä niin, että kohtelen jokaista oppilasta tasavertaisesti, riippumatta heidän käyttäytymismalleista tai niin sanotusta maineesta. 

Tein paljon pohdintaa Norssin toiminnan eettisyydestä ja siitä, palveleeko opetuskoulu sellaisia oppilaita, joilla on paljon tuen tarpeita tai ylipäätään oppilaita. Harjoittelun aikana keskustelimme muiden opiskelijoiden kanssa paljon Norssin toimintakulttuurista, jatkuvasti muuttuvista opettajista ja oppilaiden tuen tarpeista. Opettajaopiskelijoiden harjoittelu jaksot ovat suhteellisen lyhyitä, eikä harjoittelija välttämättä ehdi oppia tuntemaan oppilaiden tuen tarpeita. Oppilaat hyötyisivät arjen ennakoitavuudesta, luottamuksesta ja pysyvistä ihmissuhteista. Jatkuvasti vaihtuvat opettajaharjoittelijat voivat heikentää näitä sekä siten vaikuttaa oppimistuloksiin. Kuitenkin jatkuvuuden tunne voi syntyä juurikin tästä harjoittelijoiden vaihtuvuudesta, joka voi joidenkin oppilaiden kohdalla myös toimia sekä parantaa hyvinvointia koulussa. Norssin ohjaavilla opettajilla on suuri vastuu siinä, että he luovat vaihtuvien harjoittelijoiden keskelle myös jatkuvuuden, luottamuksen ja turvan tunnetta sekä takaavat tuen saatavuuden. Norssin ohjaavan opettajan tulee varmistaa että opiskelijat osaavat selkeät ohjauskäytännöt, pedagogiset linjaukset sekä mahdollistaa tiiviin yhteistyön kaikkien oppilaan opettajien kesken. (Moilanen, 2005). Opettajaharjoittelijoiden oppiminen ei voi tapahtua tukea tarvitsevien oppilaiden kustannuksella. 

Yksi eettisistä kysymyksistä joka minulle heräsi harjoittelun aikana oli se, että miten jakaa omaa huomiota tasaisesti jokaiselle oppilaalle. Joidenkin oppilaiden kanssa meni reilusti enemmän aikaa kuin toisten, eniten niiden oppilaiden kanssa, jotka tarvitsivat apua toiminnanohjauksen kanssa. Tämä tuki on tietenkin tärkeää, mutta samalla ne muut noin 20 oppilasta jäivät silloin ilman tukea. Miten tukea jakaa kaikille oppilaille, myös niille, jotka pärjäävät tehtävissä mutta saattaisivat tarvita tukea? Moilasen (2005) mukaan: "Oppilaat ovat erilaisia, ja siksi heitä tulee kohdella eri tavalla." Mutta tästä herää kysymys, miten tunnistaa ne hetket, jolloin oppilas, joka ei yleensä tarvitse tukea muuttuukin tukea tarvitsevaksi, muttei osaa pyytää tukea? 

 

Lähteet: 

Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto 

Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus.