Omien opetusfilosofian/opettajuuden kulmakivien kartoitus:

• Valitse 3–5 kiinnekohtaa, kristallia, arvoa tms. joista et suostu tinkimään opettajan työssä / jotka ovat opetusfilosofiasi kulmakivet.
• Pohdi, kuinka ne näkyvät omassa toiminnassasi.

Omassa opettajan työssä kiinnekohdat ovat kohtaamisessa, elämän arvostamisessa sekä leikkisyyden vaalimisessa. 

Kohtaamisessa korostuu molemminpuolinen arvostava kuuleminen ja kohtaaminen. Kohtaamisessa opitaan itsestä sekä muista ihmisistä. Ihminen on peili toiselle ihmiselle. Parhaimmillaan opettajan ja oppilaan välisessä kohtaamisessa opitaan uutta. Yhdessä ihmettely voi viedä uusien asioiden äärelle. 

Elämän arvostamisen periaate vie kaiken meitä ympäröivän elämän kunnioittamiseen. Koen, että koulumaailmassa tämä periaate on merkityksellinen, sillä tavoitteellisuutta vaalivassa kulttuurissa on mahdollista unohtaa elämän perusasiat - elämän vaaliminen ja arvostaminen sellaisenaan, ilman ehtoja tai sen kummempia meriittejä. 

Leikkisyyden vaaliminen kussakin ihmisessä on tärkeää, ja elämässä ylipäätään. Leikkivä mieli suhtautuu uteliaasti uuteen ja saattaa löytää jo opitusta myös uutta. Leikkivä mieli suhtautuu itseensä ja ympäröivään inhimillisesti.

Omassa toiminnassani kohtaaminen näkyy uteliaisuutena muita ihmisiä ja ympäröivää kohtaan. Joskus uteliaisuuteni saattaa tuntua muista ihmisistä hämmentävältä. Olen kiinnostunut muista ihmisistä sekä tavoista, joilla he tarkastelevat maailmaa. Minulla on luontainen halu oppia ymmärtämään erilaisia lähestymistapoja elämään.

Elämän arvostamisen periaate näkyy omassa toiminnassa omaa hyvinvointia vaalivana toimintana. Itsearvostus näkyy toiminnassani "positiivisina viboina". 

Leikkisyyden vaaliminen on elämäni filosofia, elämänfilosofiani. Leikkisyys ja siitä poikiva nauru ovat olleet tähänastisen elämäni suola. 

• Mitä reunaehtoja, uhkakuvia, haittoja, mahdollisuuksia kulmakivien toteutumiselle työssäsi on?
• Missä suhteessa ne ovat kestävyyden eri muotoihin (sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen kestävyys)?

Aina mieli ei pysy positiivisena, valmiina vaalimaan leikkisyyttä tai näkemään mahdollisuuksia. Oma optimistisuus ei välttämättä aina riitä - esimerkiksi kouluyhteisössä tarvitaan yhteistä voimaa ja eteenpäin vievää toiveikkuutta. On myös tärkeä ymmärtää, että omien toimien ei tarvitse riittää koko yhteisön kannatteluun. Yhteisössä piilee valtava voima, jos sitä ollaan valmiina käyttämään. Asioista on tärkeä pystyä keskustelemaan ja siksi kohtaamisen filosofian vaaliminen omassa työssä tuntuu merkittävältä, ellei merkittävimmältä. 

Omassa opettajan filosofiassa korostuu sosiaalinen kestävyys, joka mielestäni rakentaa kestävän pohjan opettajan työlle. Oppiminen vaatii, oli se sitten sisältöoppimista, muista oppimista, ympäristöstä oppimista tai itsestä oppimista, mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksia. Omia ajatuksia voi reflektoida pohtimalla, kirjoittamalla, mutta mielestäni myös omia ajatuksia ääneen sanoittamalla. Sosiaalisessa ympäristössä oppiminen voi parhaimmillaan olla uusien merkitysten ja verkkojen rakentumista, jotka johdattavat yhä syvempään ymmärtämiseen. 

Sosiaalisen kestävyyden periaate vaalii kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Kestävämpi koulu -tehtävä haastoi minua pohtimaan omaa oppimiskäsitystäni. Oppimiskäsitykseni pohjautuu kognitiiviseen, konstruktivistiseen sekä kontekstuaaliseen. Oppimiskäsitykseni vaalii ajatusta aktiivisesta oppijasta, joka vastaanottaa tietoa (oppija on tällöin myös aktiivinen), luo uusia merkityksiä, jakaa omia ajatuksiaan ja prosessoi tietoa suhteessa ympärillä olevaan. Oppimiskäsitykseni vaalii tiedon tasa-arvoisuutta ja erilaisten näkökulmien arvokkuutta. Itsensä löytäminen osana sosiaalista verkostoa ja todellisuutta vie kohti kestävyyden ydintä. 


Pohdintaa: Miltä koulusi näyttää?

Minun kouluni näyttää yhteisöä ja yhteisöllisyyttä vaalivana. Kun rakensin kestävämpää koulua, nousi tekovaiheessa esiin lämpöä, inhimillisyyttä, rakkautta, iloa ja valoa korostavia ajatuksia ja sanoja. Toteutin itse tuotoksen kirjoittamalla, maalaamalla ja erilaisista aikakausilehdistä inspiroitumalla. Tuotos oli samalla ikään kuin unelmakartta, johon pääsin tuomaan henkilökohtaisia haaveitani ja oman toimintani pääperiaatteita. Minulle nousi alun pohdinnoissa, kestävämpää koulua suunnitellessani, mieleen sosiaalisen kestävyyden ja sosiaalisen vastuun käsitteet. Minulle luokanopettajaopinnoissa sosiaalisen vastuun käsite on ollut merkittävä, sillä se on kulkenut mukana koko opintopolun ajan. Olen välillä "viljellyt" sitä ajatuksena manifestoida rakkauden ja inhimillisyyden puolesta. On hämmentävää, miten samankaltaisia ajatuksia Anne Birgitta Pessi (2017) pukee sanoiksi kirjoituksessaan liittyen sosiaaliseen kestävyyteen. Hän kirjoittaa myötätunnon olevan kaiken kestävyyden ytimessä - myötätunnon toisia ihmisiä, ihmisyyttä, luontoa ja maailmaamme kohtaan - (Pessi, 2017) enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Aiemmissa PROpe-kirjoituksissani ja ajatuksissani olen vaalinut inhimillisyyden ja kohtaamisen sanomaa; mitä meille jää jäljelle, mistä käsin toimimme, jos meillä ei ole yhteisöllisyydestä kumpuavaa voimaa?

Minun kestävämpi koulu ottaa huomioon erilaisten sävyjen sinfonian. Tämä ajatus ottaa erityisesti huomioon kulttuurisesti kestävän kasvatuksen, jonka pääajatuksena on turvata erilaisten kulttuuri-identiteettien löytymistä ja kehittymistä (Vihreälehto, 2024). Toivon ja haluan, että elämää arvostetaan sellaisenaan, ilman ehtoja, "me kaikki" -henkeä vaalien ja arvostaen. Koen, että oppimisen ydin piilee yhdessä toimimisessa ja yhdessä ihmettelyssä. Kun toimimme yhdessä, avautuu meille mahdollisuuksia kuulla erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. 

Pohdi lisäksi:

Millaisin edellytyksin kestävämmän koulusi toteutuminen on mahdollista?
Mitä vaateita kestävämpi koulusi asettaa opettajien asiantuntijuudelle?

Kestävämmän koulun toteutuminen vaatii koko yhteisön sitoutumista ja voimaa. Mielestäni on tärkeää, että koulun kulttuuri mahdollistaa erilaisten ajatusten ja näkemysten kuulemisen. Ei ole olemassa täydellistä yhteisöä - sellaista, jossa esimerkiksi kaikki olisivat aina samaa mieltä. Kestävämpi koulu edellyttää sitoutumista ja valmiutta muutokseen - ennen kaikkea henkilökohtaiseen muutokseen. Asiantuntijuus on elävää ja alati muuttuvaa. Mikä taito onkaan kyetä inhimillisyydestä ja lämmöstä käsin tarkastelemaan omia ajatuksia ja ajattelumalleja!




Lähteet: 

Pessi, A. B. (22.09.2017). Miltä sosiaalinen kestävyys näyttää? Sitra. https://www.sitra.fi/blogit/milta-sosiaalinen-kestavyys-nayttaa/ 

Vihreälehto, I. (2024). Opetushallituksen julkaisu: Mitä on kulttuurisesti kestävä kasvatus? https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/mita-kulttuurisesti-kestava-kasvatus

Erilaiset oppimiskäsitykset:
https://peda.net/jyu/okl/ko/kasvatustieteen-perusopintojen-opintojaksoja-ja-sivustoja/kpa/ktkp010-biologia/eo