Luokanopettajan asiantuntijuuden ja osaamisen rakentuminen

Näkemykseni mukaan luokanopettajan asiantuntijuus ja osaaminen rakentuu opettajan identiteetin ja olemassa olevan osaamisen, tiedon ja taidon "päälle". Opettajankoulutuksessa nostetaan tietoisuuteen ja esiin se potentiaali, joka opettajaopiskelijalla on jo olemassa. Tietoisuusharjoitusten (opiskelu & tietoinen työskentely esimerkiksi juuri MAP-mallin pohjalta) kautta opiskelija tulee tietoiseksi omasta osaamisestaan ja asiantuntijuudestaan. Käytännön harjoitukset ja harjoittelu antavat myös mahdollisuuden oman ajattelun ja toiminnan reflektoimiselle. Asiantuntijuus ja osaaminen rakentuvat harjoittelemalla, mutta myös tietoisen ajatustyöskentelyn piirissä. POM-opinnot antavat mahdollisuuden sekä käytännön harjoittelulle että omien ajatusten ja toiminnan äärelle pysähtymiselle.

Minulle MAP-mallin kanssa työskenteleminen on rakentanut siltaa omiin ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin. Luokanopettajan ydinosaamisalueet ovat tukeneet reflektointiprosessissa ja matkalla kohti opettajuutta. Ydinosaamisalueet ovat nostaneet tietoisuuteen ne opettajan osaamisen ulottuvuudet, joita ei välttämättä niin aktiivisesti tule ajateltua. On ollut huomattavaa (esimerkiksi käytännön opetusharjoittelussa huomattua), että jo yhden oppitunnin aikana on mahdollista peilata omaa osaamista hyvin laajastikin, juuri ydinosaamisalueiden kautta; jokainen ydinosaamisalue on jollain tapaa läsnä oppitunnilla.

POM-opintojen aikana olen päässyt näkemään itsestäni sekä oppijana että opettajana olemisen puolet. Olen huomannut, että opettajana saatan olla kärsivällisempi kuin oppijana. Minulla riittää inhimillisyyttä ja kärsivällisyyttä enemmän muita kuin itseäni kohtaan. Jos jotain POM-opinnot ovat opettaneet, niin ainakin sen, että itseä kohtaan tulee oltua joskus raadollisenkin vaativa. 

• Tutki vielä POM-opintojen kokonaistavoitteita ja peilaa edelliseen tarkasteluusi:

• Mitä POM-opinnoissa saavuttamani (luokanopettajan) asiantuntijuus on? Millaista asiantuntijuutta POM-opinnoilla ylipäätään voidaan saavuttaa?

POM-opinnoissa saavuttamani asiantuntijuus on itsereflektioon sidottua - minulle tärkeää oli tutustua kunkin opetettavan oppiaineen sisältötietoihin ja -taitoihin, mutta tärkeää oli myös päästä pohtimaan omaa osaamista ja suhtautumista kuhunkin oppiaineeseen. POM-opinnot veivät kohti asiantuntijuutta, mutta koen, että asiantuntijuus syvenee vielä kovasti työelämässä. POM-opinnot olivat alkusysäys opettajuuden kehittymiselle. Asiantuntijuus ja osaaminen kasvaa oletettavasti tulevien työvuosien ja kokemuksen myötä. 

• Mitä minulta jäi saavuttamatta?

Oppiainekohtaiset sisältötiedot tietysti kiehtovat aina. Kovasti oli haltuunotettavaa yhden opintojakson aikana. Ehkä minulta jäi saavuttamatta juuri syvällisempi tieto-osaaminen. Olisin voinut pysähtyä ihmettelemään ja tuumaamaan pidemmäksi aikaa. Asiantuntijuus on myös sisältötiedon osaamista ja ennen kaikkea pedagogista osaamista sisältötietojen äärellä.

Valitse sopiva aukkopaikka työstettäväksi

• Mitä havaintoja voit tehdä osaamisestasi edellisen tarkastelujen perusteella: mitkä ovat merkittävimmät asiantuntijuuden aukot, jotka jäivät POM-opintojen jälkeen täyttymättä?

Aukkoina oppiainekohtaiset sisällöt

• Mitä osaamisen/asiantuntijuuden aukkopaikkaa haluan lähteä täyttämään tämän opintojakson aikana?

Asiantuntijuutta haluan lähteä syventämään ympäristöopin osalta, sillä koin kurssin mielenkiintoiseksi, mutta sisäistettävää asiaa oli paljon käytettävissä olevaan aikaan suhteutettuna. Koen, että ympäristöoppi on keskeisimpiä opetettavia aineita, ja sen merkitys korostuu myös sen globaalin merkittävyyden vuoksi. Suomalainen luonto kiehtoo minua, samoin ympäröivä maailma ylipäätään. Haluan syventää omaa osaamista ja asiantuntijuutta, jotta voin oppilaiden kanssa lähteä tutkimaan laajasti merkittäviä aiheita ja asioita. 

Suunnittele

Laadi suunnitelma valitsemasi aukkopaikan täyttämiseksi:

• Pohdi, mitä selvität jo opintojen aikana; tarvitseeko asiantuntijuutta kehittää teorian vai käytännön vai niiden yhteyden välillä?

Ympäristöopin opiskelu tapahtuu teorian ja käytännön välistä siltaa sekä niistä muodostuvaa yhtenäistä polkua kulkemalla. Mielestäni ympäristöopin opiskeluun tarvitaan näitä molempia - teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa. Ympäristössä toimiminen ja tutkiminen voi antaa kimmokkeen teorian opiskelulle, ja tämä toimii mielestäni myös toiseen suuntaan. Ympäristö antaa oivalliset mahdollisuudet uuden oppimiselle. Teorieettinen sisältötieto parhaimmillaan ruokkii tiedonnälkää. 

• Mitä asiantuntijuus on? Mistä haen sitä: haenko kirjallisuudesta, haenko asiantuntijalta, menenkö observoimaan toimintaa jne.?

Asiantuntijuus rakentuu monen asian summana. Kimmokkeen uuden oppimiseen voi saada montaa kautta. Asiantuntijuus voi lähteä liikkeelle esimerkiksi mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Sosiaalinen media antaa itselle usein kimmokkeita selvittää pinnalla olevia asioita. Esimerkiksi itselle vieraat, sosiaalisessa mediassa esiin tulleet ilmiöt/sanat/tapahtumat vievät usein tarkempaan "selvitystyöhön". Mielestäni erinomainen pohja asiantuntijuuteen rakentuu kyvystä huomata itseä kiinnostavia ilmiöitä sekä taidosta tarttua niihin. Monesti tutkittavaan ilmiöön liittyy muitakin ilmiöitä, joten uuteen asiaan/ilmiöön tarttuminen voi viedä odottamattomille poluille. Asiantuntijuus on ikään kuin käsitekartta, joka saa osakseen ja ympärilleen haarautuvia käsitteitä. Jokainen niistä on ilmiön ymmärtämisen kannalta merkityksellinen. Mielestäni on merkittävää ymmärtää, että elämässä ylipäätään asiantuntijuus rakentuu suhteessa muihin ja muuhun.

Toteutus

Minulle asiantuntijuuden syventyminen lähti loppujen lopuksi rakentumaan käytännössä. Käytäntö otti osakseen toki myös teoriaa. Asiantuntijuuden syventyminen kohdallani tapahtui keskustelun ja yhdessä ihmettelyn keinoin Suomen Luonnonsuojeluliiton pisteellä, yhdessä liiton asiantuntijoiden kanssa. Vierailu oli hyvällä tavalla hämmentävä, sillä koin saavani vierailun aikana käydyistä keskusteluista paljon, mutta minulle välittyi sellainen olo, että myös pisteellä toimineet asiantuntijat pääsivät uusiin svääreihin yhdessä tehtyjen havaintojen ja jaetun asiantuntijuuden tiimellyksessä. Oli mieltä ja sydäntä lämmittävää huomata, miten tärkeästä aiheesta, meihin kaikkiin vaikuttavasti sellaisesta, voi pystyä keskustelemaan inhimillisen lempeään sävyyn - kuitenkaan tosiasioita unohtamatta. Metsä on meille elintärkeä, kuten koko se ympäristö, johon me olemme saaneet asettua. Luonnonsuojeliiton asiantuntijoiden kanssa koin päässeeni kestävämmän elämän ja tulevaisuuden ytimeen; niin kauan pystymme pitämään toivoa yllä, kun pystymme keskustelemaan asioista ja jakamaan ajatuksiamme hyvässä hengessä. Olemme kaikki täällä yhdessä.