Viestintä - ja vuorovaikutusosaaminen apukysymykset

Onnistuneita vuorovaikutustilanteita ovat ne, joissa on tasapaino henkilöiden välillä. Minusta onnistun vuorovaikuttajana silloin kun annan itsestäni ja saan puolestaan jotain toiselta henkilöltä keskusteluun ja tekemiseen. Tilanteessa molemmat osallistuu tasapuolisesti, kuuntelee ja puhuu vuorotellen. Joskus puhe voi mennä vähän päällekkäinkin mutta siitä jää sellainen olo, ettei ole dominoinut liikaa tai jäänyt täysin varjoon ja hiljaiseksi. Haastavia tilanteita yleensä ovat ne, jotka ovat täysin tasapainottomia. Joko toinen puhuu liikaa, eikä anna taukoja tai ota kuuntelijan roolia. Toisaalta, jos olet itse vastuussa yksistään kommunikoinnista, tekemisest yms. on tilanne myös haastava. Haastavaa on, kuinka saada tilannetta tasapainoon -mitä eri keinoja siihen löytyy? Entä jos vaan tyytyy epätasapainoon eikä etsi tietä ulos.

Tiedän itsestäni olevani avoin, jos tilanne muodostuu luontevaksi ja ruokkii avoimuutta. Olen sujuva small talk-keskustelija ja kuuntelija. Kyselen ja pyrin tekemään tilanteista rentoja ja luotettavia, jotta siinä olisi mukava olla. Elän puhettani ilmeillä ja eleillä - tiedän olevani nopea tempoinen puhuessa ja pyrin tietoisesti hillitsemään nopeutta jos tilanteessa on henkilöitä, joilla on haastavaa seurata sitä. Tiedostamatta jännittäessä tai keskittyessä muihin asioihin, saatan palata nopeaan tempoon. Lisäksi saatan hypätä aiheesta toiseen enempiä selittelemättä - joskus taas pidän pitkiäkin aasinsilta avauksia. Joskus lörpöttelen ihan liikaa ja pitkään samasta aiheesta, jos se jostain syystä herättää tunteita. Minulla on tapana suodattaa kuitenkin asioita mitä sanon ja miettiä etukäteen jos on asioita joista en halua puhua tai nostaa esille. Jos nämä kuitenkin tulevat esille, saatan etukäteen pohtia, kuinka sitten väistän tilanteen tai avaan sitä.

Ahdistun tai koen joskus vaikeaksi jos keskustellessa toinen osapuoli jatkuvasti sanoo "välisanoja" mantrana, esim. ahaa, niimpä, tai Yhym ja nyökyttelee. Alan keskittymään oman asiani sijasta siihen ja sitten huomaan ärsyyntyväni siitä. Pidän enemmän jos toinen kuuntelee sujuvasti, ehkä silloin tällöin osoittaa jollain kysymyssanalla tarkennusta tai nyökkää kuuntelemisen merkiksi. Helppoa on yleensä jutella parhaiden ystävien kanssa. Ehkä niissä väärinymmärretyksi tulemisen pelko on pienempi ja ne ihmiset tietävät ne hyvät ja huonot puolet. Joskus kyllä huomaan, että kuuntelen huonosti miestäni, koska saatan ns. etukäteen ajatella mistä hän puhuu, ja jos hän kertookin jotain muuta, se saattaa mennä ohi. Myönnän kyllä hänelle kuitenkin auliisti jos olen ollut huono kuuntelija ja pyydän kertomaan jotain asioita uusiksi. Yleensä kuitenkin kuuntelen tarkasti ja pyrin vastavuoroisesti puhumaan asioista niin, että hän ymmärtää minun kuunnelleen häntä.

Yhteistyökumppanina pyrin olemaan joustava, ystävällinen ja selkeä. Sorrun kyllä joskus pajattamaan ja puhumaan lillukan varsista ääneen, mutta aktiivisesti yritän päästä myös siitä eroon.

Yritän kohdata oppilaani aina yksilöinä ystävällisesti. Kyselen kuulumisia ja hymyilen paljon. Toki osoitan myös empaattisia ilmeitä, surua tai ikävää, jos toinen kertoo näistä. Haluaisin saada heidät luottamaan itseeni ja tekemään olon, että minua on helppo lähestyä.

Oppilaiden vuorovaikutustaitoja voisin kehittää erilaisten leikkien kautta mutta myös ihan arkitekemisessä. Kysytään toisilta mitä kuuluu ja mitä mukavaa tapahtui viime viikolla/tai mitä ikävää tapahtui. Pyritään kysymään ja vastaamaan sekä olemaan rohkea myös epämukavissa tilanteissa. Luokassa olisi kiva olla rutiini, että keskustellaan asioista ja siellä olisi ilmapiiri, jossa uskaltaa ottaa jännittäviäkin asioita esiin.

Pyrin kuuntelemaan palautteita tarkalla korvalla ja samalla kriittisesti arvioimaan itseäni. Sanon myös, jos olen täysin eri mieltä aiheesta. Annan itse palautetta helposti ja pyrin tekemään sen rakentavasti. Olen rehellinen ja vastaan avoimesti jos mielipidettä kysytään.

Osaan viestiä lasten kanssa ja eläydyn heidän kanssaan. Pidän lasten avoimesta uteliaisuudesta ja näyttelemisen puutteesta, johon aikuisena sortuu ihan liikaa. Lasten kanssa oleminen on usein helpompaa kuin aikuisten. Heistä puuttuu ennakkoluuloja ja varautuneisuutta, mitä jostain syystä aikuisiin tulee.