Virkistävä ja aurinkoinen helmikuun aamu. Tekisi siis enemmän mieli ladulle aurinko kylpyyn kuin kirjoitella blogia, joten tein kompromissin. Ensin tunti kirjoitushommia ja sitten ulos. 

Jostain syystä vuorovaikutustaitoista puhuttaessa aina palaan ajatuksissa Joharin ikkunan vuorovaikutusmalliin. (Luft, Ingham)
Tätä mallia käsiteltiin tarkemmin vuorovaikutuskurssilla (OKLA1209) ja siitä lähtien se on jollain tapaa seurannut. 

Itsetuntemus on tässä siis keskiössä ja avain parempiin vuorovaikutustaitoihin. Itse yritän kehittää omaa avointa aluetta ihmissuhteissa, jotta ymmärtäisin itseäni entistä paremmin. Pidän paljon toiveita ja tunteita sisällä ja jostain syystä helposti käyttäydyn aina samalla tavalla ystävien ja muiden ihmisten kanssa - kaikki on hyvin, kerron perusasioista ja hymyilen. Joskus olisi hyvä osata purkaa niitä, ja lakata miettimästä, etten halua rasittaa muita omilla huolilla ja ajatuksilla. Voisin saada laadukkaampia ystävyyssuhteita jos uskaltaisin paljastaa itsestäni enemmän. Sama pätee myös lähimpiin suhteisiin kuten parisuhteeseen. Olen hyvä patoamaan sisälle asioita ja tunteita - lopulta sitten kuppi kaatuu nurin kun se on vain liian täysi.

Myös sokean alueen pienentäminen on oman itsetuntemuksen takia tärkeää. Toisaalta siihen tarvitaan sitä toista ihmistä, joka antaa palautetta, jotta voi oppia lukemaan sitä ja ymmärtämään omaa itseä. Ilman luotettavia ihmissuhteita, tätä palautetta on vaikea saada. Miten rakentaa luotettavia ihmissuhteita? Palaamalla ensimmäiseen kohtaan, eli olemalla itse avoimempi, keskustelemaan rehellisesti itsestään muille ja se antaa signaalin toiselle, että tämä tila on turvallinen puhua itsestään.

Vuorovaikutustilanteissa on itsesi lisäksi toinen ihminen. Mielestäni hyvän vuorovaikutuksen merkkejä ovat ne, että molemmat tuntevat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi tilanteessa, keskutelu on vastavuoroista ja molemmat ovat kiinnostuneita toisen kuulumisista ja asioista. Osaan siis olla tarvittaessa itse hiljaa, kuunnella, nyökätä ja osoittaa, että olen läsnä. Toisaalta myös avata oma suu, kertoa itsestä rehellisesti ja osata tehdä kysymyksiä. Ymmärtää toista ja osoittaa empatiaa, auttaa löytämään ratkaisuja pulmiin tai käydä läpi ikävää tai iloista tunnetta. 

Vaikeaa vuorovaikutustilanteissa on se, jos toinen osapuoli ei kerro mitään oma-aloitteisesti ja itselläni on jatkuvasti olotila, että olen vastuussa yksin keskustelusta ja pahimmassa tapauksessa väkisin yritän keksiä lisää kysyttävää. Toisaalta vaikea tilanne voi olla myös se, jos olen vain kuuntelija, tai kaikki omat kertomani asiat tuntuvat menevän toiselta ohi korvien ja vastapuoli palaa omiin asioihin. 

Useimmiten hyvä vuorovaikutus kuitenkin syntyy pidemmän ajan kuluessa, jolloin siihen mahtuu tilanteita, joissa itse olet välillä kuuntelija, välillä kertoja. Vuorovaikutus pysyy näin tasapainoissa. Mikäli vuorovaikutustilanteita on jossain suhteessa vain muutamia, on ehkä myös odotettavaa, ettei se ole kovin laadukasta heti. 

Koulussa hyvää vuorovaikutusta kuvataan myös kunnioittavaksi dialogiksi opettajan ja opiskelijan välillä. Kunnioitus vaatii opettajalta kykyä olla läsnä ja tehdä vuorovaikutustilanteesta turvallinen ja luottamuksellinen, jossa ketään ei kohdella välineenä tai kohteena. (Vuorikoski, M. & Kiilakoski, T. 2005. Dialogisuuden lupaus ja rajat. Teoksessa T. Kiilakoski, T. Tomperi & M. Vuorikoski (toim.) Kenen kasvatus? Tampere: Vastapaino, 317.)

Koulun moninaiset tilanteet ja kokemus kasvattavat kohtaamiskykyä ja taitoa kehittää omia vuorovaikutustaitoja opettajana.