Koulutuksen kenttää halutaan edistää, kehittää, kasvattaa ja tehostaa yhteiskunnan monelta taholta. Kodin, yhteiskunnan poliittisten suuntausten ja opettajakunnan toimesta.
Opettajana kuitenkin pitää pystyä valikoimaan ydinaines: mikä on tärkeintä opettaa koulussa ja mitä priorisoin odotuksien, velvotteiden ja normien massasta, mikä koulua koskettaa. Mikä tekee koulusta koulun.

Salminen kirjoittaa kirjassaan Koulun pirulliset dilemmat seitsemästä toisilleen vastakkaiseta dilemmasta, japoimin tähän tekstiin yhden. Muutoksen ja pysyvyyden dilemman. Jokainen opettaja vastaa päivittäisessä koulutyössä tähän kysymykseen. Mitä teen niinkuin on jo aiemmin tehty ja hyväksi nähty ja mitä muutan oman näköiseksi tai tulevaisuutta ajattelen. Opettajalta vaaditaan tietoisuutta omista valinnoista, arvoista ja normeista. Opetustyön päämäärät ja tavoitteet ovat arvosidonnaisia. Tätä seikkaa usein pohdin. Mitä minä opetustyöllä tavoittelen, millaisia itselleni tärkeät arvot ovat ja mikä mielestäni koulussa tärkeintä työtä?

Itse haluaisin toimia koulussa arvojeni mukaan. Niitä ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, omista oikeuksista ja yhteisistä velvotteista huolehtiminen, rehtiys ja avoimuus, suoruus ja rehellisyys, ystävällisyys ja toisten kunnioittaminen. Arvojani ovat myös ajattelun vapaus ja elämänkatsomuksellinen vapaus. Kohtuullisuutta pidän myös itselleni tärkeänä. Kestävään elämäntapaan kuuluu myös kestävä luontosuhde, ympäristöstä huolehtiminen ja ekologiset valinnat, väkivallattomuus ja yhteistyö. Ihminen on riippuvainen ympäristöstään ja jokaisen meistä tulee huolehtia kykyjen mukaan siitä, että luonto voi tarjota meille ravintoa, puhdasta ilmaa ja vettä.

Ajattelen, että kaikki inhimillisyyttä koskevat seikat ovat hyvin oleellisia koulussa. Pienet oppilaat haluavat turvaa ja rutiineja, isommat vähitellen vapautta. Oppilaat haluavat tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi niin kuin minä itsekin. Oppilaat haluavat tulla hyväksytyiksi ja arvostetuiksi sellaisena kuin ovat. Yhteiskunnan kiihtyesti muuttuessa, yksilökeskeisyyttä ja kilpailukykyä korostaessa, koulu on mielestäni paikka, jossa jotkin asiat säilyvät. Yhteistyö on tärkeämpää kuin yhden yksilön loistaminen, kavereita autetaan ja siellä ollaan rauhassa oppimassa asioita yhdessä, ei kilpailemassa olemmaolosta toisen kustannuksella.

Koulussa voin kohdata monenlaisia ristiriitoja ja erilaisia odotuksia. Yhtäaikaa opetustyö on joukkomuotoista mutta silti aikaa täytyy olla yksittäisen oppilaan kohtaamiselle. Joskus vanhempien kasvatusmenetelmät ja toimintatavat voivat olla ristiriidassa omien tapojen kanssa. Koulun toimintakulttuurissa voi olla itseni kanssa ristiriidassa olevia malleja. Osaan mukaudun, koska näistä päätetään yhteisesti ja osaan puolestaan voi vaikuttaa ja muuttaa. Vanhempien kanssa keskustelut ja selkeät toimintaohjeet koulun puolelta auttavat yhteistyössä. Mielestäni koulun yhteiset arvot ovat ensisijaiset omiini nähden koulutoiminnassa. Esimerkiksi sääntöjen noudattaminen ovat osa sitä ja myöskin opettajana minun pitää niitä noudattaa ja puuttua asiaan, mikäli niitä ei noudateta.

Väkivallan kaikille muodoille koulussa on nollatoleranssi ja aina kun sen kanssa joutuu tekemisiin, on tarpeellista osata toimia niissä. Aluksi keskustellen, neuvoen ja huomauttaen ja mikäli toiminta ei lopu, tulee siihen tarttua järeämmin vanhempien, kuraattorin ja muiden opettajien kanssa - selvittää kiusaamisen taustat ja harkita vaihtoehtoja opiskella muualla kuin koulussa, mikäli muuten väkivallalle ei saa loppua. Koulussa usein puhutaan kiusaamisesta, joka kuvaa väkivallan lievempää muotoa. Itse puhun väkivallasta, joka voi olla henkisestä, fyysisestä, sanallisesta jne. Se on voimakas sana, mutta kuvaa mielestäni koulukiusaamista (eristämistä, sanallisia loukkauksia, haukkumista, lyömistä, uhkailua, somessa kirjoittelua) paremmin koska kiusaaminen voi kuulostaa myös harmittomalta kiusoittelulta, jolla taas ei ole mitään tekemistä kiusaamisen kanssa. Yleisempää varmasti koulussa ovat lievemmät väkivallan muodot mutta se ei vähennä siihen puuttumisen tärkeyttä. 

Haluaisin jokaiselle painottaa sitä, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen, vaikka ei ole varsinaisia ystäviä. Ystävyys on jotain, mikä syntyy eikä sitä voi pakottaa. Koulussa kuitenkin ollaan kaikkien kanssa tekemisissä ja kohdellaan toisia kiltisti. Siellä harjoitellaan sosiaalisia perustaitoja ja tunnistamaan omat heikkoudet ja vahvuudet osana yhteisöä.

Elämän inhimillisyyttä ovat erilaiset tunteet, joita kohtaa ihmisten kanssa ollessa. Lisäksi tavat oppia, kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet ovat erilaisia. Taiteet, musiikki, filosofia ja elämänkatsomus ovat koulun inhimillisiä oppiaineita, joista helposti karsitaan tarpeen tullen. Ihmistä ja konetta yhdistää kyvyt laskea, mitata, koodata, määritellä ja luokitella asioita. Kone on niissä kuitenkin ihmistä parempi. Tekoäly korvaa suurimman osan ihmisistä. Inhimillistä ihmistä ei kuitenkaan kone korvaa. Ihmistä joka on epäjohdonmukainen, ristiriitainen ja keskeneräinen.

Haluaisin opettaa inhimillisyyden kanssa toimeen tulemista, koska niin monella muulla elämän osa-alueella nojataan tieteelliseen, rationaaliseen ihmiskuvaan, jossa ihminen näyttäytyy kaikkivoipana koneena.