Isä joskus totesi että ihminen on läheistensä summa. Ehkä se on totta. Minulla on piirteitä ja ominaisuuksia, joita olen perinyt ja jotka ovat geneettisiä osin. Minulla on ominaisuuksia, jotka vahvistuvat ja vaimenevat aika ajoin ja riippuvat sosiaalisesta tilanteesta. Huomaan, että rutiineista poikkeaminen on joskus raivostuttavaa, joskus taas en edes sitä huomaa. Omat sotkut pistävät vähemmän merkille kuin toisten. Pyykkään valkoiset valkaisuaineella. Pesen vaatteita turhan usein ja olen nuuskija - etsin pahojen hajujen aiheuttajat ja poistan ne. Hyviin tuoksuihin olen koukussa. Puhdas pyykki, raikkaat hajuvedet, vasta pesty vessa, mäntysaippualle tuoksuvat saunanlauteet tai vastaleivottu pulla tai leipä.
Minulla on kokemusta monenlaisista töistä ja työympäristöistä. Olen käynyt peruskoulun ja lukion. Opetin lukiossa pianonsoittoa vuoden ajan muutamille oppilaille. Pidän hyvästä ruuasta sekä ruuanlaitosta että leipomisesta jos en ole väsynyt. Pyrin siis aloittamaan ruuanlaiton ja leipomisen ennen nälkää. Yritän ennakoida muutenkin asioita. Katson aikatauluja ja suunnitelen etukäteen toimintaani. Varaan yleensä aikaa vähän enemmän muuttujien takia, varsinkin kun lähden lennolle, junaan tai ensimmäinen koulupäivä. Rutiini aamuna kuitenkin lähden välillä optimistisesti liikkeelle ja olen muutaman minuutin myöhässä - avain hukassa repun pohjalla tai muuta vastaavaa kriittisiä hetkiä. Uskon, että on olemassa hyvää ja pahaa. Hyvä on tasapainoa, erilaisia tunteita, ihmisten kohtaamista, itsensä ja muiden hyväksyntää.
Pahaa on myös olemassa; se voi olla omaa paha oloa tai pahaa jota tulee ympäröivästä ympäristöstä. Se voi olla käyttäytymistä toinen toista kohtaan tai käytöstä ympäristöä kohtaan. Se voi olla ajattelemista ja puhumista.
Minulla on seuraavanlaisia arvoja ja normeja, joita pyrin noudattamaan elämässä: rehellisyys, luotettavuus, ahkeruus ja toisten kunnioittaminen. En haluaisia arvostella tai kyseenalaistaa muita ihmisiä ääneen tai mielessä- aina siinä en kuitenkaan onnistu. Erilainen kuin itse herättää aina ajatuksia ja mietintöjä, epäluuloja ja kysymyksiä.
Pyrin toimimaan opettaja mahdollisiman arvoneutraalisti vaikka totta kai en voi jättää ulkopuolelle omia arvoja, joihin minut on kasvatettu ja joita noudatan. Minulla on kristillinen tausta, joka varmasti vaikuttaa käytöstapoihin ja toimintaani myös tiedostamatta.

Opettajana varmasti törmää tilanteisiin, jossa omaa eettistä toimintaa voisi olla hyvä miettiä. Riitatilanteita tai eripuraa oppilaiden välillä, kodin kasvatuksen ja oman kasvatuksen välillä olevat erot. Kuinka puhua niistä ja saada sovittua yhteisistä arvoista ja normeista, joihin yhdessä sitoudutaan. Tai kuinka olla oikeudenmukainen opettaja, jos et ole nähnyt tilannetta, joka aiheuttaa riitaa? Lisäksi oman osaamisen kehittäminen ja oppisisältöjen noudattaminen omissa raameissa on myös eettistä toimintaa; opettajalle on annettu iso vastuu ja vapaus opetustyössä ja siinä tulisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen toimintaan. Kiusaamistilanteisiin puuttuminen on tärkeää - ei oppilasta eikä opettajaa saa kiusata kouluyhteisössä. Mitään hyväksikäyttöä ei saa sallia ja opettajan tulee hoitaa työt sidosryhmien kanssa. Opettajan tulee olla hienotunteinen ja kohdella jokaista yksilönarvoa kunnioittaen.

En tiedä onko helppoa sanoa mikä on ehdottomasti oikein tai väärin mutta luulen kuitenkin ratkovani oikeat väärästä ja hyvän pahasta suhteellisen tavallisissa tilanteissa ryhmässä ja eri tilanteissa. Pahan ja väärän sekä hyvän tai oikean voi perustella kuitenkin useimmissa tilanteissa. Keskustelua on hyvä käydä niistä asioista, joissa voi olla jotain hyvää ja pahaa samanaikaisesti.

Koulussa pelisääntöjen sopiminen on osa työtä ja niistä pitää puhua heti alkuun. NIitä tulee noudattaa sovitusti. Työrauha on yksi osa yhteisiä pelisääntöjä. Niiden noudattamisesta tai noudattamattajättämisestä tulee olla selvä periaate ja selvillä kaikilla. Tällöin toimitaan mahdollisimman eettisesti jokaista kohtaan. Ketään en haluaisi ottaa silmätikuksi ja jakaa huomion tasaisesti. Mikäli joku oppilas jatkuvasti rikkoo työrauhaa ja tällä vetää huomiota itseensä, olisi paikoillaan varmasti kahdenkeskinen palaveri ja tilanteiden läpikäynti sekä yhdessä päättäminen, miten sovittuihin sääntöihin päästään.

Siedän epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita kohtuullisen hyvin ja käsittelen niitä yleensä ensin itsekseni ja myöhemmin kollegoiden, mieheni tai ystävien kanssa. Yleensä vertaistuki ja läheiset auttavat näissä asioissa ja antavat näkökulmaa. Pyrin myös tarkastelemaan toimintaani kriittisesti, kysymään neuvoa ja muokkaamaan sitä vaihtoehtoisiin tapoihin mikäli jokin asia ei toimi.

Hyvää opettajuutta on monenlaista. Mielestäni opettaja, joka osaa opettaa on hyvä opettaja. Tarkoitan, että opettaa monella eri tavalla, soveltaen ja huomioiden erilaiset oppijat. Osaa selittää, pilkkoa asioita ja näyttää havainnollisia esimerkkejä. Hyvää opettajuutta on ystävällisyys ja toisen huomioon ottaminen. Sitä, että kohtaa lapsen, nuoren tai aikuisen, osoittaa hänen olevan tärkeä ja kehuu onnistumisia. Hyvä opettaja on myös sellainen, joka osaa ohjata ryhmää. Osaa ohjata hiljaiseen työskentelyyn, heittäytymiseen, metakkaan ja toimintaan. Hyvällä opettajalla on kyky saada huomio ja tekee pelisäännöt ryhmässä toimimiseen. Hyvällä opettajalla on myös taitoa kuunnella, keskustella ja antaa neuvoja. Hyvä opettaja on saavutettavissa ja häntä on helppo lähestyä. Hyvällä opettajalla on soveltamiskykyä ja tilannetajua - aina ei voi mennä käsikirjoituksen mukaan ja silloin mennään soveltaen.

Ammatillisuus on sitä, että osaa oman opetettavan asian. Perehtyy itse asioihin hyvin, ennen kuin opettaa sitä muille. Ammatillisuus on myös erilaisten opetusmetodeiden omaksumista ja soveltamista. Ammatillisuutta voi kehittää lisäkoulutuksella ja tekemällä tuntisuunnitelmia monipuolisesti. Ammatillisuus myös tarkoittaa sitä, että opettaminen on työtä - työt jätetään työpaikalle ja kotona saa ja pitää elää kotielämää.

Opettajan rooli on ohjata, neuvoa ja kuunnella. Rakentaa yhdessä oppilaiden kanssa ympäristöä, jossa oppiminen on iloa ja tavoiteltava asia. Opettajalla on kasvatusvastuuta ja tehtävä on myös kertoa, miten hänen ryhmässä toimitaan. Mikä on sallittua ja ei. Opettajan rooli on auttaa löytämään työkaluja oppimiseen ja tukea oppimisprosessissa ilmeneviä tunteita ja toimintaa.

En muista, koska olisin suoraan valehdellut oppilaille tai kollegoille. Olen kyllä jättänyt kertomatta asioita mikäli sitä ei ole kysytty tai en itse ole nähnyt siinä tilanteessa syytä ottaa asiaa esille.