Lue alla oleva Reetta Röngän kolumni ja analysoi sen argumentaatiota. Kirjoita noin 1500 merkin laajuinen vastausteksti. (Ylin pistemäärä 12 p)


___________________________________________

Nykyihminen on kiero ja ahne

Koiran silmissä on jo viikkoja ollut surumielinen katse. Tavaroita kannetaan pois, jäljelle jäävät vain huonekalujen alta paljastuvat vaalenneet lattialaudat. Omituisia nyssyköitä ja pussukoita lojuu kaikkialla, ihmiset penkovat paikkoja ja kävelevät sisälläkin kengät jalassa. Kaikki on ihan toisin.

Koira ei tilannetta ymmärrä. Minä sen sijaan tajuan jälleen kerran tavaran määrän ja luopumisen vaikeuden.

Kun äitini pakkasi keittiötään laatikoihin, hän toivoi astioiden menevän rikki. Silloin luopuminen olisi helpompaa. Minä olen jokaisen muuttoni yhteydessä tehnyt pyhän lupauksen: nyt hankkiudun eroon, raivaan, karsin, karistan kannoiltani kaiken turhan. Mutta tulevan asunnon vinttikomerossa on aina katalasti tilaa tavaroille.

Kautta aikojen on ihmisiä varoiteltu liiasta haluamisesta. Kymmenestä käskystä kaksi menee kaiken haalimisen tuomitsemiseen. Nuuskamuikkunen hymyilee lempeästi telkkarin ruudusta ja toteaa rauhallisesti, ettei hänen tarvitse omistaa mitään. Kun Nuuskamuikkunen sulkee silmänsä, hän voi nähdä kaikki rikkaudet, eikä niitä silloin tarvitse edes kantaa.

Eräässä lempirunossani Kaarlo Sarkia toteaa: ”Älä milloinkaan sano: tämä on iäti minun. Elon maljasta juovu, taas siitä jos tarpeen, kivutta luovu. On maailman rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano.”

Sori nyt vaan Mooses, Nuuskamuikkunen ja Kaarlo, mutta yrittäkääpä tuota tänä päivänä. Voin kertoa, että nykyään ei ole niin helppoa olla ihanteellinen ja aatteellinen. Ahnehtimisesta on tehty liian vaivatonta! Ja sitä paitsi, on mielestäni väärin syyllistää heikkoja ihmisyksilöitä, kun vika löytyy lopulta ympäröivästä yhteiskunnasta.

Nykymaailmassa haaliminen ei ole vaikeaa, elämmehän tarpeettomassa tavarapaljoudessa. Ihminen on tärkeämpi kuluttajana kuin kansalaisena. Ostovoima merkitsee enemmän kuin aatteet ja ajatukset. Ja kaiken lisäksi viime vuosien talouspaniikissa ihmisten ylle on aseteltu sankarin viittaa kaikesta kansantalouden ravitsemisesta. Älä ruoki lamaa, vaan jatka ostamista.

Meininki on tehnyt nykyihmisestä myös kieron. Eräänä iltana kiertelin kaupungilla ilman kummempaa tekemistä. Kävelin putiikista toiseen, hiplasin kauniita esineitä, olin hiljaa. Jossain vaiheessa tajusin, että olen tullut kauppaan rentoutumaan. Olen oikeasti tullut kuluttamisen keskelle hiljentymään. En halua edes ajatella, mitä Nuuskamuikkunen tähän sanoisi.

Ahneen taakka on raskas, varsinkin kun lisäpainoa tuo vielä huono omatunto. Sillä vaikka yhteiskunta on sinänsä materiamyönteinen, ihmisiin istutettu ajatus omistamisen pahuudesta on tiukassa. Kulutushysteriaa kuuluu paheksua ja tavarasta kuuluu tulla paha mieli. Tavaranpaljouden ja tunnontuskien välillä tasapainottelu on absurdia. Ja vähän tekopyhää.

Tämän kolumnin kuuluisi päättyä fanfaarien saattelemana suureen tajuamisen hetkeen. Tilanteeseen, jossa ymmärsin kaiken, heitin roinan kierrätyskeskukseen ja ryhdyin katsomaan kulutushysterian valtaamia ihmisiä lempeän säälivästi.

Loppuhuipennuksen sijaan totean jatkavani huonon omantunnon ja kaiken kaman roudaamista. Mooseksen, Nuuskamuikkusen ja Kaarlo Sarkian maailmoissa oli erilaisia taakkoja. Nykyihmisellä on nämä. Ja jottei se huono omatunto pääsisi unohtumaan, kannattaa hommata koira. Sen katseesta tulee niin paha mieli, että ainakin yrittää olla vähän parempi ihminen.