Formation professeurs de francais à Lyon
Heidi ranskan kurssilla Lyonissa, Ranskassa
Vendredi / perjantai
Viimeinen päiväni täällä. Aika on mennyt nopeasti. Ihmisistä on ehtinyt tulla tuttavia ja paikoista tuttuja. Ja koska puhun ja kuulen lähestulkoon vain ranskaa, se on alkanut sujua ja tuntua mukavalta, enkä haluaisi palata tästä maailmasta Suomeen, missä tiedän, että minua odottaa erilainen kieli ja kulttuuri, vaikka nekin niin hienoja ja rakkaita ovat. Mutta kieli on parhaimmillaan toiseen maailmaan hyppäämistä, ja usein sellaisesta toiseen siirtyminen aiheuttaa myllerryksen.
Ranskan tunnilla saimme arvioidut työt takaisin, kävimme kuuntelua vielä läpi, ja sitten saimme tehtäväksi suullisen parityön, joka arvioitaisiin. Meidän piti tehdä dialogi, jossa neuvotellaan, ja tämän dialogin piti sisältää tietyt seikat. Ei muuta kuin hommiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua dialogeja alettiin lukea vuorotellen ääneen, ja parin lukiessa opettaja kirjoitti ylös esiin tulevia virheitä, jotka hän sitten kävi läpi taululle kirjoittaen.
Viimeinen luento oli suullisesta kielitaidosta. Esiin tuli tehtävämalli, jollaisen olin juuri aamulla tehnyt, joten pystyin onneksi keskustelemaan siitä - opettaja nimittäin oletti, että myös me teetämme sellaisia suullisia arviointitehtäviä Suomessa. Uutena asiana hänelle taisi tulla se, että teemme paritehtäviä usein niin, että pareilla on toistensa vastaukset, ja he voivat siis tarkistaa itse suullisia tehtäviä. Ainakin se oli ihmeellistä, että kaikesta puheesta ei poimita virheitä. Opettaja kommentoi siihen, että Pohjoismaissa onkin tällainen positiivinen pedagogiikka, ja että hyvä lopputulos olisi varmaan sellaisen ja ranskalaisen tyylin sekoitus. En tiedä kuinka diplomaattisesti se oli sanottu. Hyvässä yhteisymmärryksessä tästäkin keskusteltiin ja sain myös suullisen kielitaidon harjoittamiseen uusia ideoita ja malleja. Näillä eväillä on kiva palata Orimattilaan!
Ranskan tunnilla saimme arvioidut työt takaisin, kävimme kuuntelua vielä läpi, ja sitten saimme tehtäväksi suullisen parityön, joka arvioitaisiin. Meidän piti tehdä dialogi, jossa neuvotellaan, ja tämän dialogin piti sisältää tietyt seikat. Ei muuta kuin hommiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua dialogeja alettiin lukea vuorotellen ääneen, ja parin lukiessa opettaja kirjoitti ylös esiin tulevia virheitä, jotka hän sitten kävi läpi taululle kirjoittaen.
Viimeinen luento oli suullisesta kielitaidosta. Esiin tuli tehtävämalli, jollaisen olin juuri aamulla tehnyt, joten pystyin onneksi keskustelemaan siitä - opettaja nimittäin oletti, että myös me teetämme sellaisia suullisia arviointitehtäviä Suomessa. Uutena asiana hänelle taisi tulla se, että teemme paritehtäviä usein niin, että pareilla on toistensa vastaukset, ja he voivat siis tarkistaa itse suullisia tehtäviä. Ainakin se oli ihmeellistä, että kaikesta puheesta ei poimita virheitä. Opettaja kommentoi siihen, että Pohjoismaissa onkin tällainen positiivinen pedagogiikka, ja että hyvä lopputulos olisi varmaan sellaisen ja ranskalaisen tyylin sekoitus. En tiedä kuinka diplomaattisesti se oli sanottu. Hyvässä yhteisymmärryksessä tästäkin keskusteltiin ja sain myös suullisen kielitaidon harjoittamiseen uusia ideoita ja malleja. Näillä eväillä on kiva palata Orimattilaan!
Jeudi / torstai
Torstaina teimme ranskan tunnilla mm. kuuntelutehtävän, jossa ei ollut ollenkaan taukoja. Ilmeisesti tämä on tyypillistä. Se oli myös aito radiokeskustelu, joten taso oli vaativa.
Pedagoginen luento käsitteli nyt digitaalista opetusta. Se oli onneksi hyvin käytännön läheinen, ja kävimme läpi erilaisia sivostoja, joita voi hyödyntää omassa opetuksessa. Pitää alkaa testaamaan näitä omien oppilaiden kanssa. Toki tässäkin näkyy Ranskan ja Suomen erot siinä, mitä tarpeita opettajalla on esimerkiksi tehtävien ja arvioinnin tekemiseen. Taas huomasin, kuinka tärkeää opettajien on päästä antamaan tarkat korjaukset virheisiin. Opettajilla ei välttämättä myöskään ole käytössään oppikirjoja, jolloin sisällön luomiseen halutaankin helpotusta. Sisältö ja toteutus eroavat kuitenkin selkeästi suomalaisista.
Torstain iltaohjelmassa oli kierros kaupunkitaiteilijoiden töitä kiertäen. Lyon tarjoaa paljon taidetta, myös sellaista, jota taiteilijat itse tuottavat kaupungin seinille. He tekevät omanlaisiaan töitä ja vievät niitä yhteen jos toiseenkin kadunkulmaan, ja näitä voivat ihmiset bongailla. Oli mosaiikkipaikkauksia asfaltissa (Ememem), kipsisiä nukenkasvoja, pikselisiä Mario-hahmoja ja niin poispäin. Lyon on iso ja yllättää monipuolisuudellaan.
Pedagoginen luento käsitteli nyt digitaalista opetusta. Se oli onneksi hyvin käytännön läheinen, ja kävimme läpi erilaisia sivostoja, joita voi hyödyntää omassa opetuksessa. Pitää alkaa testaamaan näitä omien oppilaiden kanssa. Toki tässäkin näkyy Ranskan ja Suomen erot siinä, mitä tarpeita opettajalla on esimerkiksi tehtävien ja arvioinnin tekemiseen. Taas huomasin, kuinka tärkeää opettajien on päästä antamaan tarkat korjaukset virheisiin. Opettajilla ei välttämättä myöskään ole käytössään oppikirjoja, jolloin sisällön luomiseen halutaankin helpotusta. Sisältö ja toteutus eroavat kuitenkin selkeästi suomalaisista.
Torstain iltaohjelmassa oli kierros kaupunkitaiteilijoiden töitä kiertäen. Lyon tarjoaa paljon taidetta, myös sellaista, jota taiteilijat itse tuottavat kaupungin seinille. He tekevät omanlaisiaan töitä ja vievät niitä yhteen jos toiseenkin kadunkulmaan, ja näitä voivat ihmiset bongailla. Oli mosaiikkipaikkauksia asfaltissa (Ememem), kipsisiä nukenkasvoja, pikselisiä Mario-hahmoja ja niin poispäin. Lyon on iso ja yllättää monipuolisuudellaan.
Mercredi / keskiviikko
Kolmantena päivänä osaan jo avata ja lukita hotellihuoneeni avaimella oven melko hyvin. Pitää saada lukko osumaan kohdilleen. Talo on erittäin vanha, vaikka sitä osittain onkin remontoitu.
Ranskan tunnilla jatkettiin totuttuun tyyliin perusteellisesti edeten, tämän viikon aiheella työ. Läksyksi tuli kirjoittaa työhakemus.
Tänään minulla oli ensimmäinen opettajille ohjattu luento. Olin siellä yksin. Niitä on yhteensä kolme, ja valitsin ne jo aiemmin.
Tämän luennon aihe oli arviointi. Arviointitiimiläisenä ja aiheeseen Suomessa perehtyneenä tämä oli mielenkiintoista, mutta luennon edetessä sain huomata, että se oli myös turhauttavaa. Opettaja esitti asian vahvasti ranskan näkökulmasta, vaikka keskusteleekin arvoinnista luennoillaan eri maiden opettajien kanssa, kuten nyt myös minun. Lähtökohtana oli esim. se, että ei tule arvioida vain muistia, vaan myös taitoja soveltaa oppimaansa, mikä minusta tuntui todella vanhanaikaiselta edes mainita. Toinen asia, joka Ranskan koulumaailmasta minulle valkeni, oli se, kuinka keskittyneitä opetuksessa ollaan virheisiin. Paljon aikaa kului selitykseen siitä, kuinka arviointi nähdään virheiden huomaamisena, vaikka sen nykyisin toivotaan näyttävän oppilaan kehityksen suuntaa.
Iltaohjelmassa oli ohjattu viinien ja juustojen maistelu eräässä viiniliikkeessa.
Ranskan tunnilla jatkettiin totuttuun tyyliin perusteellisesti edeten, tämän viikon aiheella työ. Läksyksi tuli kirjoittaa työhakemus.
Tänään minulla oli ensimmäinen opettajille ohjattu luento. Olin siellä yksin. Niitä on yhteensä kolme, ja valitsin ne jo aiemmin.
Tämän luennon aihe oli arviointi. Arviointitiimiläisenä ja aiheeseen Suomessa perehtyneenä tämä oli mielenkiintoista, mutta luennon edetessä sain huomata, että se oli myös turhauttavaa. Opettaja esitti asian vahvasti ranskan näkökulmasta, vaikka keskusteleekin arvoinnista luennoillaan eri maiden opettajien kanssa, kuten nyt myös minun. Lähtökohtana oli esim. se, että ei tule arvioida vain muistia, vaan myös taitoja soveltaa oppimaansa, mikä minusta tuntui todella vanhanaikaiselta edes mainita. Toinen asia, joka Ranskan koulumaailmasta minulle valkeni, oli se, kuinka keskittyneitä opetuksessa ollaan virheisiin. Paljon aikaa kului selitykseen siitä, kuinka arviointi nähdään virheiden huomaamisena, vaikka sen nykyisin toivotaan näyttävän oppilaan kehityksen suuntaa.
Iltaohjelmassa oli ohjattu viinien ja juustojen maistelu eräässä viiniliikkeessa.
Mardi / tiistai
Bonjour ! (ja joo, tuohon kuuluu välilyönti ennen huutomerkkiä)
Aamun kielioppitunti toi mukavasti mieleen yliopistoajat kaikkine termeineen, mitä ei Suomen ranskan kirjoissa näekään. Pidin tästä opettajasta, joka oli selkeästi kannustava ja positiivinen. Metodit pysyivät sinällään lähes samoina, eli opettaja opetti asian, sitten tehtiin 1-2 tehtävää, ja sitten käytiin vastaukset läpi. Tässä opiskelijat olivat aktiivisia ja kuuliaisia, ja vastausten perkaminen kestikin kauan. Tämä toistui kertaalleen kahden tunnin ja vartin sessiossamme. Tämän jälkeen tunnit jatkuivat vartin tauon jälkeen, eli lounas menee pitkälle iltapäivään.
Minulla sitä tuntia ei kuitenkaan ollut, ja lähdinkin etsimään lounasta kuuluisasta kauppahallista, joka on myöhemmin saanut nimeen lisäyksen Paul Bocuse, Lyonin maailmankuulun kokin mukaan. Halli oli iso, ja siellä oli runsaasti laadukasta tarjontaa: kojuja, joista ostaa mukaan lihatuotteita, mereneläviä, suklaita, macaroneja jne, sekä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Löysin paikan, jossa tarjottiin Lyonin omaa erikoisuutta, la quenelle, joka on kalasta tehty taikinapötkö omalla kastikkeella ja kasviksilla. Se oli herkullista!
Koska tänään oli vähemmän oppitunteja, tein kunnon turistikierroksen myös katedraaliin ja basiliskiin, sekä roomalaisaikaiselle teatterille, joka oli korkealla kukkulalla keskustan vieressä. Tälle kukkulalle Julius Cesar perusti aikanaan Gallian pääkaupungin, Lugdunumin. Kun eteen heitetään niin vanhaa historiaa ja voi itse kävellä kivimuureilla ja käytävillä, se saa olon tuntumaan nöyrältä, ja samalla niin etuoikeutetulta. Ajatella, että nämä rauniot olivat vuosien saatossa hautautuneet maan ja kasvillisuuden alle, ja ne kaivettiin esiin vasta 2. maailmansodan päätyttyä! Nykyisin Lyonissa järjestetään tapahtumia samaisessa amfiteatterissa.
Aamun kielioppitunti toi mukavasti mieleen yliopistoajat kaikkine termeineen, mitä ei Suomen ranskan kirjoissa näekään. Pidin tästä opettajasta, joka oli selkeästi kannustava ja positiivinen. Metodit pysyivät sinällään lähes samoina, eli opettaja opetti asian, sitten tehtiin 1-2 tehtävää, ja sitten käytiin vastaukset läpi. Tässä opiskelijat olivat aktiivisia ja kuuliaisia, ja vastausten perkaminen kestikin kauan. Tämä toistui kertaalleen kahden tunnin ja vartin sessiossamme. Tämän jälkeen tunnit jatkuivat vartin tauon jälkeen, eli lounas menee pitkälle iltapäivään.
Minulla sitä tuntia ei kuitenkaan ollut, ja lähdinkin etsimään lounasta kuuluisasta kauppahallista, joka on myöhemmin saanut nimeen lisäyksen Paul Bocuse, Lyonin maailmankuulun kokin mukaan. Halli oli iso, ja siellä oli runsaasti laadukasta tarjontaa: kojuja, joista ostaa mukaan lihatuotteita, mereneläviä, suklaita, macaroneja jne, sekä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Löysin paikan, jossa tarjottiin Lyonin omaa erikoisuutta, la quenelle, joka on kalasta tehty taikinapötkö omalla kastikkeella ja kasviksilla. Se oli herkullista!
Koska tänään oli vähemmän oppitunteja, tein kunnon turistikierroksen myös katedraaliin ja basiliskiin, sekä roomalaisaikaiselle teatterille, joka oli korkealla kukkulalla keskustan vieressä. Tälle kukkulalle Julius Cesar perusti aikanaan Gallian pääkaupungin, Lugdunumin. Kun eteen heitetään niin vanhaa historiaa ja voi itse kävellä kivimuureilla ja käytävillä, se saa olon tuntumaan nöyrältä, ja samalla niin etuoikeutetulta. Ajatella, että nämä rauniot olivat vuosien saatossa hautautuneet maan ja kasvillisuuden alle, ja ne kaivettiin esiin vasta 2. maailmansodan päätyttyä! Nykyisin Lyonissa järjestetään tapahtumia samaisessa amfiteatterissa.
Lundi /maanantai
Kurssin 1.päivänä aloitus klo 8.00. Minä olin suomalaisena etuajassa, sveitsiläiset ja saksalainen tasalta, ja muut kansallisuudet valuivat paikalle sitten sen jälkeen ripotellen. Eli tämä asia maailmassa siis pitää vielä paikkansa!
Uudet opiskelijat jaettiin tason mukaan eri ryhmiin, ja koska koulussa on opetusta jatkuvasti, meidät laitettiin jo aloittaneiden opiskelijoiden mukaan. Koulu on ranskan opetusta tarjoava yritys, johon opiskelijoita tulee ympäri maailmaa niin pitkäksi ajaksi kuin itse haluavat. Jotkut ovat kaksi viikkoa, toiset kaksi kuukautta. Minun yksi viikkoni oli muihin verraten lyhyt aika.
Päivän ensimmäinen tunti oli sanastoa. Ja hiphei, se kestikin 2 tuntia 15 minuuttia - ilman taukoja! Opetus hyvin opettajapainotteista. Mentiin eteenpäin materiaalia ja opettaja kyseli luokalta. Aloin pian kaivata liikkuvaa kouluamme, taukoja ja vaihtelevia metodejamme. Jälkikäteen juteltiin, että oli se oppitunti muistakin liian pitkä ja väsyttävä.
Loppupäivä kului muiden kanssa tutustuessa, tietenkin ranskaksi, ja paikallisen oppaan kanssa kierroksella historiallisessa Lyonissa. Jäimme vielä syömään illalla, ja nyt on jo tehty uusia tuttuja ympäri maailmaa. Onpa taas kiva olla tällaisessa kulttuurien sekamelskassa.
Uudet opiskelijat jaettiin tason mukaan eri ryhmiin, ja koska koulussa on opetusta jatkuvasti, meidät laitettiin jo aloittaneiden opiskelijoiden mukaan. Koulu on ranskan opetusta tarjoava yritys, johon opiskelijoita tulee ympäri maailmaa niin pitkäksi ajaksi kuin itse haluavat. Jotkut ovat kaksi viikkoa, toiset kaksi kuukautta. Minun yksi viikkoni oli muihin verraten lyhyt aika.
Päivän ensimmäinen tunti oli sanastoa. Ja hiphei, se kestikin 2 tuntia 15 minuuttia - ilman taukoja! Opetus hyvin opettajapainotteista. Mentiin eteenpäin materiaalia ja opettaja kyseli luokalta. Aloin pian kaivata liikkuvaa kouluamme, taukoja ja vaihtelevia metodejamme. Jälkikäteen juteltiin, että oli se oppitunti muistakin liian pitkä ja väsyttävä.
Loppupäivä kului muiden kanssa tutustuessa, tietenkin ranskaksi, ja paikallisen oppaan kanssa kierroksella historiallisessa Lyonissa. Jäimme vielä syömään illalla, ja nyt on jo tehty uusia tuttuja ympäri maailmaa. Onpa taas kiva olla tällaisessa kulttuurien sekamelskassa.