Bonjour ! (ja joo, tuohon kuuluu välilyönti ennen huutomerkkiä)

Aamun kielioppitunti toi mukavasti mieleen yliopistoajat kaikkine termeineen, mitä ei Suomen ranskan kirjoissa näekään. Pidin tästä opettajasta, joka oli selkeästi kannustava ja positiivinen. Metodit pysyivät sinällään lähes samoina, eli opettaja opetti asian, sitten tehtiin 1-2 tehtävää, ja sitten käytiin vastaukset läpi. Tässä opiskelijat olivat aktiivisia ja kuuliaisia, ja vastausten perkaminen kestikin kauan. Tämä toistui kertaalleen kahden tunnin ja vartin sessiossamme. Tämän jälkeen tunnit jatkuivat vartin tauon jälkeen, eli lounas menee pitkälle iltapäivään.

Minulla sitä tuntia ei kuitenkaan ollut, ja lähdinkin etsimään lounasta kuuluisasta kauppahallista, joka on myöhemmin saanut nimeen lisäyksen Paul Bocuse, Lyonin maailmankuulun kokin mukaan. Halli oli iso, ja siellä oli runsaasti laadukasta tarjontaa: kojuja, joista ostaa mukaan lihatuotteita, mereneläviä, suklaita, macaroneja jne, sekä pieniä ravintoloita ja kahviloita. Löysin paikan, jossa tarjottiin Lyonin omaa erikoisuutta, la quenelle, joka on kalasta tehty taikinapötkö omalla kastikkeella ja kasviksilla. Se oli herkullista!

Koska tänään oli vähemmän oppitunteja, tein kunnon turistikierroksen myös katedraaliin ja basiliskiin, sekä roomalaisaikaiselle teatterille, joka oli korkealla kukkulalla keskustan vieressä. Tälle kukkulalle Julius Cesar perusti aikanaan Gallian pääkaupungin, Lugdunumin. Kun eteen heitetään niin vanhaa historiaa ja voi itse kävellä kivimuureilla ja käytävillä, se saa olon tuntumaan nöyrältä, ja samalla niin etuoikeutetulta. Ajatella, että nämä rauniot olivat vuosien saatossa hautautuneet maan ja kasvillisuuden alle, ja ne kaivettiin esiin vasta 2. maailmansodan päätyttyä! Nykyisin Lyonissa järjestetään tapahtumia samaisessa amfiteatterissa.