Millaisia hyviä käytänteitä, onnistumisen kokemuksia ja voimauttavia kohtaamisia sinulla on ollut maahanmuuttajien opettajana tai ohjaajana? Palauta mieleesi jokin hyväksi kokemasi toimintatapa tai itsellesi tärkeä onnistumisen tai kohtaamisen hetki.

Tässä esimerkkejä siitä, miten opettajat pohtivat hyviä käytänteitä ja onnistumisen kokemuksia haastatteluissa, jotka Katarzyna Kärkkäinen keräsi väitöskirjaa valmistellessaan:

Esimerkki 1

Kouluttaja: niin sitten mulla on semmonen pidempikestoinen kokemus.. muutaman vuoden takaa.. olisko se ollu joskus 2010, kun valmistu viimeinenkin.. meillä oli semmonen oppisopimusryhmä... ... jossa oli alkujaan, ehkä neljä suomalaista opiskelijaa... ja muuten kaikki oli maahanmuuttajia... ja tuota niin.. he oli tosiaan oppisopimusopiskelijoita ja mä olin ihan sieltä alusta loppuun saakka sen ryhmän opetuksessa mukana ja tuota.. tuota tuota.. se oli silloin alkuun ihan epätoivoisen tuntuista... todella.. todella.. kielitaito suurimmalla osalla oli äärettömän huono ... silloin ajatus oli, että ei... näistä ei koskaan tule lähihoitajia

Haastattelija: Aha.. no tuliko näistä lähihoitajia?

Kouluttaja: Ihan jokaisesta.. ihan jokaisesta... mutta heijän kanssaan tehtiin aivan valtavasti työtä ja sen jälkeen..

Haastattelija: Millaista työtä?

Kouluttaja: Sitä henkilökohtaista ohjausta, että mutta tuota.. tietysti se, että he oppivat työn kautta myös paljon... että se.. se varmaan oli tärkeä tekijä siinä heijän ryhmässänsä, että he näkivät.. havaintoja tekemällä myös ja oppivat siellä työpaikalla ja oppivat samalla kieltä.

(Kouluttaja, lähihoitajakoulutus)

Esimerkki 2

Kouluttaja: ja sitten myös sitten niin... minäkin olen niin nopea puhumaan ja... näin niin tota... sellainen jännä automaatti on tullut, että jos joku maahanmuuttajaopiskelija.. varsinkin ennen kuin on heihin on tutustunut kunnolla ja tietää sen kielellisen tason, niin on oppinut puhumaan niin rauhallisemmin ja katsomaan suora silmiin ja sitten tuota jättämään kaikki turhat niin kuin sanat ja fraasit pois... ei tietysti puhe ei tarvii olla tylsä.. liian kirjakieltä.. pitäähän olla.. olla sitä väritystä ja innostustakin siellä mukana, mutta... mutta niin kuin oppinut ihan suoraan katsomaan ja puhumaankin monta kertaa kun luokan tilanteissa niin puhuu enempi sitten vuorotellen, kattoo heitä kohti, niin... he ovat sitä kyllä sanoneetkin, että se on hyvä tapa, että kouluttaja ei kattos muualle... että huomio... mulla kun on niin jatkuvasti maahanmuuttajia, mä ehkä sitten oppinut sen taidon... en tiedä aina onnistunko, koska mulla ei oo mitä erityispedagogiikkataitoja, mutta tuota.. tai en opiskellu näitä, mutta näitä tulee koko ajan sitten

(Kouluttaja, ravintola-ala)