Pohdintatehtävä 2
Anna esimerkkejä tilanteista, joissa alla olevat lähestymistavat voivat ilmetä opetuksessa ja ohjauksessa. Pohdi erityisesti sitä, miten otat omassa opetuksessasi huomioon opiskelijoiden resurssit ja hyödynnät niitä oppimisen tukena.
Django Paris kuvaa ja analysoi artikkelissaan Culturally Sustaining Pedagogy: A Needed Change in Stance, Terminology, and Practice (2012) kolmea tapaa kohdata maahanmuuttajaopiskelijat koulutuksen kontekstissa. Hänen mukaansa opiskelijoiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä lukutaitoon on kärjistäen suhtauduttu kolmella tavalla:
1) Puutteisiin keskittyvä lähestymistapa (deficit approach) oli yleinen erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Opiskelijoiden kieli- ja kulttuuritaustat nähdään tämän lähestymistavan mukaan opetusta haittaavana tekijänä. Opetuksen edetessä puutteet korjautuvat, kun opiskelijat oppivat valtaväestön kieltä ja tapoja opiskella. Opiskelijan pitää tämän näkemyksen mukaan päästä eroon oman yhteisönsä kielellisistä ja kulttuurisista käytänteistä.
2) Erilaisuuden tunnistamisen lähestymistavan (difference approach) mukaan kielet ja kulttuurit nähdään samanarvoisina, mutta kuitenkin huomattavan erilaisina. Edelleen keskipisteenä on tarve oppia uuden maan tapoja viestiä ja toimia. Tässä tapauksessa ei ehkä avoimesti sanota, että opiskelijan pitää päästä eroon omista kielellisistä ja kulttuurisista resursseistaan, mutta implisiittisesti sitä kuitenkin odotetaan.
3) Resurssien pedagogiikan (resource pedagogies) mukaan kielelliset ja kulttuuriset käytännöt nähdään voimavaroina, ja siksi pyritään siihen, että näitä kieliä ja käytäntöjä kunnioitetaan ja käytetään oppimisen tukena. Tämän pedagogiikan mukaan on myös tärkeää tunnistaa, että kielet ja kulttuurit ovat dynaamisia ilmiöitä ja siksi niihin liittyvät käytännöt muuttuvat jatkuvasti.
Nykyään pyritään siihen, että kielet, lähestymistavat ja käytännöt, jotka maahanmuuttajaopiskelijat tuovat oppimisympäristöihin, nähdään tärkeänä heidän oppimisensa näkökulmasta. Tavoitteena on käyttää näitä resursseja opiskelijoiden oppimisen tukena.
Django Paris kuvaa ja analysoi artikkelissaan Culturally Sustaining Pedagogy: A Needed Change in Stance, Terminology, and Practice (2012) kolmea tapaa kohdata maahanmuuttajaopiskelijat koulutuksen kontekstissa. Hänen mukaansa opiskelijoiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä lukutaitoon on kärjistäen suhtauduttu kolmella tavalla:
1) Puutteisiin keskittyvä lähestymistapa (deficit approach) oli yleinen erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Opiskelijoiden kieli- ja kulttuuritaustat nähdään tämän lähestymistavan mukaan opetusta haittaavana tekijänä. Opetuksen edetessä puutteet korjautuvat, kun opiskelijat oppivat valtaväestön kieltä ja tapoja opiskella. Opiskelijan pitää tämän näkemyksen mukaan päästä eroon oman yhteisönsä kielellisistä ja kulttuurisista käytänteistä.
2) Erilaisuuden tunnistamisen lähestymistavan (difference approach) mukaan kielet ja kulttuurit nähdään samanarvoisina, mutta kuitenkin huomattavan erilaisina. Edelleen keskipisteenä on tarve oppia uuden maan tapoja viestiä ja toimia. Tässä tapauksessa ei ehkä avoimesti sanota, että opiskelijan pitää päästä eroon omista kielellisistä ja kulttuurisista resursseistaan, mutta implisiittisesti sitä kuitenkin odotetaan.
3) Resurssien pedagogiikan (resource pedagogies) mukaan kielelliset ja kulttuuriset käytännöt nähdään voimavaroina, ja siksi pyritään siihen, että näitä kieliä ja käytäntöjä kunnioitetaan ja käytetään oppimisen tukena. Tämän pedagogiikan mukaan on myös tärkeää tunnistaa, että kielet ja kulttuurit ovat dynaamisia ilmiöitä ja siksi niihin liittyvät käytännöt muuttuvat jatkuvasti.
Nykyään pyritään siihen, että kielet, lähestymistavat ja käytännöt, jotka maahanmuuttajaopiskelijat tuovat oppimisympäristöihin, nähdään tärkeänä heidän oppimisensa näkökulmasta. Tavoitteena on käyttää näitä resursseja opiskelijoiden oppimisen tukena.