Kristillinen oppi pohjautuu Jeesuksen ja hänen seuraajiensa opetuksiin. Tarkasta opista on ollut erimielisyyksiä jo kristinuskon alkuajoista lähtien, mutta yhteisiä näkemyksiä on vahvistettu kirkolliskokouksissa, joissa päätösten pohjalta on muodostettu uskontunnustuksia. Käytetyin näistä on jo 300-luvulla laadittu apostolinen uskontunnustus.

Uskontunnustuksissa kristinusko määritellään yksijumalaiseksi uskonnoksi. Jumalalla on kuitenkin kolme muotoa eli persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Uskomalla Pojan eli Jeesuksen ristinkuolemaan kristitty saa syntinsä anteeksi ja pääsee taivaaseen. Pyhä Henki on uskon vahvistava ja ylläpitävä voima.

Uskon tulkinnoista on kuitenkin muodostunut historiassa suuriakin skismoja. Merkittävin näistä on idän ortodoksisen ja lännen katolilaisen kirkon ero vuonna 1054. Vasta viime vuosisadalla paavi kumosi kirkonkirouksen, jonka katolinen kirkko asetti eron yhteydessä.

Toinen merkittävä eroaalto tapahtui 1500-luvulla, kun uskonpuhdistuksen myötä katolisesta kirkosta erkani useita protestanttisia kirkkoja, mukaan lukien Pohjoismaissa pääsuuntauksena oleva luterilainen kirkko.

Viha ja riidat ovat kuitenkin vastoin Jeesuksen opetuksia, joissa korostetaan anteeksi antoa ja jopa kehotetaan rakastamaan vihamiestään. Uskoon kuuluukin kristillisen opin mukaan lähimmäisenrakkaus, joka tarkoittaa kaikista maailman ihmisistä huolehtimista. Kristilliset kirkot ovat lähentyneet toisiaan ekumenian myötä. Ekumeniassa tavoitellaan sitä, mikä uskossa ja opissa on yhteistä. Kreikankielestä lähtöisin oleva ekumenia-sana (oikomenia) merkitsee yhteistä taloa, eli kaikilla kristityillä on sama päämäärä - uskoa Jumalan sana ja tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi - oli sitten kyseessä katolilainen, ortodoksinen tai luterilainen kristitty. Kristityt rukoilevat, että lähimmäisenrakkaus tapahtuisi jo tässä elämässä. Varhaiskristityt lahjoittivat jopa koko omaisuutensa pois ja antoivat rahat köyhille.

Kristinuskoon kuuluu henkilökohtaisen jumalasuhteen lisäksi yhteisöllinen ulottuvuus, joka näkyy erimuotoisina jumalanpalveluksina. Luterilaisessa Suomessa jumalanpalvelukset ovat enimmäkseen hillittyjä ja sanaa eli saarnaa korostavia. Afrikassa ja monessa Yhdysvaltain kaupungeissa jumalanpalvelukset ovat vauhdikkaan Gospel-musiikin sävyttämiä ylistystilaisuuksia. Viime vuosina erityyppiset jumalanpalvelukset, kuten punk-messut, ovat yleistyneet Suomessakin.