Meillä Suomessa uskontoa on usein pidetty yksityisasiana. Uskonto herättääkin erilaisia tunteita ihmisissä – puolesta ja vastaan. Uskontoa on arvosteltu siitä, että sen varjolla on tehty paljon väkivaltaa ja käyty paljon sotia. Lisäksi uskonnon levittämiseen on toisinaan käytetty painostavia keinoja. Siksi kriittinen mutta terve suhtautuminen on uskonnon sarallakin hyväksi.

Uskonnot ovat myös tehneet paljon hyvää maailmassa. Lähes kaikissa uskonnoissa tavoitellaan maailmanrauhaa. Tosin oppien virheelliset tulkinnat ovat välillä kääntäneet asian päälaelleen. Joka tapauksessa moni ihminen on omistanut elämänsä köyhien, syrjittyjen tai jopa vainottujen auttamiseen. Uskontoon suhtautuminen vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen, mutta tärkeää on suvaita jokaista ihmistä riippumatta siitä, kuinka voimakasta tai heikkoa hänen uskonnollisuutensa on.

Uskontoa voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta, ja sitä on tarkasteltu myös tieteellisesti. Tämä ei ole aina ollut helppoa, sillä ihmisen historian alkuvaiheessa uskontoa ei erotettu muusta elämästä. Lisäksi uskonpuhdistuksen aikaan, vielä 1500-luvulla, uskonnolla viitattiin lähinnä vain kristinuskoon. Vasta 1800-luvulla uskonnosta alettiin puhua laajempana ilmiönä.

Joka tapauksessa uskonto on erottamaton osa kaikkia kulttuureja. Se vaikuttaa sekä yksilön että yhteisöjen elämään – välillä tietoisesti, joskus tiedostamatta. Uskonto tarjoaa selityksiä asioihin, joihin tiede ei kykene antamaan vastauksia. Tiede kuvailee, miten maailma on syntynyt. Uskonnon avulla taas pohditaan, miksi maailma on syntynyt ja mitä voi seurata kuoleman jälkeen.