Pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita
Marraskuu alkaa pyhäinpäivällä 3.11. Vanhastaan päivää kutsuttiin Pyhäinmiestenpäiväksi. Monelle nykyihmiselle päivän ajatus ja sanoma on täysin hämärän peitossa, siksi sitä on syytä selventää hieman. Pyhä-sana tulee latinan kielen sanasta sacre, joka tarkoittaa arjesta erotettua. Se on uskonnollinen termi, joka viittaa johonkin tärkeään ja arvokkaaseen, jota ei ole syytä loukata.
Kristinuskossa pyhään liittyvät myös pyhimykset eli tärkeän uskonnollisen merkityksen saaneet ihmiset, joita esimerkiksi katolaisuudessa ja ortodoksisuudessa on tuhansia. Pyhäinpäivää onkin vietetty kristillisten pyhimysten, marttyyrien eli uskonsa puolesta kuolleiden sekä vainajien muistopäivänä. Alun perin päivää alettiin viettää 300-luvulla Syyriassa, päivän nimen ollessa kaikkien pyhien päivä.
Nyt pyhäinpäivänä perheissä on tapana muistella kuolleita omaisia ja sukulaisia ja käydä sytyttämässä kynttilöitä heidän haudoilleen. Myös kotona voidaan sytyttää kynttilöitä ja muistella samalla poisnukkuneita.

Luterilaisissa seurakunnissa on 1980-luvulta lähtien muodostunut tapa, jolloin pyhäinpäivänä kirkoissa sytytetään kynttilä ja mainitaan nimeltä jokainen seurakunnan jäsen, joka on vuoden aikana kuollut. Ennen 1500-lukua Suomessa vietettiin monia eri pyhimysten päiviä, jotka lakkautettiin uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden tulon jälkeen. Pyhäinpäivä jäi kuitenkin jäljelle.