Suomessa tavataan kahta alkuperäistä salamanterilajia.

Salamanterilla tarkoitetaan liskomaista, pyrstöllistä sammakkoeläintä. Salamanterilla pyrstö siis ei katoa, kun eläin siirtyy vedestä maalle.

Lajien elinkierto on muuten samanlainen kuin muillakin sammakoilla. Ne lisääntyvät vedessä ja viettävät suurimman osan ajasta maalla. Ne horrostavat maalla koloissa.

Manteri (Lissotriton vulgaris) eli vanhalta nimeltään vesilisko on yleisempi ja sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Helpoiten sen löytää lisääntymisaikaan huhti–toukokuussa pienistä lammikoista. Tämän jälkeen ne siirtyvät viettämään huomaamatonta elämää maalle.

Kuvassa on vesiliskopari kutuasussa. Koiraalle muodostuu kutuaikana komea harja.

Toinen Suomessa elävä salamanteri on rupimanteri (Triturus cristatus) eli vanhalta nimeltään rupilisko. Se on erittäin harvinainen, ja sitä tavataan vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Lounais-Suomeen on nykyisin levinnyt myös alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.