4.3 Kasviplankton

Kasviplanktoniin kuuluvat eliöt ovat omavaraisia. Ne tuottavat tarvitsemansa energian yhteyttämällä, jolloin vesi ja hiilidioksidi muuttuvat Auringon valon avulla hapeksi ja sokeriksi.

Kasviplanktonin määrä on maailman merissä ja makeissa vesissä valtava. Se muodostaakin vesien ravintoketjujen ja -verkkojen perustan. Kun kasviplankton yhteyttää, se tuottaa veteen happea. Kasviplanktonilla onkin suuri merkitys vesien happipitoisuuteen.

Kasviplanktonia on vedessä kaikkialla, mutta Auringon valon avulla tapahtuva yhteyttäminen onnistuu vain veden pintakerroksessa. Tästä syystä kasviplanktonia on eniten veden pintakerroksessa.

Kasviplanktoniin kuuluvat:

  • sinilevät eli syanobakteerit
  • viherlevät
  • piilevät.

Kasviplanktonoppaan avulla voit tunnistaa kuvien avulla kasviplanktonia näytteistäsi.

Osa kasviplanktonista tuottaa myrkkyjä. Yleensä näistä myrkyistä ei ole haittaa, mutta planktonien massaesiintymissä myrkkyjen määrät voivat nousta ihmistäkin haittaavalle tasolle. Osa sinilevien eli syanobakteerien massaesiintymistä sisältää ihmisille ja eläimille haitallisia myrkkyjä. Jos vedessä näkyy sinileviä, vedessä ei kannata uida, sillä se voi aiheuttaa ihottumaa ja pahoinvointia.

Kasviplanktonia tutkitaan paljon, sillä lajistossa tapahtuvat muutokset kertovat veden laadun muutoksista. Kun ravinteiden määrä vedessä lisääntyy, piilevien ja syanobakteerien määrä alkaa kasvaa. Puhutaan, että vesistö rehevöityy.


Syanobakteerien massaesiintymisen eli kukinnan voi havaita paljain silmin.