Maapallolla on ollut elämää n. neljän miljardin vuoden ajan. Sinä aikana lajeja on ehtinyt kehittyä ja kuolla sukupuuttoon valtava määrä.

Elämä oli pitkässä alkuvaiheessaan hyvin yksinkertaista. Eliöt olivat mikroskooppisen pieniä, yksisoluisia arkkeja (eli arkeoneja) ja bakteereja. Vähitellen kehittyi yksisoluinen eliö, jolla oli monia soluelimiä.

Vähitellen kehittyi monisoluisia eliöitä. Kasvit, sienet ja eläimet kehittyivät. Kaikki elämä oli vedessä, kunnes n. 400 miljoonaa vuotta sitten elämä alkoi levitä maallekin.

Dinosaurukset eli hirmuliskot ovat tunnetuimpia sukupuuttoon kuolleita eliöitä. Nämä matelijat elivät elämän keskiajalla noin sata miljoonaa vuotta sitten.

Sitä, kuinka kaikki eliölajit kehittyvät vähitellen toisista lajeista, kutsutaan evoluutioksi. Evoluutiosta saadaan tietoa monella tavalla. Vanhoista kerrostumista muodostuneista kivilajeista löytyy fossiileja eli eliöjäänteitä. Niistä nähdään, millaista elämää on aiemmin ollut.

Eliöiden rakennetta ja yksilönkehitystä vertaamalla voidaan nähdä, kuinka läheistä tai kaukaista sukua lajit ovat toisilleen. Viime vuosikymmeninä tärkeimmäksi evoluution tutkimuskeinoksi on noussut kaikilla eliöillä olevan perimäaineksen eli DNA:n vertailu.