Luonnossa lajit muuttuvat jatkuvasti, vaikka muutosta onkin sen hitauden vuoksi yleensä vaikea nähdä.

Lajien kehittymisen perustana on, että kaikkien eliöiden perimän muodostavassa DNA:ssa tapahtuu muutoksia eli mutaatioita. Sitä tapahtuu jatkuvasti kaikissa eliöissä. Suurin osa näistä mutaatioista korjataan, tai ne ovat merkityksettömiä. Osa mutaatioista kuitenkin säilyy ja vaikuttaa yksilöiden selviytymiseen ja jälkeläistuottoon.

Alla olevassa kuvassa on valkoinen riikinkukko. Sen solujen perimässä on mutaatio, joka estää värillisten höyhenien kehittymisen. Kun mutaatio on myös sukusolujen perimässä, se siirtyy myös jälkeläisille.

Mutaation seurauksena riikinkukon höyhenissä ei synny väriaineita.

Haitalliset mutaatiot katoavat, koska niitä kantavat yksilöt menestyvät huonosti. Jos muutos parantaa esimerkiksi suojautumista pedoilta tai selviytymistä talvesta, mutaatio säilyy, siirtyy seuraaviin sukupolviin ja yleistyy. Näin lajit tulevat sukupolvi sukupolvelta hiukan erilaisiksi. Haitallisten ominaisuuksien karsiutumista ja hyödyllisten yleistymistä kutsutaan luonnonvalinnaksi.

Luonnonvalinta voi suosia esimerkiksi suuria yksilöitä. Tämän seurauksena lajin yksilöt ovat tulevaisuudessa suurempia kuin nykyisin.

Jotta jokin laji voisi jakautua useammaksi uudeksi lajiksi, sen täytyy jakautua erillisiksi populaatioiksi, jotka lisääntyvät vain saman populaation sisällä. Näin tapahtuu esimerkiksi, jos osa aiemmasta populaatiosta jää saareen tai muuten eristyneelle alueelle. Tällöin toisistaan erillään olevat populaatiot voivat vähitellen kehittyä eri suuntiin. Ajan kuluessa erot tulevat niin suuriksi, etteivät eri populaatioiden yksilöt voi enää voi lisääntyä toistensa kanssa. Silloin on syntynyt uusi laji.

​​