Vaikka valtava määrä lajeja on elämän historian aikana kuollut sukupuuttoon, monet eliöryhmät ovat säilyneet läpi vuosimiljoonien. Kaikuja muinaisesta elämästä voi aistia vaikka tutkimalla lähivesistön elämää.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu eliökunnan sukupuu. Kaikkein ensimmäisiä eliöitä olivat esitumaiset bakteerit ja arkit eli arkenonit. Ne ovat yksisoluisia, eikä niillä ole tumaa tai muita soluelimiä. Monimutkaisempien solut ovat kehittyneet erilaisten bakteerien ja arkkien yhteenliittymisen seurauksena. Näin on kehittynyt esim. viherhiukkasen sisältävä kasvisolu. Alkueliöt ovat alkeellisia yksisoluisia eliöitä. Ne eivät ole sieniä, kasveja eivätkä eläimiä.

​

Järviluonnon muinaisimpia eliöitä ovat bakteerit, mukaan lukien sinibakteerit eli sinilevät. Vanhimmat merkit näistä yksinkertaisista, mikroskooppisen pienistä eliöistä ovat yli 3,5 miljardin vuoden takaa. Sinibakteerit olivat varhaisimpia eliöitä, jotka osasivat yhteyttää Auringon valon avulla. Ne vapauttivat yhteyttäessään happea ilmakehään. Ilmakehään alkoi vähitellen kehittyä happea ja siitä edelleen otsonia.

Sinilevät ovat bakteereja. Ne lisääntyvät nopeasti jakautumalla. Suotuisissa oloissa ne muodostavatkin laajoja lauttoja.

Järvissämme elää suuri joukko yksinkertaisia, yksisoluisia leviä, piileviä ja alkueläimiä. Niiden solut ovat kehittyneempiä kuin bakteerien, sillä niissä on esimerkiksi tuma ja muita soluelimiä. Näistä yli miljardin vuoden ikäisistä ryhmistä polveutuvat kaikki monisoluiset kasvit ja eläimet.

Kasvit kehittyivät maaelämään kykeneviksi eläimiä ennen. Varhaisimmat maakasvien jäänteet ovat n. 400 milj. vuoden takaa. Ne olivat matalien rantavesien viherlevistä polveutuvia sammalia. Kasvit runsastuivat ja kehittyivät suuremmiksi erityisesti hiilikaudella. Tuona aikana rantojemme järvikortteiden sukuiset korte-, lieko- ja saniaispuut muodostivat suuria metsiä.

Suurin osa sisävesiemme eläinlajeista on erilaisia selkärangattomia. Monet niiden ryhmistä ovat hyvin vanhoja. Esimerkiksi vesikirppujen ja hankajalkaisten kaltaisia planktonäyriäisiä on ollut jo elämän esihistorian aikana yli 600 milj. vuotta sitten. Yhtä vanhoja ryhmiä ovat myös simpukat ja juotikkaiden kaltaiset madot.

Lentävät hyönteiset ovat kehittyneet myöhemmin, samaan aikaan maakasvien runsastumisen kanssa. Sudenkorennot ovat rannan hyönteisistä varhaisimpia. Niitä lensi jo hiilikaudella, n. 300 milj. vuotta sitten.

Kalat ovat varhaisin selkärankaisten ryhmä. Meidän vesiemme kalat kuuluvat luukaloihin. Niiden fossiileja löytyy n. 450 milj. vuotta vanhoista kerrostumista. Samoihin aikoihin ensimmäiset, hämähäkkien, skorpionien ja tuhatjalkaisten kaltaiset eläimet alkoivat valloittaa maaympäristöjä.

​​​

Selkärankaisista eläimistä sammakkoeläimet nousivat maalle ensimmäisinä, n. 400 milj. vuotta sitten. Niiden elämä oli vielä veteen sidottua, sillä sammakkoeläimet lisääntyvät vedessä. Matelijat olivat ensimmäiset selkärankaiset, jotka kykenivät lisääntymäänkin kuivalla maalla.

Järvien rannoilla runsaimpia kasveja ovat erilaiset sarat, järviruoko, järvikaisla sekä syvemmällä olevat lumpeet, ulpukat ja vidat. Nämä kaikki ovat koppisiemenisiä kasveja, joiden siemen on hedelmän sisässä.

Koppisiemeniset kasvit ovat evolutiivisesti nuori ryhmä, joka on kehittynyt pääosin vasta elämän uudella ajalla, alle 65 milj. vuotta sitten. Samaan aikaan niiden kanssa ovat eläinkunnasta kehittyneet nisäkkäät ja linnut. Vaikka nämäkin ryhmät olivat olemassa jo aiemmin, on niiden runsastuminen ja lajiutuminen tapahtunut vasta dinosaurusten kuoltua sukupuuttoon.