Etna

Etnalla on takanaan hyvin pitkä purkaushistoria. Varhaisin dokumentoitu purkaus tapahtui noin vuonna 1500 ennen ajanlaskumme alkua. Tässä purkauksessa tapahtunut räjähdys romahdutti tulivuoren itäseinän ja aiheutti ison maanvyöryn. Vuonna 1669 Etna antoi jälleen merkkejä mahdistaan, kun sen seinämään repeytyi valtava aukko ja laavaa alkoi virrata alas kohti Catanian kaupunkia. Laavaa levisi Catanian satamaan saakka kaupunginmuurien petettyä laavavirran painon alla. Kaupungin asukkaat aloittivat yhteistuumin pelastustoimet estääkseen laavaa tuhoamasta kaupunkiaan. Tiettävästi tuolloin ihminen on onnistunut ensimmäisen kerran estämään merkittävät tuhot ohjailemalla laavavirtaa.

Kolme kuukautta kestäneen purkauksen aikana asukkaat rakensivat useita muureja, joilla hidastettiin ja ohjailtiin laavan kulkua. Tämän jälkeenkin Etna on purkautunut kymmeniä kertoja. Vuonna 1929 Mascalin kaupunki hautautui laavan alle. Onneksi laavan liike oli niin hidasta, että asukkaat ja heidän omaisuutensa ehdittiin pelastaa. Etna purkautui jälleen näyttävästi vuosina 1992, 2002 ja 2007 sekä viimeksi syksyllä 2013. Koska Etna on hyvin aktiivinen tulivuori, on sen rinteille asennettu seurantalaitteisto, jonka avulla pyritään ennustamaan tulevaa suurta purkausta.

Vesuvius

Napolinlahden pohjukassa nousee yli 1 200 metrin korkeuteen hyvin aktiivinen tulivuori Vesuvius. Tämän kartiomaisen kerrostulivuoren rinteelle on levittäytynyt yli kolmen miljoonan asukkaan Napoli, jonka asukkaista yli puoli miljoonaa asuu niin sanotulla punaisella vyöhykkeellä. Jos Vesuviuksella tapahtuisi VEI-asteikon purkaus 4, niin punaisen vyöhykkeen asutus tuhoutuisi täysin. Vesuviuksen purkaukset ovat rajuja, koska sen sisältä pulppuava magma on hyvin jähmeää ja sisältää paljon kaasuja.

Paineen laskiessa kaasut laajenevat ja työntävät magmaa voimakkaasti ulos kraatterista. Tämän saivat kokea Herculaneumin ja Pompeijin asukkaat vuonna 79, kun Vesuvius purkautui hirvittävällä voimalla ja aiheutti tuhansien ihmisten kuoleman syöksemällä asukkaiden päälle tulikuumia kaasuja ja tuhkaa sekä hohkakiveä. Tätä purkausta oli todistamassa Plinius nuorempi, joka kuvaili tulivuoren voimaa kirjoituksissaan. Pliniuksen mukaan tuhkapatsas oli noussut korkeuksiin pinjan muotoisena patsaana Vesuviuksen yllä ja ihmiset pakenivat kauhuissaan. Tutkijat ovatkin nimenneet tällaisen purkautumistapatyypin Plinius-tyypiksi.

Silminnäkijöiden mukaan päivä oli muuttunut yöksi valtavan tuhkapilven johdosta salamoiden halkoessa pimeää taivasta. Napolinlahdella aallot velloivat korkeina ja ankkuroituja laivoja paiskautui rantaan. Monet Pompeijin asukkaat pyrkivät pelastamaan omaisuuttaan ja omaisiaan tuhoutuvista taloistaan. Tulivuorelta alas kiitävä kuuma tuhka- ja kaasupilvi pääsi kuitenkin yllättämään monet heistä. Useat menehtyivät sille sijoilleen. Tuhkakerros peitti nopeasti rakennukset sekä ihmiset ja eläimet. Ruumiiden hajotessa tuhkaan jäi eräänlainen kopio kehosta. Pompeijin 1800-luvun lopun arkeologisissa kaivauksissa näihin muotteihin valutettiin kipsiä, jolloin saatiin ruumiista yksityiskohtaista tietoa.

Vesuvius oli antanut jo vuonna 62 varoituksia tulevasta purkauksesta lukuisten maanjäristysten muodossa. Näiden järistysten tuhot olivat mittavia sekä Herculaneumissa että Pompeijissa. Järistykset aiheutuivat siitä, kun magma liikkui kovassa paineessa magmasäiliöstä ylemmäs kallioperään.

Vesuvius on purkautunut tuon Pompeijin tuhon jälkeen kymmeniä kertoja, ja viimeisin niistä tapahtui toisen maailmansodan aikana 1944. Tuolloin lähelle Vesuviusta olevalle lentokentälle oli sijoitettu kymmeniä Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneita. Suuri osa näistä koneista tuhoutui Vesuviuksen purkauksen voimasta ja näin hidasti liittoutuneiden sotatoimia Italiassa.

Vesuviusta tarkkaillaan nykyään hyvin tarkkaan. Rinteen nousua mitataan muun muassa GPS-laitteilla ja maanjäristyksiä seismografeilla. Lisäksi kuumien lähteiden eli fumarolien kaasupitoisuuksien muutoksista voidaan päätellä tulivuoren "heräämistä". Tällä hetkellä Vesuvius näyttäisi vielä uinuvan, mutta tulevaisuudessa jättiläinen saattaa herätä samalla tavalla kuin vuonna 79. Lähistöllä on maankamaran alla ns. supertulivuori, jota seurataan myös tarkkaan, katso lisätietoa englanninkielisestä Wikipediasta.

Stromboli ja Vulcano

Vulkaaniset saaret Stromboli ja Vulcano kuuluvat Sisilian pohjoispuolella sijaitsevaan Liparien tuliperäiseen saariryhmään. Stromboli ja Vulcano kuuluvat niin kutsuttuun Kalabrian kaareen, jossa Afrikan laatta törmää Euraasian laatan alle ja aiheuttaa voimakasta tulivuoritoimintaa. Myös Etna, Vesuvius ja Campi Flegrei sijaitsevat samalla alityöntövyöhykkeellä.

Stromboli on maailman aktiivisimpia tulivuoria, ja päivittäin tapahtuukin useita kaasupurkauksia. Tulivuori on purkautunut lähes keskeytyksettä pari tuhatta vuotta ja sama jatkuu edelleen. Stromboli- luokan purkauksille on tyypillistä suurten laavavirtojen vähäisyys sekä purkausten rauhallisuus. Poikkeuksiakin löytyy, kuten vuosien 1919 ja 1930 purkaukset, jolloin Stromboli purkautui räjähdysmäisesti singoten isoja kiviä ja aiheuttaen pyroklastisia virtoja.

Marsili

Tyrrhenanmerellä noin 150 kilometrin päässä Napolista sijaitsee merenalainen tulivuori Marsili, jonka kraatteri sijaitsee noin 450 metriä merenpinnan alapuolella. Marsili on Etnan kokoinen eli noin kolme kilometriä korkea. Sen magmasäiliöt ovat täyttymässä. Marsili ei ole purkautunut kertaakaan tilastoidun historian aikana, mutta tutkijoiden mukaan tulivuoren reunat ovat hauraat ja riski tsunamin syntymiselle on olemassa. Jos tulivuori alkaa toimia ja aiheuttaa tsunamin, Välimeren rannikkokaupungit ovat suuressa vaarassa.

Vuonna 1908 Messinan kaupunki Sisiliassa koki voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamiaallon, joka kahdeksanmetrisenä pyyhkäisi järistyksen runteleman kaupungin yli ja sinetöi näin hävityksen. Arvioiden mukaan tässä luonnonmullistuksessa kuoli noin 120 000 ihmistä.