27. Italia
Luvun sisällys
27.1 Apenniinien niemimaa
Apenniinien vuoristo puolestaan muodostaa aivan kuin Italian selkärangan, joka alkaa Po-joen eteläpuolelta ja jatkuu aina niemimaan kärkeen saakka.
Italiaa usein kutsutaan saapasvaltioksi Apenniinien niemimaan saappaan muodon vuoksi. Niemimaata ympäröivät idässä Adrianmeri, lännessä Tyrrhenan- ja Ligurianmeri sekä etelässä Joonianmeri.
Italian saappaankärjen jatkeena merestä kohoaa tuliperäinen Sisilian saari, jonka kuuluisin tulivuori Etna nousee yli kolmen kilometrin korkeuteen.
Sisilian luoteispuolella on Italiaan kuuluva Välimeren toiseksi suurin saari Sardinia, jonka hiekkarannat vetävät varsinkin kesäaikaan paljon lomailijoita saarelle.
27.2 Italian kallioperä on levoton
Afrikan laatan työntyminen Euraasian laatan alle on myös synnyttänyt useita tulivuoria, kuten Napolinlahden Vesuviuksen, Sisilian Etnan sekä Tyrrhenanmeren Strombolin ja Vulcanon.
Apenniineilla voi törmätä myös kuumiin lähteisiin sekä alueisiin, joilla maankamarasta pulppuaa kuumaa höyryävää mutaa.
Sisilia. Taustalla erottuu Etna.
27.3 Alppien viileydestä etelän välimerenilmastoon
Italia sijaitsee suurimmaksi osaksi lämpimällä vyöhykkeellä, mutta osa Pohjois-Italiaa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen.
Pohjois-Italiassa on korkeita vuoristoja.
Pohjois-Italiassa sataa suhteellisen tasaisesti läpi vuoden, kun taas Etelä-Italiassa sateet tulevat talvisin ja kesällä on kuumaa sekä kuivaa. Etelä-Italia onkin tyypillistä välimerenilmaston aluetta.
Välimeren alueen kuuma ja kuiva kesä on vaikuttanut alueen kasvillisuuden kehittymiseen. Välimerenkasvillisuutta kutsutaan usein nahkealehtiseksi kasvillisuudeksi. Välimeren alueen kasvit pyrkivät suojautumaan liialliselta haihtumiselta eri tavoin. Monien kasvien lehdet ovat pieniä, nahkeita, vahapeitteisiä, kovia ja ainavihantia.
Valitettavasti alkuperäiset metsät on hakattu jo kauan sitten pois. Punaruskeasta maasta kasvaa sypressejä, pinjamäntyjä sekä korkkitammia, ja hakattujen metsien paikalla voi nähdä piikkistä macchiapensaikkoa.
27.4 Rikkaasta pohjoisesta köyhään etelään
Milano on Italian rahamaailman ja muodin keskus. Pohjois-Italian teollisuuden kehityksen takana ovat hyvä sijainti markkinoiden lähellä, halpa energia sekä hyvät liikenneyhteydet muualle Italiaan ja Eurooppaan. Vaikka teollisuuden työpaikat tuovatkin monelle italialaiselle elannon, suurin osa bruttokansantuotteesta muodostuu kuitenkin palveluista.
Etelä-Italian tärkeimmät teollisuuskaupungit ovat Vesuviuksen juurella Napolinlahden rannalla sijaitseva Napoli sekä Sisilian saaren satamakaupunki Palermo. Etelä-Italiassa on kuitenkin huomattavasti vähemmän teollisuutta kuin pohjoisessa, vaikka viime vuosina Etelä-Italian taloutta onkin pyritty kehittämään perustamalla uutta teollisuutta etelän köyhille alueille. Näin muuttoliikettä etelästä pohjoiseen on saatu vähennettyä. Lisäksi Etelä-Italian mafian vaikutusvaltaa on saatu kitkettyä nuorten parissa. Köyhien korttelien olojen parantuessa mafian on vaikeampi houkutella nuoria mukaan rikolliseen toimintaan.
Italian eteläisimmät saaret ottavat vuosittain vastaan tuhansia laittomia siirtolaisia Afrikasta. Lähellä Afrikan rannikkoa sijaitsevat Pelagiset saaret ovat usein välietappina Manner-Italiaan pyrkiville. Useat siirtolaiset jatkavat matkaansa Pohjois-Italiaan ja muualle Eurooppaan töiden toivossa.
Valitettavan usein olot näillä pakolaisia kuljettavilla laivoilla ovat surkeat ja kuolemantapauksia sattuu paljon. Useaan otteeseen Italian rannikkovartiosto on joutunut pelastamaan veden varassa olleita maahanpyrkijöitä.
Italian teollisuus keskittyy maan pohjoisosiin. Muun muassa Ferrarit tehdään Pohjois-Italian teollisuuskaupungeissa.
27.5 Italian maatalous
Po-joen laaksossa viljellään paljon maissia, vehnää ja riisiä sekä harjoitetaan karjataloutta. Tämän ruoka-aitan avulla ruokitaankin Pohjois-Italian miljoonakaupunkien asukkaita.
Sitruunoita, appelsiineja ja oliiveja tuotetaan erityisesti Etelä-Italiassa ja Sisilian saarella. Muuten maatalouden harjoittaminen on näillä alueilla vaikeaa kuumien ja sateettomien kesien sekä vähäravinteisen maan vuoksi. Lisäksi viljely on usein tehotonta, koska pientilallisilla ei ole varaa lannoitteisiin ja uudenaikaisiin koneisiin.
Välimeren seudun ruokalautanen. Löydätkö oliivin ja riisin?
27.6 Rantalomaa, kulttuuria ja luonnonnähtävyyksiä
Pohjoisen suuret järvet ovat myös suosittuja turistikohteita. Näillä järvillä näkee usein auringonpalvojien lisäksi järvellä vinhaa vauhtia kiitäviä purjelautailijoita sekä taivaalla ympäröiviltä vuorilta hyppääviä liitovarjoharrastajia. Ympäröivillä vuorilla kiemurtelevat vuoristotiet vievät sellaisiin maailmankuuluihin talviurheilukeskuksiin, kuin Madonna di Campiglio ja Cortina d'Ampezzo.
Adrianmeren pitkille ja kuumille hiekkarannoille kokoontuu varsinkin viikonloppuisin paljon paikallisia perheitä viettämään rantalomaa. Rantalomakohteiden satamissa näkee usein hienoja merikelpoisia kaukaakin tulleita purje- ja moottoriveneitä. Liikenne näihin rantakohteisiin onkin varsin vilkasta, ja tiet usein ruuhkautuvat tuhansista autoista.
Kesäkuukausina autojonoja kasvattavat vielä naapurimaiden kuten Itävallan, Sveitsin ja Slovenian turistivirrat. Rannoilla näkyy myös paljon lomalaisia Saksasta. Näinä kuukausina Italian rajoilta lähtevät autostradat eli moottoritiet ovat tupaten täynnä rekkoja ja henkilöautoja. Useimmiten moottoriteillä peritään tiemaksua, joka rahastetaan tiemaksuasemalla poistuttaessa moottoritieltä.
Historialliset nähtävyydet, kuten Rooman Colosseum ja Vatikaanin Pietarin kirkko vetävät joka vuosi tuhansia uteliaita turisteja puoleensa. Myös Firenzen mittaamattoman arvokkaat taideaarteet ja Venetsian kanaalien tunnelma ovat monille Italian kävijöille tuttuja. Venetsian kapeiden katujen ja kujien varsilla olevat pienet pizzeriat, gelateriat sekä italialaiset merkkiliikkeet ovat varsinkin kesäaikaan turistien kansoittamia.
Rooman valtakunta hallitsi aikoinaan Eurooppaa. Roomassa voit tutustua valtakauden rakennuksiin.
Etelä-Italian suosituimpia luonnonnähtävyyksiä ovat aika ajoin tuhkaa ja laavaa sisuksistaan syöksevät tulivuoret Etna ja Vesuvius. Vuonna 79 Vesuviuksen purkauksen tuhka ja hohkakivi hautasivat alleen Pompeijin kaupungin surmaten tuhansia ihmisiä. Nyt tuo Unescon maailmanperintökohde tarjoaa hyvän kuvan antiikin ajan roomalaisten silloisesta elämästä.
27.7 Kuvagalleria Roomasta
Vatikaanivaltio
Pietarinkirkko Vatikaanivaltiossa Rooman sisällä.
27.8 Lisätieto: Italian tulivuoret
Etna
Yli 3 300 metriä korkea Etna sijaitsee Sisiliassa Catanian kaupungin pohjoispuolella. Tämän Euroopan korkeimman tulivuoren rinteillä voidaan talviaikaan hiihtää ja lasketella.
Etnan läsnäolo tuntuu monien sisilialaisten elämässä muutoinkin kuin tuhoavine laavavirtoineen ja pyroklastisine pilvineen. Nimittäin useat paikalliset asukkaat saavat elantonsa Etnan hedelmällisestä maaperästä tai Etnan rinteitä kapuavien turistien tuomana. Etnan rinteillä tuotetaan paljon viinirypäleitä, sitruunoita, oliiveja ja erilaisia vihanneksia.
Etnan synnyn taustalla on litosfäärilaattojen liikkuminen. Maan vaipan konvektiovirtaukset liikuttavat Afrikan laattaa kohti Eurooppaa. Afrikan laatan mereisen reunan painuminen Sisilian kohdalla Euraasian laatan alle on aiheuttanut tulivuoren synnyn, kun laatan reunan sedimenttikiviaines on sulanut ja muodostanut magmakammioita. Näitten magmapesäkkeiden kevyt magma nousee ylöspäin ja samalla sulattaa ympäriltään kiveä. Päästessään maanpinnalle magma leviää ympäristöönsä laavana.
Etnan syntyprosessi alkoi yli 500 000 vuotta sitten vedenalaisten purkausten sarjana. Tuhansien vuosien aikana sekä tuhansien purkausten jälkeen Etnan purkausaukot ovat muuttaneet paikkaansa ja tulivuori on kasvanut valtavaksi jättiläiseksi. Etnan purkautumisluonteeseen kuuluvat erilaiset purkautumistyypit. Välillä purkaukset ovat suuria räjähdyspurkauksia ja välillä purkautuminen on rauhallisempaa. Vuosituhansien aikana Etnasta on muodostunut kerrostulivuori, jonka rinteillä on nähty laavavirtausten ja tuhkapilvien lisäksi myös tulikuumia pyroklastisia purkauksia, jotka vyöryvät rinnettä pikajunan nopeudella polttaen kaiken tieltään.
Etnalla on takanaan hyvin pitkä purkaushistoria. Varhaisin dokumentoitu purkaus tapahtui noin vuonna 1500 ennen ajanlaskumme alkua. Tässä purkauksessa tapahtunut räjähdys romahdutti tulivuoren itäseinän ja aiheutti ison maanvyöryn. Vuonna 1669 Etna antoi jälleen merkkejä mahdistaan, kun sen seinämään repeytyi valtava aukko ja laavaa alkoi virrata alas kohti Catanian kaupunkia. Laavaa levisi Catanian satamaan saakka kaupunginmuurien petettyä laavavirran painon alla. Kaupungin asukkaat aloittivat yhteistuumin pelastustoimet estääkseen laavaa tuhoamasta kaupunkiaan. Tiettävästi tuolloin ihminen on onnistunut ensimmäisen kerran estämään merkittävät tuhot ohjailemalla laavavirtaa.
Kolme kuukautta kestäneen purkauksen aikana asukkaat rakensivat useita muureja, joilla hidastettiin ja ohjailtiin laavan kulkua. Tämän jälkeenkin Etna on purkautunut kymmeniä kertoja. Vuonna 1929 Mascalin kaupunki hautautui laavan alle. Onneksi laavan liike oli niin hidasta, että asukkaat ja heidän omaisuutensa ehdittiin pelastaa. Etna purkautui jälleen näyttävästi vuosina 1992, 2002 ja 2007 sekä viimeksi syksyllä 2013. Koska Etna on hyvin aktiivinen tulivuori, on sen rinteille asennettu seurantalaitteisto, jonka avulla pyritään ennustamaan tulevaa suurta purkausta.
Vesuvius
Napolinlahden pohjukassa nousee yli 1 200 metrin korkeuteen hyvin aktiivinen tulivuori Vesuvius. Tämän kartiomaisen kerrostulivuoren rinteelle on levittäytynyt yli kolmen miljoonan asukkaan Napoli, jonka asukkaista yli puoli miljoonaa asuu niin sanotulla punaisella vyöhykkeellä. Jos Vesuviuksella tapahtuisi VEI-asteikon purkaus 4, niin punaisen vyöhykkeen asutus tuhoutuisi täysin. Vesuviuksen purkaukset ovat rajuja, koska sen sisältä pulppuava magma on hyvin jähmeää ja sisältää paljon kaasuja.
Paineen laskiessa kaasut laajenevat ja työntävät magmaa voimakkaasti ulos kraatterista. Tämän saivat kokea Herculaneumin ja Pompeijin asukkaat vuonna 79, kun Vesuvius purkautui hirvittävällä voimalla ja aiheutti tuhansien ihmisten kuoleman syöksemällä asukkaiden päälle tulikuumia kaasuja ja tuhkaa sekä hohkakiveä. Tätä purkausta oli todistamassa Plinius nuorempi, joka kuvaili tulivuoren voimaa kirjoituksissaan. Pliniuksen mukaan tuhkapatsas oli noussut korkeuksiin pinjan muotoisena patsaana Vesuviuksen yllä ja ihmiset pakenivat kauhuissaan. Tutkijat ovatkin nimenneet tällaisen purkautumistapatyypin Plinius-tyypiksi.
Silminnäkijöiden mukaan päivä oli muuttunut yöksi valtavan tuhkapilven johdosta salamoiden halkoessa pimeää taivasta. Napolinlahdella aallot velloivat korkeina ja ankkuroituja laivoja paiskautui rantaan. Monet Pompeijin asukkaat pyrkivät pelastamaan omaisuuttaan ja omaisiaan tuhoutuvista taloistaan. Tulivuorelta alas kiitävä kuuma tuhka- ja kaasupilvi pääsi kuitenkin yllättämään monet heistä. Useat menehtyivät sille sijoilleen. Tuhkakerros peitti nopeasti rakennukset sekä ihmiset ja eläimet. Ruumiiden hajotessa tuhkaan jäi eräänlainen kopio kehosta. Pompeijin 1800-luvun lopun arkeologisissa kaivauksissa näihin muotteihin valutettiin kipsiä, jolloin saatiin ruumiista yksityiskohtaista tietoa.
Vesuvius oli antanut jo vuonna 62 varoituksia tulevasta purkauksesta lukuisten maanjäristysten muodossa. Näiden järistysten tuhot olivat mittavia sekä Herculaneumissa että Pompeijissa. Järistykset aiheutuivat siitä, kun magma liikkui kovassa paineessa magmasäiliöstä ylemmäs kallioperään.
Vesuvius on purkautunut tuon Pompeijin tuhon jälkeen kymmeniä kertoja, ja viimeisin niistä tapahtui toisen maailmansodan aikana 1944. Tuolloin lähelle Vesuviusta olevalle lentokentälle oli sijoitettu kymmeniä Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneita. Suuri osa näistä koneista tuhoutui Vesuviuksen purkauksen voimasta ja näin hidasti liittoutuneiden sotatoimia Italiassa.
Vesuviusta tarkkaillaan nykyään hyvin tarkkaan. Rinteen nousua mitataan muun muassa GPS-laitteilla ja maanjäristyksiä seismografeilla. Lisäksi kuumien lähteiden eli fumarolien kaasupitoisuuksien muutoksista voidaan päätellä tulivuoren "heräämistä". Tällä hetkellä Vesuvius näyttäisi vielä uinuvan, mutta tulevaisuudessa jättiläinen saattaa herätä samalla tavalla kuin vuonna 79. Lähistöllä on maankamaran alla ns. supertulivuori, jota seurataan myös tarkkaan, katso lisätietoa englanninkielisestä Wikipediasta.
Stromboli ja Vulcano
Vulkaaniset saaret Stromboli ja Vulcano kuuluvat Sisilian pohjoispuolella sijaitsevaan Liparien tuliperäiseen saariryhmään. Stromboli ja Vulcano kuuluvat niin kutsuttuun Kalabrian kaareen, jossa Afrikan laatta törmää Euraasian laatan alle ja aiheuttaa voimakasta tulivuoritoimintaa. Myös Etna, Vesuvius ja Campi Flegrei sijaitsevat samalla alityöntövyöhykkeellä.
Stromboli on maailman aktiivisimpia tulivuoria, ja päivittäin tapahtuukin useita kaasupurkauksia. Tulivuori on purkautunut lähes keskeytyksettä pari tuhatta vuotta ja sama jatkuu edelleen. Stromboli- luokan purkauksille on tyypillistä suurten laavavirtojen vähäisyys sekä purkausten rauhallisuus. Poikkeuksiakin löytyy, kuten vuosien 1919 ja 1930 purkaukset, jolloin Stromboli purkautui räjähdysmäisesti singoten isoja kiviä ja aiheuttaen pyroklastisia virtoja.
Marsili
Tyrrhenanmerellä noin 150 kilometrin päässä Napolista sijaitsee merenalainen tulivuori Marsili, jonka kraatteri sijaitsee noin 450 metriä merenpinnan alapuolella. Marsili on Etnan kokoinen eli noin kolme kilometriä korkea. Sen magmasäiliöt ovat täyttymässä. Marsili ei ole purkautunut kertaakaan tilastoidun historian aikana, mutta tutkijoiden mukaan tulivuoren reunat ovat hauraat ja riski tsunamin syntymiselle on olemassa. Jos tulivuori alkaa toimia ja aiheuttaa tsunamin, Välimeren rannikkokaupungit ovat suuressa vaarassa.
Vuonna 1908 Messinan kaupunki Sisiliassa koki voimakkaan maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamiaallon, joka kahdeksanmetrisenä pyyhkäisi järistyksen runteleman kaupungin yli ja sinetöi näin hävityksen. Arvioiden mukaan tässä luonnonmullistuksessa kuoli noin 120 000 ihmistä.