Islannin laavatasankoa.

Vain neljäsosa Islannista on kasvillisuuden peitossa. Puusto on aiemmin hakattu pois, eikä luonto ole pystynyt uusiutumaan viileässä ilmastossa. Kasvillisuus on lähinnä tundraa, puina vain vaivais- ja tunturikoivua sekä pihlajia ja pajukkoa. Tundralle tyypillistä jäkälikköä ja sammalta on runsaasti. Etenkin pohjoisosissa on myös huomattavan laajoja laavatasankoja, joissa kasvit eivät menesty.

Islannissa lampaat ovat saaneet aina laiduntaa vapaina. Samoin poroja elää luonnonvaraisina Itä-Islannissa. Nämä ihmisten tuomat eläimet pitävät omalta osaltaan huolen kasvillisuuden niukkuudesta laiduntaessaan tehokkaasti jäkäliä ja ruohostoja. Islannin tyypillisin eläin on kuitenkin islanninhevonen, joka on elänyt täysin eristettynä muista hevosroduista. Islanninhevosta suojellaan tiukasti, ja esimerkiksi ulkomaille lähtevä islanninhevonen joutuu pitkään karanteeniin takaisin Islantiin palatessaan.

Islanninhevosia eli islanninponeja etenemässä niille tyypillisessä askellajissa.

Luonnonvaraisina Islantia ympäröivissä merissä elävät valaat ovat islantilaisille tärkeä pyyntikohde. EU:n asettavat rajoitukset ovat omalta osaltaan eristäneet Islantia, koska valaanpyynti on ollut taloudellisesti hyvin merkittävää, eivätkä islantilaiset ole näin ollen suostuneet pyyntirajoituksiin saarta ympäröivillä merillä. Nykyisin pyynti on vähentynyt, eikä se uhkaa valaskantoja. Valaanpyynnin rinnalle on tullut toinen elinkeino, valassafarit. Valtava määrä turisteja käy vuosittain entisten valaanpyyntialusten ja muiden alusten kyydissä katsomassa ja jopa koskemassa valaita.


Valassafarit houkuttelevat turisteja. Moni kalastusalus tai valaiden pyyntialus onkin muutettu valassafarialukseksi.