21.2 Alppien luonto
Alpit on Euroopan korkein vuoristo, koska se on ollut mukana kahdesti voimakkaissa poimutustapahtumissa. Afrikan laatta tunkeutui Euraasian laattaa päin ensin muutamia satoja miljoonia vuosia sitten. Tämän jälkeen muutaman viimeisen kymmenen miljoonaa vuoden aikana Alpit ovat kohonneet edelleen.
Alppien korkeimpia huippuja ovat Ranskan puolella oleva Mont Blanc (valkoinen vuori), 4 810 metriä ja Sveitsin puolella Matterhorn, 4 478 metriä sekä Dufourspitze, 4 634 metriä meren pinnan yläpuolella.
Alppien ilmasto on ankara. Rinteet pysäyttävät niin Atlantilta kuin Välimereltäkin tulevat pilvimassat, jotka kohotessaan tiivistyvät sateeksi. Alppien sademäärä (1 400–1 500 mm/v.) on kaksi kertaa suurempi kuin esimerkiksi Suomen lounaisrannikolla sijaitsevan Turun. Talvella on kylmää, ja kesällä säät voivat vaihdella rajustikin kosteiden lämpimien föhn-tuulten vaikutuksesta.
Kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevat selvästi, kun kiivetään rinnettä ylöspäin.
Alarinteiden pyökki- ja mäntymetsät saavat väistyä ylempänä vaahteroiden ja monien kuusilajien tieltä. Ylemmäs mennessä puusto vähenee ja loppuu ja tilalle tulee vuoristokasvillisuus. Alpeilla vuoristossa on paitsi jäkälää ja sammalta, myös Alppien omaleimaisia alppiruusuja ja alppitähtiä.
Alppien eläimistö vaihtelee alueittain. Tyypillisiä ovat esimerkiksi gemssi, saksanhirvi, vuorikauris ja alppimurmeli. Suurpedoista susi on yleisin, mutta myös ilveksiä ja karhuja on yhtenäisillä metsäalueilla.
Petolintuina on haukkoja, pöllöjä ja kotkia. Esimerkiksi maakotka ja huuhkaja viihtyvät jylhissä maisemissa. Muita tyypillisiä lintuja ovat alppivaris, -naakka ja lumivarpunen.
Alppien korkeimpia huippuja ovat Ranskan puolella oleva Mont Blanc (valkoinen vuori), 4 810 metriä ja Sveitsin puolella Matterhorn, 4 478 metriä sekä Dufourspitze, 4 634 metriä meren pinnan yläpuolella.
Alppien ilmasto on ankara. Rinteet pysäyttävät niin Atlantilta kuin Välimereltäkin tulevat pilvimassat, jotka kohotessaan tiivistyvät sateeksi. Alppien sademäärä (1 400–1 500 mm/v.) on kaksi kertaa suurempi kuin esimerkiksi Suomen lounaisrannikolla sijaitsevan Turun. Talvella on kylmää, ja kesällä säät voivat vaihdella rajustikin kosteiden lämpimien föhn-tuulten vaikutuksesta.
Kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevat selvästi, kun kiivetään rinnettä ylöspäin.
Alarinteiden pyökki- ja mäntymetsät saavat väistyä ylempänä vaahteroiden ja monien kuusilajien tieltä. Ylemmäs mennessä puusto vähenee ja loppuu ja tilalle tulee vuoristokasvillisuus. Alpeilla vuoristossa on paitsi jäkälää ja sammalta, myös Alppien omaleimaisia alppiruusuja ja alppitähtiä.
Alppien eläimistö vaihtelee alueittain. Tyypillisiä ovat esimerkiksi gemssi, saksanhirvi, vuorikauris ja alppimurmeli. Suurpedoista susi on yleisin, mutta myös ilveksiä ja karhuja on yhtenäisillä metsäalueilla.
Petolintuina on haukkoja, pöllöjä ja kotkia. Esimerkiksi maakotka ja huuhkaja viihtyvät jylhissä maisemissa. Muita tyypillisiä lintuja ovat alppivaris, -naakka ja lumivarpunen.