Nuottiavaimista ensimmäisenä sait tutustua G-avaimeen. G-avain osoittaa g1 nuotin eli yksiviivaisen g:n paikan. G-avainta kutsutaan myös diskanttiavaimeksi. G-avaimelle kirjoitetaan etupäässä yksi- ja kaksiviivaisen oktaavin nuotteja.

Jos käytettävät sävelasteikon tai sävellyksen sävelet ovat paljon matalampia kuin G-avaimen oktaaveissa, on tarkoituksenmukaista käyttää F-avainta nuottiviivaston edessä. F-avain näyttää f-nuotin paikan pienessä oktaavissa. F-avainta kutsutaan myös bassoavaimeksi.

F-avain osoittaa pienen f-nuotin paikan viivaston neljännelle viivalle. Paikka on kaksoispisteen väliin jäävällä viivalla. F-avaimen kiemura piirretään siten, että sen kieppi kiertyy f:n paikalle neljännelle viivalle.

F- avaimelle kirjoitetaan pienen ja suuren oktaavin nuotteja.

Monien matalaäänisten soittimien nuotit kirjoitetaan F-avaimelle. Esimerkiksi sellon. Aivan samoin kuin G-avaimelle kirjoitettujen nuottien kohdalla, myös F-avaimen nuottiviivaston ylä- ja alapuolella voidaan käyttää apuviivoja.

Pianonuotit on useimmiten kirjoitettu siten, että oikean käden nuotit on kirjoitettu G-avaimelle ja vasemman F-avaimelle. Nuotti c1 on G-avaimella kirjoitettu ensimmäiselle apuviivalle nuottiviivaston alapuolelle. F-avaimella se löytyy ihan saman näköisenä nuottiviivaston yläpuolelta.

Pianon tai vaikkapa konserttikanteleen soittaja oppii lukemaan nuotteja siten, että jatkumo nuottiviivastolta toiselle tulee tutuksi. Partituurissa näitä viivastoja on vielä paljon enemmän päällekkäin ja mukana myös C-avaimelle kirjoitettuja viivastoja!

F-avaimen toiminta

F- ja G-avain kohtaavat yksiviivaisen c-nuotin (c1) kohdalla. Sen takia jotkut pianonsoittajat kutsuvat sitä keski-c:ksi. Ja sen takia tämä c1 on pianossa aika keskellä koskettimistoa.



Nuotit jatkuvat avaimelta toiselle. F-avain on helpottamassa sinua. Jos F-avainta ei olisi, joutuisit käyttämään aivan hirveästi ala-apuviivoja. Nuottien lukeminen olisi paljon hitaampaa ja kirjoittaminen paljon työläämpää.



Nuottien nimet F- ja G-avaimilla: