Ukulele on pikkuinen, melkoisesti kitaran näköinen nelikielinen soitin. Ukulele on alunperin monen soittimen yhdistelmä, jonka juuret ilmeisesti johtavat Pyreneiden niemimaalle Länsi-Eurooppaan, Portugaliin. Sieltä pikkuinen kielisoitin on matkannut merimiesten mukana Havaijille, joka nykyään katsotaan ukulelen kotimaaksi.

Ukulele on saanut myös nimensä merellisen historiansa kautta. Kun portugalilaiset siirtolaiset hyppivät laivoista soitin kädessään saapuessaan Havaijille, paikalliset nimesivät heidät ”hyppiviksi kirpuiksi”. Hyppivä kirppu, ukulele, jäi soittimen nimeksi!

Ukuleleja valmistetaan viittä eri kokoa. Pienimmän ukulelen saa sopimaan ihan pienenkin soittajan käteen. Äänen laatu vaihtelee ukulelen koon mukaan, mutta periaatteessa kolme pienempää ukulelea ovat keskenään samassa vireessä.

Sopraano-, konsertti- ja tenoriukulelet viritetään useimmiten C-duuriin. Kielet alhaalta ylös viritetään normaalisti säveliin g1, c1, e1 ja a1. Tosin tenoriukulelessa kielet viritetään joskus siten, että g on matala eli virityssävelet ovat g, c1, e1 ja a1. Baritoni- ja bassoukulelen viritys on matalampi.

Muusa 1 -kirja käyttää esimerkeissä ukulelea säestyssoittimena, koska ukulele on hauska soitin. Ukulelen ostohinta on edullinen ja sillä pystyy silti soittamaan kivasti. Ukulele onkin suosittu reissusoitin. Sen voi napata mukaan matkalle: se ei paina paljon, eikä vie paljon tilaa. Eikä edes ole ihan maailmanloppu, vaikka ukulele menisi rikki, sillä edulliset sopraanoukulelet maksavat vain muutaman kymmentä euroa.