Musiikkia kirjoitetaan nuotein ja rytmimerkinnöin. Nuotit kirjoitetaan nuottiviivastolle. Viivastolle sijoitetun nuotin avulla ilmaistaan laulettavan tai soitettavan sävelen korkeus. Matalat sävelet kirjoitetaan alemmas viivastolla kuin korkeat sävelet.

Lisäksi nuottikirjoitukseen merkitään miten pitkiä sävelet ovat. Silloin kirjoitetaan musiikin rytmi. Lyhyet ja pitkät sävelet voi tunnistaa niiden ulkonäöstä. Kun osaat lukea rytmejä, tiedät, miten moneen ehdit laskea yhden nuotin aikana.

Hiljaisuudellekin on omat merkkinsä: erilaiset tauot. Taukomerkki kertoo hiljaisen hetken pituuden ihan samoin kuin sävelten pituuden voi tietää nuottien ulkonäöstä.

Näiden perusasioiden lisäksi musiikin kirjoittaja voi kertoa nuottikirjoituksessa musiikin kielellä, miten haluaisi että juuri tämä laulu tai teos esitettäisiin: hiljaa, voimakkaasti, iloisesti, hitaasti, nopeasti, leikkisästi... Siksi musiikkia opiskellessa opiskellaan myös musiikin sanastoa, jotta jokainen lukija ymmärtäisi myös tämän omasta äidinkielestään riippumatta.