Jos perussykkeen taputusten väliin mahtuu kaksi puhuttua tavua, ne merkitään kahdeksasosanuoteilla. Kahdeksasosanuotti on neljäsosanuotin näköinen, mutta sillä on varren päässä pieni väkä. Joskus se piirretään kuin liehuvana viirinä varren päähän.

Kahdeksasosanuotti on puolen iskun mittainen. Niitä mahtuu siis yhden neljäsosanuotin kestoon kaksi.

Kahdeksasosanuotti piirretään yksin, jos sillä ei ole vierustoverina toista samanlaista. Jos vieressä on samanlainen, nuotit ottavat tosistaan väkäsellään kiinni kaveruuden merkiksi. Näin nuottikirjoitusta on helpompi ja nopeampi lukea! Nuotteja yhdistävän osan nimi on palkki.

Kahdeksasosanuotti luetaan nimellä TI. Jos kahdeksasosia on kaksi, luetaan ne TI-TI. Osaatko arvata, miten luetaan neljä kahdeksasosanuottia?

Rytmi itsessään on siis kuin kuvio, joka jatkuu perusrakenteeltaan säännöllisenä, mutta voi sisältää monenlaisia osasia. Kuultu rytmi voidaan myös kirjoittaa nuotein ja lukea jälleen ääneen.

Kun rytmejä luetaan ääneen ilman sävelkorkeuksia puhutaan tititoinnista. Tititointinimet ovat rytmikkäitä tavuja, jotka on helppo puhua peräkkäin ja joiden sanarytmi kertoo niiden keston. Ihan samoin kuin rytmiharjoituksessa 1 rytmittämissäsi lauseissa ja sanoissa, jotka myös tarkoittavat jotain. Tititoinnissa rytmi syntyy eri nuoteille annetuilla nimillä puhuttuna kuin itsestään perussykkeen päälle.

Perussykkeen nopeus eli tempo voi olla mikä tahansa, mutta sen sisällä palaset ovat toistensa kanssa aina samalla tavalla yhteydessä. Tässä kohtaa musiikki on vähän kuin matematiikkaa: Kun TAA on sama kuin TI-TI, voi TAA rytmitavun kesto olla mitä tahansa, kunhan TI-TI on silti yhteensä yhden TAA tavun pituinen.

Kun kirjoitetaan pelkkiä rytmejä ilman sävelkorkeutta, ne voidaan kirjoittaa ilman nuottiviivastoa. Nuoteista voidaan silloin jättää myös nupit pois. Kirjoittaminen on näin nopeampaa.

Joskus saatat tunnistaa tutun laulun pelkän tititoinnin eli ääneen luetun rytmin perusteella, ilman sanoja ja ilman sävelkorkeuksia!