Riukuleikkipuisto
Riukuleikkipuisto
Kurssin opettajan kertomaa
Koko luonto on kuin iso kirja. Joka sitä kirjaa taitaa lukea, hänellä on siitä iso ilo.
Se kirja on täynnä kauniita kuwia. Se kirja on täynnä hyödyllistä oppia"
Z. Topelius (Ote kirjasta Naturens bok vuodelta 1856, joka oli tarkoitettu alakouluikäisen luonnontietokirjaksi)
”Koulumetsäkurssin” tavoitteena oli luoda Saaren koululle uusi oppimisympäristö läheiseen metsään. Kulttuurimme juuret ovat metsässä ja lukemattomien sukupolvien ketju on kerännyt valtavan määrän tietoa luonnosta ja sen kestävästä hyödyntämisestä. Kulttuuriperintömme opetus ei ole kuitenkaan itsestään selvyys kouluissa ja isolla osalla lapsista omiin juuriin tutustuminen jää kouluaikana kokonaan saamatta. Omien juurten tuntemisen tärkeyttä ei voi kukaan kiistää.
Kulttuuriperintömme yksi kiehtovimmista puolista on valtava luontoon liittyvien tarinoiden ja uskomusten maailma. Koulumetsäkurssin yhtenä tavoitteena oli tutustuttaa lapset kokemuksellisesti tähän maailmaan. Metsässä kerroin haltiakulttuurista ja siitä miten se on vaikuttanut ihmisen luontosuhteeseen ja luonnon hyödyntämiseen. Haltiakulttuuri oli osa tarkkaa ja hienovaraista järjestelmää, jossa säädeltiin mm. metsän eläinten pyyntiä, kalojen pyydystämistä tai puiden hyödyntämistä. Kansanperinteen mukaan muurahaisen polulle ei rakennettu taloa, koska se oli haltijoiden polku. Nykykielelle käännettynä: metsässä jokaisella eliöllä on oma tärkeä paikkansa. Muurahaisten tehtävä on mm. pitää tuhohyönteisten määrä pienenä.
Kurssin yhtenä tavoitteena olikin opettaa lapset näkemään tarkemmin omaa lähiympäristöään. Mitä tarkemmin katsoo, sitä vähemmin on ”tylsää”. Tuttu lähimetsä voi avautua ihmeellisenä haltijoiden maana, kivet satulinnana, jokaisella puulla on oma persoonansa. Tutusta voi löytää joka kerta uutta, metsä näyttäytyykin ihmeellisenä elottoman ja elollisen verkostona.
Kurssin päätavoitteena oli rakentaa kota, kammi sekä metsän tarkkailuun sopiva puumaja.
Paikan valinnan jälkeen perehdyimme eri puulajien ominaisuuksiin. Toiset puulajit ovat kestävämpiä ja lujempia rakentamiseen. Esi-isämme olivatkin todellista puukansaa, jotka valmistivat puusta lähes kaiken tarvitsemansa jalkineista astioihin ja rakennuksista työkaluihin.
Asumuksen tai suojan rakentaminen on kaikille kulttuureille ominainen piirre. Pohjolassa elinolosuhteet muovasivat tähän ympäristöön pätevimmän asumustyypin ”kodan”. Kotaa varten harjoittelimme tukirangan tekoa, kolmijalkasolmun tekoa ja rangan pystytystä. Pystypuiden väliin sidoimme vaakaan tukipuita, joita varten opeteltiin ikivanha luja ”pukkiköytös”. Köytöksen loppuun harjoittelimme ”merimiessolmua”. Samalla opittiin myös wanhoja mittoja ja miten niitä käytettiin: mm. vaaksa, kyynärä, syli. Kodan rungon valmistuttua keskelle rakennettiin luonnonkivistä nuotiopaikka. Kodan ympärille rakennettiin erilaisia tekniikoita hyödyntäen penkkejä ja istuimia sekä kuninkaalle ja kuningattarelle oma tuolinsa.
Kansanperinteemme ydintä on myös soiton ja laulun maailma. Sadat erilaiset soittmet ovat kuitenkin ajan saatossa unhoittuneet: jäljellä on vain kantele ja vähemmän tunnettu jouhikko. Sadoista erilaisista soittimista esittelin kurssilaisille ”suhistuspuun” eli ”pärrän”, jota käytettiin mm. karhunpeijjaisrituaalisssa soittimena. Sopivan haastavan tehtävän aikana harjoiteltiin puunveistotekniikoita ja puukonkäsittelyä.Valmistuneista suhistuspuista lähti metsän keskellä yhdessä soitettaessa huima äänimaisema.
Kurssi päättyi tulen sytyttämiseen kodassa, jossa kerroin ja näytin ”tulensynnyn” loitsuineen. Taisivat yllättyäkin kipinöiden yht'äkkistä leiskuntaa.
Koko kurssi päättyi aiheen kokoavaan tuntiin, jossa kerroin ja näytin kodassa asumisen esihistoriaa ja nykypäivää. Lopuksi harjoittelimme asemakaava-ja pohjapiirroksen tekemistä. Tehtävänä oli miettiä, miten koulun pihan ja metsän voisi hyödyntää oppimisympäristönä tulevaisuuden Saaren koulussa.