Uuden opetussuunnitelman mukaisesti kasvion tekemisen lähtökohtana oli oppilaiden omat kokemukset, havainnot ja kysymykset. Tietoa kuvattavista puista ei niinkään etsitty kirjoista tai netistä, vaan sitä ammennettiin oppilaiden omista kokemuksista. Näin annettiin tilaa oppilaan omalle ihmettelylle, oivaltamiselle, uuden löytämiselle ja keksimiselle ja mielikuvitukselle. Se lisäsi silmin nähden oppimisen iloa ja antoi oppilaille tunteen siitä, että omilla kokemuksilla ja ennakkotiedoilla on merkitystä uuden oppimisessa.

OPS 2016 kannustaa kysymään ja kuuntelemaan ja tekemään havaintoja. Tämän ohjenuoran mukaisesti työskenneltiin myös puiden parissa. Oppilaat kehittelivät ja jakoivat toisilleen tietämystään eri puulajeista (esim. miten koivunlehdistä voi tehdä virkistävän käsikylvyn, ja kuinka pihkaa voidaan käyttää hevosten jaloissa haavojen hoitoon). Näin uuden opsin hengessä myös rohkaistiin myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Oppiminen oli kivaa!

Ympäristöopissa lähtökohtana on luonnon kunnioittaminen. Puita ei saanut kuvaustarkoituksessa kohdella kaltoin, vaan toimittiin puiden ehdoilla. Koska tutkittavat puut sijaitsivat oppilaiden kouluympäristössä, puut olivat heille jo luonnostaan tärkeitä. Oppilaat olivat innoissaan kuvaamisesta, ehkä myös siksi, että teema jatkui oman mielipaikan ikuistamisella. Kunkin sai näin konkreettisesti kokea ja osoittaa toisille, miten he itse ovat osana sitä ympäristöä, jossa he elävät.

Tavoitteena oli, että tämä oppimiskokemus vahvistaisi oppilaiden ympäristösuhteen rakentumista, maailmankuvan kehittymistä, sekä ihmisenä kasvua. Oppilaita ohjattiin tuntemaan, kokemaan ja ymmärtämään ympäröivää luontoa puiden näkökulmasta. Samalla he saivat jakaa omia luontokokemuksiaan ja oppia niiden merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille.