Toimintakausi 2023-2024
Kevätjuhlatohinaa
Kevätjuhla lähestyy, ja valmistelut ovat täydessä käynnissä. Harjoittelu nostaa välillä hien pintaan. Luontotupa pihoineen on siivottu,ja toivon mukaan sää suosii meitä ja pääsemme viettämään juhlaa siellä. Sateen sattuessa siirrämme juhlan saliin.
Tervetuloa siis, viskareiden ja eskareiden perheet!
Tervetuloa siis, viskareiden ja eskareiden perheet!
Ilon ja ystävyyden saari
Ilon ja ystävyyden saarelle matkasimme omalla veneellä.
Kissamäenpolulla jälleen
Viime perjantaina retkeilimme Kissamäenpolulla ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Siili Simpura oli monella mielessä, ja sieltähän siili löytyi kuusen alta, hyvävointisena mutta nälissään. Käärmeitäkin etsittiin, mutta niitä ei löydetty.
Metsän reunassa palautimme mieleen leikkisäännön, että metsässä voi seikkailla ja rakentaa kaikenlaista, mutta pelkästään ampumaan ja räjäyttelemään metsään ei pidä tulla, sillä se on eläinten koti. Kaikkea salaperäistä löytyikin, ja erikoista...sillä kun pojilta kysyttiin mitä mielenkiintoista he raahaavat mukanaan ja olkapäällään, niin vastaus tuli tykinsuusta:" Lehtipuhaltimia!"
Eväät maistuivat auringonpaisteessa.
Metsän reunassa palautimme mieleen leikkisäännön, että metsässä voi seikkailla ja rakentaa kaikenlaista, mutta pelkästään ampumaan ja räjäyttelemään metsään ei pidä tulla, sillä se on eläinten koti. Kaikkea salaperäistä löytyikin, ja erikoista...sillä kun pojilta kysyttiin mitä mielenkiintoista he raahaavat mukanaan ja olkapäällään, niin vastaus tuli tykinsuusta:" Lehtipuhaltimia!"
Eväät maistuivat auringonpaisteessa.
Pulma- ja puuhakortit
Pulma- ja puuhakorttien kanssa olemme kokoontuneet keskustelupiiriin. Jokainen lapsi on nostanut pakasta vuorollaan pulmakortin, jossa on kysymys kaikille lapsille pohdittavaksi, esim. " saavatko kaikki lapset päättää yhteisistä asioista esim. leikissä?" Ei- ja joo- vastauksia ilmaistaan hyvin, mutta perustelujen ja esimerkkien kertominen onkin vaatinut enemmän aikaa. Tätä jatketaan. Lopuksi olemme kääntäneet yhden puuha-kortin, jossa meille annetaan toiminnallinen tehtävä yhdessä suoritettavaksi, esim." Rakentakaa yhdessä mahdollisimman korkea torni". Siinä onkin pulma purtavaksi, kun tekisi mieli rakentaa ihan yksin ja vain oman näkemyksen mukaan...
Musta kana ja valkoinen kana
" Ja se musta kana ja se valkoinen kana, ne tulivat kukkoa vastaan, hetkun ketkun kelikeliketkun, tulivat kukkoa vastaan.
Ja kukko se ensin ihmetteli, että onko tuo valkoinen meidän, hetkun ketkun kelikeliketkun, kyllä se ompi meidän!
Niinpä sitten ne toisiaan tervehtivät, ja se kukon heltta heilui, hetkun ketkun kelikeliketkun, kukon heltta heilui."
Kuulamaalausta.
Ja kukko se ensin ihmetteli, että onko tuo valkoinen meidän, hetkun ketkun kelikeliketkun, kyllä se ompi meidän!
Niinpä sitten ne toisiaan tervehtivät, ja se kukon heltta heilui, hetkun ketkun kelikeliketkun, kukon heltta heilui."
Kuulamaalausta.
Pääsiäisyllätys ja mallirakentelua toimintapisteissä
Pääsiäislomalle lähtiessä koimme yllätyksen: osa tipuista oli kadonnut! Ja leppäkerttu oli lakannut puhumasta!
Asia selvisi, kun avasimme ipadin: Leppäkerttu puhui videolla, että hän järkyttyi yöllä, kun talon yläpuolella lensi joku, ja kuului kilkahtelua. Osa tipuista katosi. Leppäkerttu oivalsi, että kyseessä on pääsiäisyllätys, johon lapset saavat padista vihjeitä. Jos lapset ratkaisevat, minne tiput ovat kadonneet, leppäkerttu saa äänensä takaisin.
Lapset aloittivat tipujen etsimisen kuvavihjeiden avulla ( ympäristöstä oli kuvattu yksityiskohtia, jotka piti oivaltaa). Hurraa, löysimme yhdeksän muovimunaa, joissa kussakin luki lapsen nimi! Niistähän tiput löytyivätkin, ja jokaisessa munassa oli myös koodikirjoituslappu, joka piti ratkaista. Näin saimme selville tipujen nimet. Ja pääsiäisen kunniaksi tiput halusivat muuttaa lasten kotiin, pieneen raeruohomökkiin. Se oli emokanojen kertoman mukaan pääsiäistipujen suuri tehtävä.
Pitkästä aikaa puuhastelimme myös toimintapisteiden parissa. Täytyy sanoa, että Viiriäisiltä kyllä sujuu hyvin mallin mukaan rakentamiset. Hyvä me!
Asia selvisi, kun avasimme ipadin: Leppäkerttu puhui videolla, että hän järkyttyi yöllä, kun talon yläpuolella lensi joku, ja kuului kilkahtelua. Osa tipuista katosi. Leppäkerttu oivalsi, että kyseessä on pääsiäisyllätys, johon lapset saavat padista vihjeitä. Jos lapset ratkaisevat, minne tiput ovat kadonneet, leppäkerttu saa äänensä takaisin.
Lapset aloittivat tipujen etsimisen kuvavihjeiden avulla ( ympäristöstä oli kuvattu yksityiskohtia, jotka piti oivaltaa). Hurraa, löysimme yhdeksän muovimunaa, joissa kussakin luki lapsen nimi! Niistähän tiput löytyivätkin, ja jokaisessa munassa oli myös koodikirjoituslappu, joka piti ratkaista. Näin saimme selville tipujen nimet. Ja pääsiäisen kunniaksi tiput halusivat muuttaa lasten kotiin, pieneen raeruohomökkiin. Se oli emokanojen kertoman mukaan pääsiäistipujen suuri tehtävä.
Pitkästä aikaa puuhastelimme myös toimintapisteiden parissa. Täytyy sanoa, että Viiriäisiltä kyllä sujuu hyvin mallin mukaan rakentamiset. Hyvä me!
Yhteisleikit
Tänään pääsimme jäätelökioskiin, lääkäriin ja optikolle. Ei hassumpaa. Ja rahatkin riittivät.
Futis-Minna vierailulla
Keskiviikkona saimme futisopetusta (FC KTP:n juniorivalmentaja- ja varhaiskasvatusvastaava) Minnalta. Oli kyllä innostavaa ja hengästyttävää! Jokaisella oli oma pallo ja sehän alkoi totella omistajaansa. Ja päästiinhän vähän ryöstelyhommiinkin...
Minna tulee vielä ensi keskiviikkonakin.
Minna tulee vielä ensi keskiviikkonakin.
Tomelian pääsiäisvieraat
Tomelia kertoi koristelevansa kotinsa mielellään pääsiäiskoristeilla, munilla ja värikkäillä nauhoilla. Keväinen puukin hänellä on kanalan kupeessa. Sitä hän kastelee päivittäin ja kas kummaa, puuhun on puhjennut jo hiirenkorvia.
Ja niin tapahtui alkuviikosta, että kesken aamupiirin alkoi kuulua pientä ähinää ja puhinaa, ja lattiaa pitkin piipersi pieni kanarouva vetäen perässään munarekeä. Eikä vain yksi kanarouva vaan toinen ja kolmaskin! Jokaisella oli reessään kuusi kimaltelevaa munaa. Tomelia tarjosi heille yösijaa jopa pidemmäksikin aikaa. Kanarouvat ottivat tarjouksen kiitollisina vastaan.
Keksimme lasten kanssa kanarouville nimet: Veera, Liisa ja Lehti.
Ja voitteko kuvitella, heti seuraavana aamuna kuoriutui jo kaksi pientä kananpoikasta! Päätimme seurata kuoriutumista rastittamalla kanadiagrammiin jokaisen kuoriutuneen tipun.
Ja saapuihan Tomelian pääsiäiskotiin vieraaksi myös kevään ensimmäinen leppäkerttu.
Ja niin tapahtui alkuviikosta, että kesken aamupiirin alkoi kuulua pientä ähinää ja puhinaa, ja lattiaa pitkin piipersi pieni kanarouva vetäen perässään munarekeä. Eikä vain yksi kanarouva vaan toinen ja kolmaskin! Jokaisella oli reessään kuusi kimaltelevaa munaa. Tomelia tarjosi heille yösijaa jopa pidemmäksikin aikaa. Kanarouvat ottivat tarjouksen kiitollisina vastaan.
Keksimme lasten kanssa kanarouville nimet: Veera, Liisa ja Lehti.
Ja voitteko kuvitella, heti seuraavana aamuna kuoriutui jo kaksi pientä kananpoikasta! Päätimme seurata kuoriutumista rastittamalla kanadiagrammiin jokaisen kuoriutuneen tipun.
Ja saapuihan Tomelian pääsiäiskotiin vieraaksi myös kevään ensimmäinen leppäkerttu.
Pääsiäinen lähestyy
Tänä pääsiäisenä kylvämmekin raeruohon pieniin mökkeihin. Sellaisiin joissa voisi asua vaikka pieni tipu. Kauniin värikkäitä niistä tulikin!
Olemme katsoneet myös pari videota liittyen pääsiäisen kristilliseen perinteeseen ( katsomuskasvatus), toisessa videossa seikkaili pieni leppäkerttu joka ilmestyikin Tomelian kotiin.
Olemme katsoneet myös pari videota liittyen pääsiäisen kristilliseen perinteeseen ( katsomuskasvatus), toisessa videossa seikkaili pieni leppäkerttu joka ilmestyikin Tomelian kotiin.
Mitä tänään leikitään?
Tänään meillä oli kauppa, pankki ja koulu. Kaikissa paikoissa joutui laskemaan ja sai rahaakin käsitellä. Pankissa tehtiin rahaa (padilla, molla-abc-ohjelma) ja koulussa laskettiin laskuja. Kyseessä oli Velhokoulu ja laskemalla sai taikapataan kaikenlaista...velhomaista. Kauppaan lähdettiin oman lompakon ja ostoskassin kanssa. Kauppias osasi kyllä aika näppärästi laskea ostokset yhteen, ja vanha helmitaulu toimitti laskukoneen virkaa. Siis vanha kunnon kyläkauppa!
Kirjastosta lainattiin kiva kirja koiran ja hylkeen ystävyydestä, ja juteltiin yhdessä onko leikkien aloittaminen ollut omalla kohdalla samanlaista kuin koiralla ja hylkeellä?
Kirjastosta lainattiin kiva kirja koiran ja hylkeen ystävyydestä, ja juteltiin yhdessä onko leikkien aloittaminen ollut omalla kohdalla samanlaista kuin koiralla ja hylkeellä?
Erilaiset perheet
Tällä viikolla juttelimme erilaisista perheistä, ammateista ja kodeista. Kerroimme toisillemme keitä omaan perheeseen kuuluu, ja pohdimme millaista työtä vanhemmat tekevät. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Lisäksi tutkimme kuvia erilaisista perheistä ja ammateista, ja koetimme löytää kuvien henkilöt kuvitteellisen kaupungin kartalta. Sieltä löytyi myös työpaikkoja. Kaupunki muistutti aika paljon kotikaupunkiamme Kotkaa.
Piirsimme perhekuvat ja esitimme toisillemme ammatteja pantomiimin avulla. Esiintyminen yksin vaati rohkeutta, onneksi aikuinen toimi assistenttina.
Loppuviikosta luimme vanhan tarinan " Onnen tupa", ja taiteilimme sellaisenkin uusperheen. Onnen tuvanhan rakensivat Sika Sippurahäntä, kissa Kirnauskis, Kukko Kultakannus, Pässi Päkäpää ja Jänis Vemmelsääri. Hakkasivat, hakkasivat, nikertelivät ja nakertelivat...
Leikkirintamalla olemme yrittäneet innostaa lapsia suunnittelemaan yhteisleikkejä, isommassa kuin kahden lapsen ryhmässä. Kahden lapsen ryhmät kun ovat aikuisen silmissä usein olleet "keskenään kilpailevia" ryhmiä, ja leikin ilo ei oikein aina ole ollut läsnä. Koulun pihalle ja kentällekin saa kyllä kivoja leikkejä kun yhdessä mietitään mitä vois olla, mitä leikkiin tarvitaan ja luotetaan sitten mielikuvituksen voimaan. Ollaan juteltu lasten kanssa siitä, että me olemme päiväkotilaisia ja meillä on pitkä ulkoilu joka mahdollistaa ulkoleikit, koululaisraukat käyvät vain piipahtamassa ulkona ja siksi he näyttävät usein vain "hengailevan".
Piirsimme perhekuvat ja esitimme toisillemme ammatteja pantomiimin avulla. Esiintyminen yksin vaati rohkeutta, onneksi aikuinen toimi assistenttina.
Loppuviikosta luimme vanhan tarinan " Onnen tupa", ja taiteilimme sellaisenkin uusperheen. Onnen tuvanhan rakensivat Sika Sippurahäntä, kissa Kirnauskis, Kukko Kultakannus, Pässi Päkäpää ja Jänis Vemmelsääri. Hakkasivat, hakkasivat, nikertelivät ja nakertelivat...
Leikkirintamalla olemme yrittäneet innostaa lapsia suunnittelemaan yhteisleikkejä, isommassa kuin kahden lapsen ryhmässä. Kahden lapsen ryhmät kun ovat aikuisen silmissä usein olleet "keskenään kilpailevia" ryhmiä, ja leikin ilo ei oikein aina ole ollut läsnä. Koulun pihalle ja kentällekin saa kyllä kivoja leikkejä kun yhdessä mietitään mitä vois olla, mitä leikkiin tarvitaan ja luotetaan sitten mielikuvituksen voimaan. Ollaan juteltu lasten kanssa siitä, että me olemme päiväkotilaisia ja meillä on pitkä ulkoilu joka mahdollistaa ulkoleikit, koululaisraukat käyvät vain piipahtamassa ulkona ja siksi he näyttävät usein vain "hengailevan".
Kalevala
Luimme tällä viikolla Viiriäisten kanssa Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan, ja perjantaina pääsimme eskareiden puolelle katsomaan Kalevala-esitystä. Eskarin karvaturrit, Tauno Tassunen ja kumppanit sitä esittivät. Juoni oli meille jo hieman tuttu. Ja ihmevekotin Sampo jauhoi meille lopuksi kultakolikoita! Nam!
Yhteistyössä
Tällä viikolla harjoiteltiin, kuinka yhteistyö ja yhteinen suunnittelu sujuisi kahdestaan tai kolmestaan, ja jopa sellaisen kaverin kanssa jonka kanssa ei ole juurikaan yhdessä leikkinyt. Nimet paljastuivat paperilapuilta, ja yhteisen tekemisen aihe oli piirtää lumiukko. Kuinka sovitaan kuka piirtää mitäkin, miten piirretään jne. Aikuiset näyttivät ensin yhteisestä piirtämisestä mallia, mutta se ei sujunut lasten mielestä hyvin. Oli jotenkin omituista, kerrottiin. Toinen ei saanut päättää oikein mitään. Eikä piirtää.
Lapsilla sujuikin paremmin ja lumiukot valmistuivat. Ulkona oli suojasää, ja lähdimmekin Luontotuvalle jatkamaan yhteistyötä. Sinne valmistui lumiukkoja ja lumieläimiä. Hyvän yhteistyön kunniaksi juotiin lopuksi mehut ja syötiin piparit.
Seuraavana päivänä palattiin vielä piirroksiin ja lumituotoksiin, ja jokainen sai kokeilla taas Chatter pixin avulla, kuinka otukset puhuivat. Kylläpä jännitti edelleen!
Lapsilla sujuikin paremmin ja lumiukot valmistuivat. Ulkona oli suojasää, ja lähdimmekin Luontotuvalle jatkamaan yhteistyötä. Sinne valmistui lumiukkoja ja lumieläimiä. Hyvän yhteistyön kunniaksi juotiin lopuksi mehut ja syötiin piparit.
Seuraavana päivänä palattiin vielä piirroksiin ja lumituotoksiin, ja jokainen sai kokeilla taas Chatter pixin avulla, kuinka otukset puhuivat. Kylläpä jännitti edelleen!
Lasten kultturiviikon konsertti
Tänään pääsimme mielenkiintoiseen konserttiin nauttimaan, soittamaan ja liikkumaan. Konsertin aiheena oli Kalevala, maailman synty sotkanmunasta, supersankari Väinämöinen ja hänen supervoimansa kantele, hauen leukaluusta värkätty. Aika moni soitin oli tehty koivun tuohesta. Näimme myös tuohesta tehdyn runorepun eli tuohikontin ja tuohivirsut, jollaisia Kalevalan kirjoittaja Elias Lönnrotkin on kenties jaloissaan pitänyt kierrellessään ympäri maata runoja keräilemässä. Tai olisiko tuohivirsut ollut paimenilla, Elias oli sentään lääkäri?
Me Viiriäiset soitettiin erilaisia paimentorvia ja peloteltiin Kettuja ja Karhuja.Oikeasti.
Me Viiriäiset soitettiin erilaisia paimentorvia ja peloteltiin Kettuja ja Karhuja.Oikeasti.
Ystävinä yhdessä
Tällä viikolla vietimme Viiriäisissä yhteistä ystävänpäivää päiväkodin ryhmien kanssa. Tomelia oli kutsunut kaikki laulamaan ja leikkimään. Kivaa oli, leikisti leivottiinkin ja kananmunia kerättiin, Hertta-lehmältä lypsetty maito kyllä oli oikeaa.
Torstaina veo-Anu ohjasi meille Sherborne- jumppaa.
Perjantaina rakennettiin yhdessä maja ja pystytettiin kauppaleikki. Jokainen sai oman lompakon, jossa oli ainakin kymppi, vitosia ja yhden ja kahden euron kolikoita. Kauppatavarat oli hinnoiteltu, mutta hyvin kauppias kaiken laski. Sormet apuna. Maja täyttyi herkuista, ja kun majaan kurkisti niin siellähän joku katsoi Netflixiä kaukosäädin kädessään, ja söi samalla herkkuja. Lopuksi ostettiin junaan kahden euron liput. Kouvolaan ajettiin.
Torstaina veo-Anu ohjasi meille Sherborne- jumppaa.
Perjantaina rakennettiin yhdessä maja ja pystytettiin kauppaleikki. Jokainen sai oman lompakon, jossa oli ainakin kymppi, vitosia ja yhden ja kahden euron kolikoita. Kauppatavarat oli hinnoiteltu, mutta hyvin kauppias kaiken laski. Sormet apuna. Maja täyttyi herkuista, ja kun majaan kurkisti niin siellähän joku katsoi Netflixiä kaukosäädin kädessään, ja söi samalla herkkuja. Lopuksi ostettiin junaan kahden euron liput. Kouvolaan ajettiin.
"Toukka nukkuu hangen alla, eipä haittaa halla"
Laululeikissä koteloituneet perhosentoukat ovat nukkuneet hallaharson alla, kunnes triangeli-aurinko on herätellyt niitä säteillään. Auringon lämmön siivittämänä perhoset ovat suoristaneet siipensä ja lähteneet lentoon. Joskus on ihan yllättänyt se perhosen vauhti...! Horsmakiitäjiä varmaan...
Nukkuvaa toukkaa hankasimme esiin myös vahaliiduilla, matonkudepätkä toimi paperin alla hyvänä toukkana. Toukka heräsi venytellen eloon, kun tiputtelimme selkään vesipisaroita pipetillä ja ruiskulla. Chatter pix- sovelluksen avulla saimme toukat jopa puhumaan! Se herätti kyllä tunteita laidasta laitaan, hartaasti katsellen ja tyrskien sai jokainen tuoda toukkansa esille. Ihanat toukat! Tuleekohan niistä perhosia?
Nukkuvaa toukkaa hankasimme esiin myös vahaliiduilla, matonkudepätkä toimi paperin alla hyvänä toukkana. Toukka heräsi venytellen eloon, kun tiputtelimme selkään vesipisaroita pipetillä ja ruiskulla. Chatter pix- sovelluksen avulla saimme toukat jopa puhumaan! Se herätti kyllä tunteita laidasta laitaan, hartaasti katsellen ja tyrskien sai jokainen tuoda toukkansa esille. Ihanat toukat! Tuleekohan niistä perhosia?
"Äiti kyllä ilahtuu näistä!"
"Äiti kyllä ilahtuu näistä", on usein kuultu lause askarteluiden jälkeen. Varsinkin kun koko askartelu on lähtenyt liikkeelle omasta ideasta tai pienestä vinkistä ja sitten idea osoittautuukin niin mukavaksi että se vie aivan mennessään! Ja kaverit innostuu mukaan. Tärkeää on ollut se kotona saatu kehu ja ihastelu, vaikka reput joskus pursuavatkin paperisilppua ja langanpätkää. Siinä onnistumisen ja hyvän mielen hyrinässä kasvaa käsitys itsestä osaavana ja pystyvänä viskarilaisena, ja miten mahtavaa onkaan ajatus siitä että pystyn tällä tavalla ilahduttamaan äitiä ja isää. Ja on niitä lahjapaketteja muillekin kääritty.
Hiihtämässä,lopultakin
Aamulla mietittiin lukuja ja käsitettä enemmän/vähemmän. Sitten lähdettiin katsomaan ladun kuntoa. Kyllähän siinä eteenpäin mentiin, mutta hiihtämisen idea alkoi tuntua enemmän toteuttamisen arvoiselta, kun latukone saapui paikalle. Sit' lähti!
Jumpalla
Tänään kierrettiin jumpalla taas rataa, jossa sai kiivetä, hypätä alas, tehdä kuperkeikan, mennä yli ja ali, hyppiä sarjallisesti tasajalkahyppyjä, ja uutena: roikkua köysissä. Ja aikuisilla oli henkilökohtaisia kysymyskortteja aina puolessa välissä rataa. Ja vastaus oli helppo toteuttaa sujauttamalla pikkurilli oikeaan vastaukseen.
Tänään mietittiin taas oikeaa ja vasenta, ja harjoiteltiin ja hiottiin nopeaa pysähtymistä äänimerkistä. Kuuntele ohje! Hauskaa oli myös rynnätä matkaan erilaisista asennoista. Hiki tuli.
Sitten pakattiin mukaan mehut ja piparit ja lähdettiin ulkoilemaan Luontotuvalle. Pihalla oli niin liukasta ja märkää.
Tänään mietittiin taas oikeaa ja vasenta, ja harjoiteltiin ja hiottiin nopeaa pysähtymistä äänimerkistä. Kuuntele ohje! Hauskaa oli myös rynnätä matkaan erilaisista asennoista. Hiki tuli.
Sitten pakattiin mukaan mehut ja piparit ja lähdettiin ulkoilemaan Luontotuvalle. Pihalla oli niin liukasta ja märkää.
Kynttilämaalausta ja lumiukkojen juhlatamineet
Kokeilimme vanhaa tuttua kynttilällä piirtämistä ja vesivärilaveerausta. Hyvin toimivat kynttilät tänä päivänäkin.
Laulupiirsimme lumiukkoa ja askartelimme niitä pahvirullista. Tänään lumiukot sonnustautuivat vuotuiseen lumiukkojuhlaan, ja sitä varten tarvittiin kirjavat kaulaliinat ja tooooosi hienot juhlahatut.
Laulupiirsimme lumiukkoa ja askartelimme niitä pahvirullista. Tänään lumiukot sonnustautuivat vuotuiseen lumiukkojuhlaan, ja sitä varten tarvittiin kirjavat kaulaliinat ja tooooosi hienot juhlahatut.
Talvipuuhaa
Niin alkoi uusi vuosi pakkasen saattelemana, mutta luistelua ja hiihtoa olemme päässeet kokeilemaan vain kerran. Niin oikukas on sää ollut. Mutta ei luovuteta! Viiriäisillä on ollut mukavasti varusteita saatavilla, katsellaan aamuisin miltä sää näyttää. Ja tietenkin koululaisten liikuntatunnit ovat lukujärjestyksen mukaan ja me luovimme heitä kuulostellen.
Jännittävä viimeinen päivä
Viime yönä on Tomelia leiponut ahkerasti, apunaan Tonttu Tosipikkuinen ja Heikkopeikko. Ai niin, tiesithän että eilen Velho paljastui taitavien tonttupoliisien ansiosta. Hän olikin pieni Heikkopeikko, yksinäinen peikko joka oli hakenut huomiota keksimällä ilkeyksiä. Ja vieläpä valepuvussa. Hän oli askarrellut itselleen suuret tekojalat, ja verhonnut itsensä mustaan kaapuun. Kun kaikki paljastui, oli anteeksipyyntöjen vuoro. Ja helläsydäminen Tomelia otti tietenkin Heikkopeikon joulukotiinsa asumaan.
Alkoi näyttää siltä, että kohta Eemeli ja Emilia pääsisivät matkalaukusta, sillä sinetit oli murrettu. Mutta ei, vielä yksi haaste: Heikkopeikko oli lukinnut matkalaukun myös avaimella, ja nyt hän oli hukannut avaimen. " Valkoisen avaimen!", tiesivät lapset, sillä sellainen oli joskus löytynyt legolaatikosta.
Huh huh, kuinkahan kaikki ratkeaa? Heikki harakkakin ilmoitti olevansa sairaslomalla, sillä lennättäessään pingviinejä etelämantereelle hän oli loukannut siipensä, eikä siis voikaan lennättää Petteri Peikkoa ja Tonttu Tosipikkuista jouluksi kotiin.
Tonttupoliisit saivat uudeksi tehtäväkseen avaimen etsimisen ja viestin viemisen korvatunturille: Kuinka kotimatka järjestyisi?
Tänään odottelimme ja odottelimme, lapset järjestelivät joulukoteja ja Eemeli ja Emilia katselivat kaihoisasti Tomelian kattamaan juhlapöytään päin; pääsisivätpä hekin matkalaukun ulkopuolelle.
Kohta alkoi kuulua iloista kulkusten kilinää ja ilmojen halki lensi Petteri Punakuono rekeä lennättäen. Reki oli lähetetty Korvatunturilta, ja mukana matkustivat myös tonttupoliisit, avain mukanaan. Hurraa! Eemeli ja Emilia pääsivät juhlapöytään, ja ilo oli ylimmillään!
Tonttu Tosipikkuiset sisarukset olivat ohjaksissa, ja pikkutonttu pääsi reen kyytiin. Ja kyllähän sinne mahtui hyvin Petteri Peikkokin, ja villasukka, ja Tonttu Tosipikkuisen vaatearkku, ja kelkka...Pukin reki on ihmeellinen, sinne mahtuu kaikki!
Ja onnelliseksi lopuksi, Petteri Peikko tarjoutui Heikkopeikon isoveljeksi, ja lupasi opettaa hänelle kaikki kauniit käytöstapansa. Ikionnellinen Heikkopeikko istuutui rekeen isoveikan syliin.
Entäpä Tomelia? Ei hänkään jäänyt jouluna yksin, sillä Eemeli ja Emilia pääsivät nyt siis vapaasti vierailemaan hänen luonaan, ja Tomelia kutsuttiin vierailemaan heidän kotiinsa, matkalaukkuun. Ja tiedätkö mitä, Eemeli ja Emilia olivat huomanneet että he pitävät kodistaan, ja aikoivat jäädä sinne asumaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt voimme kaikki huokaista helpotuksesta ja lähteä joululomalle. Oikein leppoisaa lomaa kaikille ja kiitos kuluneesta syksystä! Nähdään 8.1.2024.
Alkoi näyttää siltä, että kohta Eemeli ja Emilia pääsisivät matkalaukusta, sillä sinetit oli murrettu. Mutta ei, vielä yksi haaste: Heikkopeikko oli lukinnut matkalaukun myös avaimella, ja nyt hän oli hukannut avaimen. " Valkoisen avaimen!", tiesivät lapset, sillä sellainen oli joskus löytynyt legolaatikosta.
Huh huh, kuinkahan kaikki ratkeaa? Heikki harakkakin ilmoitti olevansa sairaslomalla, sillä lennättäessään pingviinejä etelämantereelle hän oli loukannut siipensä, eikä siis voikaan lennättää Petteri Peikkoa ja Tonttu Tosipikkuista jouluksi kotiin.
Tonttupoliisit saivat uudeksi tehtäväkseen avaimen etsimisen ja viestin viemisen korvatunturille: Kuinka kotimatka järjestyisi?
Tänään odottelimme ja odottelimme, lapset järjestelivät joulukoteja ja Eemeli ja Emilia katselivat kaihoisasti Tomelian kattamaan juhlapöytään päin; pääsisivätpä hekin matkalaukun ulkopuolelle.
Kohta alkoi kuulua iloista kulkusten kilinää ja ilmojen halki lensi Petteri Punakuono rekeä lennättäen. Reki oli lähetetty Korvatunturilta, ja mukana matkustivat myös tonttupoliisit, avain mukanaan. Hurraa! Eemeli ja Emilia pääsivät juhlapöytään, ja ilo oli ylimmillään!
Tonttu Tosipikkuiset sisarukset olivat ohjaksissa, ja pikkutonttu pääsi reen kyytiin. Ja kyllähän sinne mahtui hyvin Petteri Peikkokin, ja villasukka, ja Tonttu Tosipikkuisen vaatearkku, ja kelkka...Pukin reki on ihmeellinen, sinne mahtuu kaikki!
Ja onnelliseksi lopuksi, Petteri Peikko tarjoutui Heikkopeikon isoveljeksi, ja lupasi opettaa hänelle kaikki kauniit käytöstapansa. Ikionnellinen Heikkopeikko istuutui rekeen isoveikan syliin.
Entäpä Tomelia? Ei hänkään jäänyt jouluna yksin, sillä Eemeli ja Emilia pääsivät nyt siis vapaasti vierailemaan hänen luonaan, ja Tomelia kutsuttiin vierailemaan heidän kotiinsa, matkalaukkuun. Ja tiedätkö mitä, Eemeli ja Emilia olivat huomanneet että he pitävät kodistaan, ja aikoivat jäädä sinne asumaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt voimme kaikki huokaista helpotuksesta ja lähteä joululomalle. Oikein leppoisaa lomaa kaikille ja kiitos kuluneesta syksystä! Nähdään 8.1.2024.
Pieni kynttilä
"Piirrän pienen kynttilän,
liekin siihen sytytän,
kauniisti se valaisee,
hyvää joulua toivottelee."
liekin siihen sytytän,
kauniisti se valaisee,
hyvää joulua toivottelee."
Piparinleivontaa
Piparintuoksun houkuttelemana saapui Tomelian joulukotiin myös Rotta Mokoma. Velho oli yrittänyt sen hajuvanaa häiritä, mutta niin vain löysi Rotta Mokoma perille, ja sai Tomelialta makoisat piparit. Tuoksuhan tuli tietenkin Viiriäisten piparileipomuksista, ja Rotan tarkka nenä kertoi että piparin tuoksu jäi leijumaan myös lasten käsiin.
Kauniita pipareita syntyi Viiriäisten käsissä!
Kauniita pipareita syntyi Viiriäisten käsissä!
Joulukalenteri
Joulukuun 1.päivänä kokoonnuimme Tomelian joulukotiin. Aika tunnelmalliseksi hän oli kaiken loihtinut. Mutta matkalaukkua hän ei ollut aiemmin nähnyt. Kerroimme Tomelialle, että kyseessä on Velhon matkalaukku, jonka me olemme saaneet haltuun. Aika vahva arvaus oli ilmassa, että matkalaukussa on joulusuklaata?
Tomelia rohkaisi mielensä ja sai avattua matkalaukun lukuisat lukot. Avaamiseen hänen täytyi ponnistaa kaikki voimansa, mutta askel askeleelta laukku alkoi raottua....vielä hieman....mutta mikä valo laukun raosta alkoi loistaa? Ooh!kuului viskareiden suusta. Mitä ihmettä?
Laukussa oli joulukoti, ja kodissa nukkui kaksi nallea. Tomelia tutki kotia varovasti, ja kun hän kokeili soittaa soittorasiaa, nallet heräsivät.
Kaiken ihmettelyn keskeltä saimme selville, että nallejen nimet olivat Emilia ja Eemeli. He olivat leikkineet kaikessa rauhassa metsässä, ja yllättäen löytäneet lumesta avonaisen matkalaukun. Uteliaat nallet olivat kiivenneet laukkuun, ja yllättäen laukku oli pamahtanut kiinni. Saimme selville, että Velho oli napannut nallet, ja ilkkunut etteivät nallet pääsisi laukusta koska hän on loihtinut laukun, ja kiinnittänyt siihen sinettejään. Nallejen joulukin oli menossa piloille, sillä Velho oli kiusallaan jättänyt laukun päälle vain värittömän risun, ja nauranut että se muuttuisi joulupuuksi vain siten, että nallet saisivat sinetit murrettua. Mutta siihen tarvittiin peikon voimia.
Onhan meillä Petteri! Ja olemmehan mekin vähän niin kuin peikkoja. Mutta mihin peikon voimaa ja viisautta tarvittaisiin?
Huomasimme, että ratkaistavia pulmia tuli eteen päivittäin aivan yllättäen: Unijukka oli kadottanut unijuomapullonsa, Käpytontut eivät löytäneet käpyjä, Isäkarhu ja pikkukarhu olivat menettäneet talvipesänsä....ja kaikkeen liittyi jollakin tavalla Velho. Kun saimme pulmat ratkaistua, eteemme ilmestyi aina myös numeroitu joulupussi, ja pussista löytyi koriste nallejen joulupuuhun. Ja kun joulupuuhun syttyi valot, saimme myös sinettejä murrettua.
Kunhan saamme kaikki sinetit murrettua, Eemeli ja Emilia pääsevät matkalaukun ulkopuolelle, ja kaikki me odotamme sitä hetkeä. Ja että nallet pääsevät joulupöytään Tomelian, Tonttu tosipikkuisen ja Petterin kanssa.
Tomelia rohkaisi mielensä ja sai avattua matkalaukun lukuisat lukot. Avaamiseen hänen täytyi ponnistaa kaikki voimansa, mutta askel askeleelta laukku alkoi raottua....vielä hieman....mutta mikä valo laukun raosta alkoi loistaa? Ooh!kuului viskareiden suusta. Mitä ihmettä?
Laukussa oli joulukoti, ja kodissa nukkui kaksi nallea. Tomelia tutki kotia varovasti, ja kun hän kokeili soittaa soittorasiaa, nallet heräsivät.
Kaiken ihmettelyn keskeltä saimme selville, että nallejen nimet olivat Emilia ja Eemeli. He olivat leikkineet kaikessa rauhassa metsässä, ja yllättäen löytäneet lumesta avonaisen matkalaukun. Uteliaat nallet olivat kiivenneet laukkuun, ja yllättäen laukku oli pamahtanut kiinni. Saimme selville, että Velho oli napannut nallet, ja ilkkunut etteivät nallet pääsisi laukusta koska hän on loihtinut laukun, ja kiinnittänyt siihen sinettejään. Nallejen joulukin oli menossa piloille, sillä Velho oli kiusallaan jättänyt laukun päälle vain värittömän risun, ja nauranut että se muuttuisi joulupuuksi vain siten, että nallet saisivat sinetit murrettua. Mutta siihen tarvittiin peikon voimia.
Onhan meillä Petteri! Ja olemmehan mekin vähän niin kuin peikkoja. Mutta mihin peikon voimaa ja viisautta tarvittaisiin?
Huomasimme, että ratkaistavia pulmia tuli eteen päivittäin aivan yllättäen: Unijukka oli kadottanut unijuomapullonsa, Käpytontut eivät löytäneet käpyjä, Isäkarhu ja pikkukarhu olivat menettäneet talvipesänsä....ja kaikkeen liittyi jollakin tavalla Velho. Kun saimme pulmat ratkaistua, eteemme ilmestyi aina myös numeroitu joulupussi, ja pussista löytyi koriste nallejen joulupuuhun. Ja kun joulupuuhun syttyi valot, saimme myös sinettejä murrettua.
Kunhan saamme kaikki sinetit murrettua, Eemeli ja Emilia pääsevät matkalaukun ulkopuolelle, ja kaikki me odotamme sitä hetkeä. Ja että nallet pääsevät joulupöytään Tomelian, Tonttu tosipikkuisen ja Petterin kanssa.
Eikä Petteri vielä lähtenytkään
Tänään valmistauduimme jättämään jäähyväiset Petteri-peikolle, sillä huomenna alkaa joulukuu. Petteri on ollut oudon unelias viime päivät, hän on kerännyt nukkumalla voimaa kotimatkaa varten. Tomelia pakkasi hänelle kotimatkalle evästä, pipareita, pähkinöitä ja rusinoita, ja lasipulloon uutta vettä. Heikki Harakka lupasi lennättää Petteriä matkalla, jos peikonpojalta voimat loppuisi. Vielä halaus Tomelialta ja lähdimme viemään Petteriä Luontotuvalle, sieltähän hänet löysimmekin.
Kyllä Petteri yllättyi, sillä ulkona olikin talvi! Ihan siihen piti tutustua.
Kun söimme eväitä Luontotuvassa, valot sammuivat yhtäkkiä. Siinä tulen loimussa tuli puheeksi Velhon matkalaukku. Mitä, siitähän Petteri ei ollut kuullutkaan, sillä hän oli nukkunut. Niin kävi peikko- parka itkeä tihrustamaan, hän ei halunnut lähteä vielä kotiin kun matkalaukkukin oli avaamatta. No niin, no niin, siinä asiaa pohdittiin ja kysyttiin Petteriltä millaisen ohjeen äiti- peikko oli hänelle loppujen lopuksi kotiintulosta antanut? " No jouluksi pitää tulla". Hmm, sehän voisi tarkoittaa silloin vaikka jouluaattoa? Niinpä päätimme että Petteri viedään takaisin Viiriäisiin, ja hän lähtee kotimatkalle sitten kun lapsilla alkaa joululoma. Tämä suunnitelma kävi myös Heikki Harakalle.
Kyllä Petteri yllättyi, sillä ulkona olikin talvi! Ihan siihen piti tutustua.
Kun söimme eväitä Luontotuvassa, valot sammuivat yhtäkkiä. Siinä tulen loimussa tuli puheeksi Velhon matkalaukku. Mitä, siitähän Petteri ei ollut kuullutkaan, sillä hän oli nukkunut. Niin kävi peikko- parka itkeä tihrustamaan, hän ei halunnut lähteä vielä kotiin kun matkalaukkukin oli avaamatta. No niin, no niin, siinä asiaa pohdittiin ja kysyttiin Petteriltä millaisen ohjeen äiti- peikko oli hänelle loppujen lopuksi kotiintulosta antanut? " No jouluksi pitää tulla". Hmm, sehän voisi tarkoittaa silloin vaikka jouluaattoa? Niinpä päätimme että Petteri viedään takaisin Viiriäisiin, ja hän lähtee kotimatkalle sitten kun lapsilla alkaa joululoma. Tämä suunnitelma kävi myös Heikki Harakalle.
Peikkoja ja Velhon matkalaukku
Peikkosatumme jatkui keskiviikkona jumppasalissa. Siellä kuulimme Velhon kadonneesta matkalaukusta ja Tontusta, joka neuvoisi meitä laukun etsimisessä. Tonttu antoikin meille erilaisia tehtäviä, joiden suorittamiseen tarvittiin peikkojen kekseliäisyyttä ja sitkeyttä. Peikkolan ryöstö, peikonhännän ryöstö, vaarallisen joen ylitys, yli-ali- kuperkeikka- rata, peikkoliike ja vuori-ilmapallon pompottelu......johan näillä meriiteillä yksi Velhon matkalaukku löytyy. Ja löytyikin! Matkalaukun päällä oli hohtava pussi, ja pussissa oli viesti löytäjille: Matkalaukku oli loitsuttu Velhon toimesta, ja saamme avata sen vasta joulukuun 1.päivänä.
" Hei se on perjantaina!" kiljaisi eräs voimaantunut peikkotyttö. Sitä siis odotamme.
" Hei se on perjantaina!" kiljaisi eräs voimaantunut peikkotyttö. Sitä siis odotamme.
Tonttuja, mitä ihmettä?!
Joulukuu lähestyy.
Tonttukoulussa
Tänään menimme bussilla Kotkansaarelle tonttukouluun. Bussissa oli jännää, keinutti välillä aika kovasti. Bussin sisällä huomasimme, että ikkunaan oli kiinnitetty kieltotarroja; ei skeittilautoja, ei jäätelöä, ei....."hei ei saa tuoda hammastahnaa eikä sähköhammasharjaa!". No niinpä melkein olikin.
Lastenkulttuurikeskuksessa meitä tultiin vastaanottamaan jo portaille, Tuikku- tonttu siinä hymyili ja toivotti tervetulleeksi.
Kylläpä tonttukoulussa oli tunnelmallista! Joka paikassa oli erilaisia tonttuja, rauhassa omissa touhuissaan. Pääsimme heti Tuikku- tontun kanssa askartelemaan. Höppänä- tonttu saapui meidän askarteluja ihastelemaan. Aapeli- tontun luona oli valtavan korkea kuusi, ja Aapelilla kehräsi myös kissa uunin kupeessa. Aapeli opetti meitä hiippailemaan. Tärkeä taito tontulle!
Höppänätontun kanssa vielä lauloimme ja jumppasimme, ja sitten koittikin jo loppuhuipennus: tontut pitivät palaverin ja päättivät soittaa joulupukille kysyäkseen ovatko Pihkoon viskarit läpäisseet tonttukoulun. Mutta mutta mutta, puhelimessa ei ollut sähköä! Tonttukoululaiset tekivät sähköä käsiään hankaamalla, ja joulupukkiin saatiin yhteys. Vielä täytyi tehdä loppuvarmennus: huoneessa oli valoa vaihtava lamppu, johon täytyi jäädä palamaan vihreä valo. Valo vaihtui...vaihtui...vaihtui...nyt!
Vielä ryhmähali ja sitten läksimme diplomit kainalossa bussipysäkkiä kohti.
Pihkoossa marssimme ruokalaan tonttulakit päässä, tip- tap-tip-tap!
Lastenkulttuurikeskuksessa meitä tultiin vastaanottamaan jo portaille, Tuikku- tonttu siinä hymyili ja toivotti tervetulleeksi.
Kylläpä tonttukoulussa oli tunnelmallista! Joka paikassa oli erilaisia tonttuja, rauhassa omissa touhuissaan. Pääsimme heti Tuikku- tontun kanssa askartelemaan. Höppänä- tonttu saapui meidän askarteluja ihastelemaan. Aapeli- tontun luona oli valtavan korkea kuusi, ja Aapelilla kehräsi myös kissa uunin kupeessa. Aapeli opetti meitä hiippailemaan. Tärkeä taito tontulle!
Höppänätontun kanssa vielä lauloimme ja jumppasimme, ja sitten koittikin jo loppuhuipennus: tontut pitivät palaverin ja päättivät soittaa joulupukille kysyäkseen ovatko Pihkoon viskarit läpäisseet tonttukoulun. Mutta mutta mutta, puhelimessa ei ollut sähköä! Tonttukoululaiset tekivät sähköä käsiään hankaamalla, ja joulupukkiin saatiin yhteys. Vielä täytyi tehdä loppuvarmennus: huoneessa oli valoa vaihtava lamppu, johon täytyi jäädä palamaan vihreä valo. Valo vaihtui...vaihtui...vaihtui...nyt!
Vielä ryhmähali ja sitten läksimme diplomit kainalossa bussipysäkkiä kohti.
Pihkoossa marssimme ruokalaan tonttulakit päässä, tip- tap-tip-tap!
Aurinkosilmäinen peikonpoika
Tänään pääsimme Viiriäisten kanssa osallistumaan opiskelijan suunnittelemaan tarinalliseen leikkiin. Aurinkosilmäinen peikonpoika muistutti kovasti Petteriä, mutta hänen silmänsä loistivat ihmeellisesti. Hänen äitinsä kertoi satua Mörristä, joka oli auringon sukua. Toiset peikot kiusasivat Mörriä, mutta kavahtivat hänen loistavia silmiään. Niistä pilkisti toisenlainen valo kuin peikkojen maailmasta, yöstä. Petteri etsi paikkaansa maailmassa, ja onnelliseksi lopuksi hän tapasi suloisen Koivuneidon. He elivät onnellisina metsämiehenä ja vaimona, ja tarina kertoi että he saivat kahdeksan lasta. Kahdeksan erinäköistä lasta, joista osa muistutti isäänsä, osa äitiään. Kahdeksan - aivan kuin Viiriäisiä. Haluaisivatko Viiriäiset osallistua leikkiin peikonpoikasina? Vastaus oli kyllä, mutta nähtäväksi jää jatkuuko leikki ja millä tavalla?
Ihana lumi!
Kylläpä lumi valaisee niin kivasti tämän syksyn harmauden!
Lätäköstä terveisiä!
Koulun takana oleva tie, tuo autoilijan kuoppainen painajainen, näytti tänään ystävällisemmän puolensa. Päästä varpaisiin asti sadepukeutuneet viskarit saivat luvan kahlata läpi jokaisen lätäkön, mitä metsäretken varrelta löytyi. Siis menomatkalla. Ja aikuiset vain väistelivät räiskeitä. Uskomatonta kyllä mutta jono pysähtyi kun tieltä löytyi Y-kirjain ja numero neljä. Ja aikuisten piti oikein pinnistellä että löysivät samat; tikuistahan ne olivat tiehen muotoutuneet.
Siilille veimme uuden omenan. Ja ette usko, metsästä löytyi vieläkin suppiksia! Siili sai nekin.
Siilille veimme uuden omenan. Ja ette usko, metsästä löytyi vieläkin suppiksia! Siili sai nekin.
Petterille peikkokavereita
Eilen laulupiirsimme lapsia, ja kun lisäsimme kuviin hännät, ne muuttuivatkin peikoiksi! Ja sitten piirrettiin synttärikorttiin kukkia. Petteri- peikko kummasteli kortin tuojaa; mikä on posteljooni? Lapset siitä hänelle kertoivat, ja Petteri vuorostaan kertoi että Peikkolassa postia kuljettavat linnut. Ne pääsevät lentämällä paikkaan kuin paikkaan. Heikki Harakkakin kertoi vieneensä postia Peikkolaan.
Synttärisankari pyysi Petteri- peikkoa mukaamme Luontotuvalle. Sinne taiteilimme yhdessä Iso-peikon, Petterin isosedän. Luontotuvasta löytyi jälleen yllätys, kaksi kappaletta: Dodo- lintu oli päästänyt sisään tällä kertaa kaksi hiiri- tyttöä, Siirin ja Sissin.
Luontotuvan pihamaalta löytyi vielä kastemato ja toukkia. Ne majailivat kaikessa rauhassa ulkopöydän alla, ja kun eräs voimamies käänsi pöydän matoset paljastuivat. Suojaahan nekin olivat etsineet. Päiväkodin seinässä värjötteli prhosia. Olivatko yökkösiä vai mitä? Kasvimaalta löytyi vielä voimissaan olevia tuoksuvia yrttejä, Rosmariini varsinkin tuoksui niin kiehtovana että Petterikin halusi yhden oksan mukaansa.
Synttärisankari pyysi Petteri- peikkoa mukaamme Luontotuvalle. Sinne taiteilimme yhdessä Iso-peikon, Petterin isosedän. Luontotuvasta löytyi jälleen yllätys, kaksi kappaletta: Dodo- lintu oli päästänyt sisään tällä kertaa kaksi hiiri- tyttöä, Siirin ja Sissin.
Luontotuvan pihamaalta löytyi vielä kastemato ja toukkia. Ne majailivat kaikessa rauhassa ulkopöydän alla, ja kun eräs voimamies käänsi pöydän matoset paljastuivat. Suojaahan nekin olivat etsineet. Päiväkodin seinässä värjötteli prhosia. Olivatko yökkösiä vai mitä? Kasvimaalta löytyi vielä voimissaan olevia tuoksuvia yrttejä, Rosmariini varsinkin tuoksui niin kiehtovana että Petterikin halusi yhden oksan mukaansa.
Laulupiirtäen pilvi ja aurinko
Millaiseksi kuvittelet pilven?
Lumipilvi, sadepilvi, ukkospilvi, pieni pilvi, suuri pilvi...melkein kuin pumpulia tai hattaraa, vai kuinka sinusta?
" Pumpula- puff, pampula- paff, pumpula pilven hattara hah!". Piirsimme pilviä laulun mukana, ja lopuksi aurinko kurkisti pilven takaa. Käytimme pilven maalaamiseen pehmeää pilven tuntoista chenillepalloa, tupsuttelimme keveästi, ja lopuksi rei' itimme pilveä niin että saimme pisaroita valumaan. Niistä pilvistä riittäisi vettä vaikka pyykinpesuun. Mistä pyykki? No iltapäivän näppärät askartelijat keksivät alkaa vaatteiden valmistuksen. Voi sitä riemua, kun he hoksasivat että vaatteiden valmistus on niiiiiiin helppoa!
Lumipilvi, sadepilvi, ukkospilvi, pieni pilvi, suuri pilvi...melkein kuin pumpulia tai hattaraa, vai kuinka sinusta?
" Pumpula- puff, pampula- paff, pumpula pilven hattara hah!". Piirsimme pilviä laulun mukana, ja lopuksi aurinko kurkisti pilven takaa. Käytimme pilven maalaamiseen pehmeää pilven tuntoista chenillepalloa, tupsuttelimme keveästi, ja lopuksi rei' itimme pilveä niin että saimme pisaroita valumaan. Niistä pilvistä riittäisi vettä vaikka pyykinpesuun. Mistä pyykki? No iltapäivän näppärät askartelijat keksivät alkaa vaatteiden valmistuksen. Voi sitä riemua, kun he hoksasivat että vaatteiden valmistus on niiiiiiin helppoa!
Muuttolintujen matkassako Petteri-peikko saapui?
Päivänä muutamana olimme taas Luontotuvalla haistelemassa syksyn tuoksuja. Maasta löytyi muutamia eskareiden taiteilemia jousipyssyjä, ja niinhän mekin innostuimme! Jousipyssy osoittautui siitä konstikkaaksi, että se pysyi kyllä hyvin olalla ja sitä oli helppo heittää, mutta nuolen lennättäminen sen avulla oli...aika mahdotonta. Sääliksi kävi jo intiaanejakin.
Siinä sitten siirryttiin Luontotuvan sisälle mehua juomaan, kun joku viskareista huomasi Dodo-linnun pesässä jotakin karvaista. Ja totta tosiaan, itse Dodo- lintu nuokkui nuoralla selin meihin. Kuka kumma oli vallannut sen pesän? Pesästä roikkui karvainen...häntä. Häntä!? Ja pesässä oli myös risainen villasukka, jonka rispaantuneesta kantapäästä pilkisti puulusikka. Ja oudommaksi muuttui; pesästä kuului tuhinaa, ja pesän reunalla liikahteli kaksi sanomalehtipalloa, joiden ympärille oli sidottu...hetkinen hei...meidän ripustamia peikon kengännauhoja!
Siihen ihmettelyyn ja hälinään heräsi jo pesänryöstäjäkin, eikä se loppujen lopuksi ollut edes pesänryöstäjä vaan oikea peikko, päiväunilta herätetty peikko. Peikko meitä aluksi hieman arasteli, mutta piristyi sitten oikein puheliaaksi. Hän esittäytyi Petteri-peikoksi, ja saimme selville että Dodo- lintu oli tarjonnut hänelle vieraanvaraisesti pesäänsä, kun märkä ja kylmettynyt pikkupeikko oli muuttolintujen vanavedessä putkahtanut Luontotuvan pihamaalle. Savupiipun kautta hän oli päässyt sisälle, ja sanomalehdistä hän oli taiteillut jalkoihinsa lämpimät sanomalehtitossut. Dodo- lintu oli auttanut, ja Metsämörri ( se joka asustelee ovensuussa) oli kipaissut hakemassa puissa roikkuvia kengännauhoja.
Pipari maistui peikollekin, hänellä oli villasukassa eväänä vain puoliksi syöty omena. Ja villasukka oli vaarilta lainassa. Peikkoäiti oli antanut Petterille luvan syysretkeen, mutta asettanut ehdoksi sen, että Petteri palaa kotiin Peikkolaan ennen joulua.
Tarjosimme Petteri-peikolle mahdollisuutta tulla luoksemme Viiriäisiin, sieltä löytyisi vuode ja ruokaa. Silmät iloisesti tuikkien Petteri suostui. Luontotuvalta löytyi vanha kori, istutimme peikon siihen ja jokainen viskari kantoi koria pienen matkaa Viiriäisten ovelle asti. Ylhäällä taivaalla näimme muuttolintujen parven, ne taisivat hyvästellä Petteri- peikon.
Nyt kun aikaa on kulunut, Tomelia on ystävystynyt Petterin kanssa. Aluksihan Petteri itki öisin koti- ikävää, ja niistä tunteista juttelimme hänen kanssaan. Viiriäiset olivat oikein myötätuntoisia, ja Tomelia lupautui laulamaan Petterille peikkoäidin kehtolaulua aina kun ikävä iski:
" Kun sängyssä lapsia on yksitoista, ja hännät on solmittu yhteen,
niin myös peikkoäiti hän lapsille laulaa näin kaikista kauneimman laulun,
hu-ai-ai-ai-ai-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh".
Siinä sitten siirryttiin Luontotuvan sisälle mehua juomaan, kun joku viskareista huomasi Dodo-linnun pesässä jotakin karvaista. Ja totta tosiaan, itse Dodo- lintu nuokkui nuoralla selin meihin. Kuka kumma oli vallannut sen pesän? Pesästä roikkui karvainen...häntä. Häntä!? Ja pesässä oli myös risainen villasukka, jonka rispaantuneesta kantapäästä pilkisti puulusikka. Ja oudommaksi muuttui; pesästä kuului tuhinaa, ja pesän reunalla liikahteli kaksi sanomalehtipalloa, joiden ympärille oli sidottu...hetkinen hei...meidän ripustamia peikon kengännauhoja!
Siihen ihmettelyyn ja hälinään heräsi jo pesänryöstäjäkin, eikä se loppujen lopuksi ollut edes pesänryöstäjä vaan oikea peikko, päiväunilta herätetty peikko. Peikko meitä aluksi hieman arasteli, mutta piristyi sitten oikein puheliaaksi. Hän esittäytyi Petteri-peikoksi, ja saimme selville että Dodo- lintu oli tarjonnut hänelle vieraanvaraisesti pesäänsä, kun märkä ja kylmettynyt pikkupeikko oli muuttolintujen vanavedessä putkahtanut Luontotuvan pihamaalle. Savupiipun kautta hän oli päässyt sisälle, ja sanomalehdistä hän oli taiteillut jalkoihinsa lämpimät sanomalehtitossut. Dodo- lintu oli auttanut, ja Metsämörri ( se joka asustelee ovensuussa) oli kipaissut hakemassa puissa roikkuvia kengännauhoja.
Pipari maistui peikollekin, hänellä oli villasukassa eväänä vain puoliksi syöty omena. Ja villasukka oli vaarilta lainassa. Peikkoäiti oli antanut Petterille luvan syysretkeen, mutta asettanut ehdoksi sen, että Petteri palaa kotiin Peikkolaan ennen joulua.
Tarjosimme Petteri-peikolle mahdollisuutta tulla luoksemme Viiriäisiin, sieltä löytyisi vuode ja ruokaa. Silmät iloisesti tuikkien Petteri suostui. Luontotuvalta löytyi vanha kori, istutimme peikon siihen ja jokainen viskari kantoi koria pienen matkaa Viiriäisten ovelle asti. Ylhäällä taivaalla näimme muuttolintujen parven, ne taisivat hyvästellä Petteri- peikon.
Nyt kun aikaa on kulunut, Tomelia on ystävystynyt Petterin kanssa. Aluksihan Petteri itki öisin koti- ikävää, ja niistä tunteista juttelimme hänen kanssaan. Viiriäiset olivat oikein myötätuntoisia, ja Tomelia lupautui laulamaan Petterille peikkoäidin kehtolaulua aina kun ikävä iski:
" Kun sängyssä lapsia on yksitoista, ja hännät on solmittu yhteen,
niin myös peikkoäiti hän lapsille laulaa näin kaikista kauneimman laulun,
hu-ai-ai-ai-ai-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh-puh,
hu-ai-ai-ai-ai-puh".
Lukulokakuun teatteria
Olemme saaneet nauttia erilaisista teatteriesityksistä, aiheena " kolme pukkia ja peikko". Siinä samalla olemme päässeet hieman juttelemaan tunteista; miltähän pikku pukista tuntui kun hän kipitteli sillalle ensimmäisenä? Miltäköhän peikosta tuntui kun hän kuuli että sillalle astellaan taas? jne...
Teatteriroolin varjolla viiriäisistäkin on löytynyt aivan uusia puolia, lavasteita on laitettu huolella, autenttista tunnelmaa hakien.
Toimintapisteissä oli yhtenä tehtävänä pukin muovaileminen muovailuvahasta; vinkkinä sarville oli etanan muovaileminen, hmmmm. Mallirakentelua tikuilla jatkoimme myös, samoin sarjan jatkamista.
Teatteriroolin varjolla viiriäisistäkin on löytynyt aivan uusia puolia, lavasteita on laitettu huolella, autenttista tunnelmaa hakien.
Toimintapisteissä oli yhtenä tehtävänä pukin muovaileminen muovailuvahasta; vinkkinä sarville oli etanan muovaileminen, hmmmm. Mallirakentelua tikuilla jatkoimme myös, samoin sarjan jatkamista.
Terveisiä metsästä
Olipas vilakka sää, vaikka aurinko paistoikin. Huurretta ihmeteltiin metsään mentäessä, ja hyvistä pukeutumisaikeista huolimatta viluhan siellä tuli.
Törmäsimme metsässä melkoiseen sattumaan; peikko ahdisteli kolmea pukkia! Lukulokakuuterveisiä metsästä! Leikimme vanhaa satua myös laululeikin muodossa " pikku pukki bää bää, kipitteli sillalla, sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin: älä ota minua, ota pukki seuraava, ota keskipukki, tukeva kuin tukki...". Peikon voittaminen nauratti kaikkia, siitäs sai.
Törmäsimme metsässä melkoiseen sattumaan; peikko ahdisteli kolmea pukkia! Lukulokakuuterveisiä metsästä! Leikimme vanhaa satua myös laululeikin muodossa " pikku pukki bää bää, kipitteli sillalla, sen syödä uhkas peikko, vaan pukki sanoi näin: älä ota minua, ota pukki seuraava, ota keskipukki, tukeva kuin tukki...". Peikon voittaminen nauratti kaikkia, siitäs sai.
Juureksia ja jäätelöä
Tokihan syksyn kunniaksi vietettiin myös juuresviikkoa, maistelun merkeissä. Maistaa sai, ja haistaakin, ja jos joku alkoi pyöriä suussa sai lahjoittaa Bio- Paavolle. Porkkana taisi maistua jokaiselle, ja bataatti oli aika samanmoinen.
Loppusyksyn lämpimät päivät
Kyllä on syyskuu hellinyt meitä lämpimillä ilmoilla. Luontotuvalla ja Kissamäenpolulla on riittänyt puuhaa, ilmeisesti mustikat ja suppilovahverot eivät lopu koskaan. Oravanmarjaankin törmäsimme, ja vaikka se hehkui kauniin punaisena niin myrkyllinenhän se on. Siilin pesästä oli hävinnyt kaikki tammenterhot, oliko orava vienyt vai joku muu satunnainen kulkija? Veimme uusia. Hämähäkki oli kutonut upean verkon, siinä oli keskellä outo reikä. Nuijakuukuset olivat vaihtaneet väriä, ne olivat rusehtavia.
Luontotuvalla oli vielä mahdollisuus askarrella syksyistä taidetta, tai leikkiä.
Luontotuvalla oli vielä mahdollisuus askarrella syksyistä taidetta, tai leikkiä.
Ahkeruus on ilomme, lähes aina
Viiriäisten alkuviikkoon kuuluu myös toimintapisteet. Tällä hetkellä pisteitä on ollut kolme, mutta pikkuhiljaa pisteitä tulee lisää. Pisteet löytyvät toimintapistepassista, ja toki ne käydään aluksi yhdessä läpi. Kun pisteen tehtävä on suoritettu ja aikuinen on sen tarkistanut, passiin saa valita joko leiman tai tarran. Leimat ovatkin olleet suosittuja, ehkä tarroja on maailma pullollaan...
Iltapäiviin on mahtunut myös oppimispeli Logicon tekemistä. Siihen Viiriäiskokelaat ovat viime aikoina valinneet tosi rennon suorituspaikan, nimittäin pehmustetut istuintyynyt patjan muodossa. Eipä paikalla väliä, kun sujuu näppärästi! Ja Logico- passiin harjoitellaankin rastin tekemistä, vaihteeksi.
Iltapäiviin on mahtunut myös oppimispeli Logicon tekemistä. Siihen Viiriäiskokelaat ovat viime aikoina valinneet tosi rennon suorituspaikan, nimittäin pehmustetut istuintyynyt patjan muodossa. Eipä paikalla väliä, kun sujuu näppärästi! Ja Logico- passiin harjoitellaankin rastin tekemistä, vaihteeksi.
Ja se mökin omenapuu!
Tussitaulu on ihan paras keksintö. Se houkuttaa piirtämään kaverin kanssa ja jostain kumman syystä siihen uskalletaan piirtää helposti myös aamupiirillä: " ...haluaisiko joku tulla näyttämään...?"
Pikkuinen mökki ja omenapuu on ollut mieluinen piirtämisen kohde. Ja omenoitahan käyttää myös leimasimena, kun on ensin hieman maistanut, nam!
Pikkuinen mökki ja omenapuu on ollut mieluinen piirtämisen kohde. Ja omenoitahan käyttää myös leimasimena, kun on ensin hieman maistanut, nam!
Peikkolasten kalenterisauvat
Heikki Harakka se jälleen toi viestiä peikkomuorilta: villit peikkolapset olivat metsässä peuhatessaan päästäneet häkistä karkuun vuodenaikalinnut. Tiedättehän, ne muuttolinnut jotka säntäilevät paikasta toiseen ja saavat kulkiessaan aikaiseksi milloin sadetta, milloin räntää, milloin auringonpaistetta. Eikä siinä kaikki, peikkojen kallisarvoisista kalenterisauvoista oli puiden oksiin ja karahkoihin tarttunut ja irronnut lähes kaikki vuodenaikalangat! Voi voi, se umpisolmu on peikkolapsille oikea päänsärky.
Peikkomuori on heille tuohivasussa uusia lankojakin tuonut, mutta kun sekin vasu on hukkunut...
Viskaripartio lähti liikkeelle suuntanaan Luontotupa, johtajanaan Heikki Harakka. Johan alkoi kadonneita keppejä metsästä löytyä! Niissä roikkui vain yksi yksinäinen kuukausinauha. Samalla etsittiin myös tuohivasua eli tuohirovetta ja lankoja. Oho, löytyi myös peikkopojan pöksyistä purkautunut nauha. Ja sipsipussi, what the...?
Löytyi! Tuohirovetta ihmeteltiin, yleisin arvaus oli että se on tehty kaarnasta....hmmm....kunnes eräs sirkeäsilmä huomasi metsän reunassa nököttävän koivun!
Kuukausilankoja laskettiin urakalla, jos pitäis olla 12 ja sauvassa on jo yksi....?Huh huh mikä määrä solmua ja umpisolmua...
Yhdessä pähkäiltiin ja solmittiin, aikuinen vielä varmisti että varmasti pysyy lanka tukevammin kuin peikkolapsilla. Ja metsästähän löytyi kuukausilintujakin, ne paljastuivat kun huomasimme että häkin punoksiin oli yksi lintu piiloutunut. Linnut kerättiin tyhjentyneeseen tuohiroveeseen...tuohivasuun...tuohesta tehtyyn astiaan ja vietiin sisälle tarkempaa kiinnitystä varten.
Peikkomuori on heille tuohivasussa uusia lankojakin tuonut, mutta kun sekin vasu on hukkunut...
Viskaripartio lähti liikkeelle suuntanaan Luontotupa, johtajanaan Heikki Harakka. Johan alkoi kadonneita keppejä metsästä löytyä! Niissä roikkui vain yksi yksinäinen kuukausinauha. Samalla etsittiin myös tuohivasua eli tuohirovetta ja lankoja. Oho, löytyi myös peikkopojan pöksyistä purkautunut nauha. Ja sipsipussi, what the...?
Löytyi! Tuohirovetta ihmeteltiin, yleisin arvaus oli että se on tehty kaarnasta....hmmm....kunnes eräs sirkeäsilmä huomasi metsän reunassa nököttävän koivun!
Kuukausilankoja laskettiin urakalla, jos pitäis olla 12 ja sauvassa on jo yksi....?Huh huh mikä määrä solmua ja umpisolmua...
Yhdessä pähkäiltiin ja solmittiin, aikuinen vielä varmisti että varmasti pysyy lanka tukevammin kuin peikkolapsilla. Ja metsästähän löytyi kuukausilintujakin, ne paljastuivat kun huomasimme että häkin punoksiin oli yksi lintu piiloutunut. Linnut kerättiin tyhjentyneeseen tuohiroveeseen...tuohivasuun...tuohesta tehtyyn astiaan ja vietiin sisälle tarkempaa kiinnitystä varten.
Laulupiirtäen Mökki
" Oisipa mulla pikkuinen mökki jossa ois..."
Tänään taas laulupiirrettiin ja maalattiinkin. Ulkona syntyi hiekkalaatikolle viidakko.
Tänään taas laulupiirrettiin ja maalattiinkin. Ulkona syntyi hiekkalaatikolle viidakko.
Lantakäärme Kissamäellä
Tänään oli mahtava syyssää suunnata metsään! Heikki Harakka pyrähti mukaan, ja Tomeliakin päätti viime hetkellä kiirehtiä mukaan, kun hän löysi villatakkinsa. Rauhalliseen tahtiin sujui menomatkamme, ja Heikki ja Tomeliakin pääsivät seuraamaan tammenterhojen keräämistä. Veimme siilin talvipesään jälleen ruokaa.
Metsässä alkoi autokorjaamo- leikki ja hip hei yllättäen: suppilovahveroiden kerääminen. Ne lapset joita sienten kerääminen kiinnosti todellakin paneutuivat asiaan." Missä minulle sieniä?" kaikui metsässä monta kertaa. Ja auton pörinä.
Ja sitten..... Mantu sen huomasi, sammalikossa oli käpertyneenä ja peloissaan iso musta käärme! Käärmeellä oli kaksi keltaista läiskää päässä, joten Mantu rauhoitteli että se on vaaraton Rantakäärme. " Lantakäärme!"
Jätimme käärmeen rauhaan ja siirryimme kauemmas.
Eväät maistuivat jälleen kerran.
Paluumatkalla Tomelia ja Heikki Harakka vaihtoivat pahaa aavistamatta kyyditysfirmaa, ja vauhti olikin huomattavasti ...vauhdikkaampaa. Bäkkäreitä 180 ja suihkukone. Aivan lopuksi Tomelia huomasi kiikkuvansa rennosti ( aika) kaulakiikussa herrashenkilön vyötäröllä, ja perille saapuessamme hän huokasi olevansa yhtä kokemusta rikkaampi, mutta ehkä puurot ja vellit oli sekaisin...
Metsässä alkoi autokorjaamo- leikki ja hip hei yllättäen: suppilovahveroiden kerääminen. Ne lapset joita sienten kerääminen kiinnosti todellakin paneutuivat asiaan." Missä minulle sieniä?" kaikui metsässä monta kertaa. Ja auton pörinä.
Ja sitten..... Mantu sen huomasi, sammalikossa oli käpertyneenä ja peloissaan iso musta käärme! Käärmeellä oli kaksi keltaista läiskää päässä, joten Mantu rauhoitteli että se on vaaraton Rantakäärme. " Lantakäärme!"
Jätimme käärmeen rauhaan ja siirryimme kauemmas.
Eväät maistuivat jälleen kerran.
Paluumatkalla Tomelia ja Heikki Harakka vaihtoivat pahaa aavistamatta kyyditysfirmaa, ja vauhti olikin huomattavasti ...vauhdikkaampaa. Bäkkäreitä 180 ja suihkukone. Aivan lopuksi Tomelia huomasi kiikkuvansa rennosti ( aika) kaulakiikussa herrashenkilön vyötäröllä, ja perille saapuessamme hän huokasi olevansa yhtä kokemusta rikkaampi, mutta ehkä puurot ja vellit oli sekaisin...
Solmu ja umpisolmu
Aamupiirille tulla tupsahti Heikki Harakka, siivekäs ja puhelias otus. Oli aamulla lennähtänyt Luontotuvalta aikuisen laukkuun ja antanut tällä tavalla salakuljettaa itsensä koulun uumeniin.
Heikki Harakalla on muista harakoista poiketen hieman erilainen....hmm....pukeutumistyyli. Baskeri ja nauhakengät. Hän kertoi tyytyväisenä, että kengännauhat on solmittu niin tiukasti etteivät kengät putoa hurjemmassakaan myräkässä.
Luottamuksellisesti kertoi hän ( siis päivitteli) metsässä näkemiään peikkolapsia. Nämä olivat niin huolettomia kengännauhan sitojia ettei riittänyt että olisi kengät jatkuvasti hukassa, mutta kun ovat nauhatkin jatkuvasti kateissa! Peikkomuori on kuulema jo aivan toivoton asian suhteen.
Tästäpä heräsikin kysymys; olemmeko me taitavampia solmuntekijöitä kuin peikkolapset?
Täyttä varmuutta ei asiaan tullut, joten päätimme harjoitella solmua ja umpisolmua oikein perusteellisesti. Ensin hyppynarujen avulla. Ensin tuntui vaikealta mutta sitten kirkastui...melkein.
Peikkomuoria ilahduttaaksemme kaivoimme kaapin kätköstä erivärisiä nauhoja, neljä kullekin lapselle, ja lähdimme solmimaan niitä Luontotuvan puihin. Sieltä saavat peikonpojat hakea, jos kengät tippuu jalasta.
Heikki Harakalla on muista harakoista poiketen hieman erilainen....hmm....pukeutumistyyli. Baskeri ja nauhakengät. Hän kertoi tyytyväisenä, että kengännauhat on solmittu niin tiukasti etteivät kengät putoa hurjemmassakaan myräkässä.
Luottamuksellisesti kertoi hän ( siis päivitteli) metsässä näkemiään peikkolapsia. Nämä olivat niin huolettomia kengännauhan sitojia ettei riittänyt että olisi kengät jatkuvasti hukassa, mutta kun ovat nauhatkin jatkuvasti kateissa! Peikkomuori on kuulema jo aivan toivoton asian suhteen.
Tästäpä heräsikin kysymys; olemmeko me taitavampia solmuntekijöitä kuin peikkolapset?
Täyttä varmuutta ei asiaan tullut, joten päätimme harjoitella solmua ja umpisolmua oikein perusteellisesti. Ensin hyppynarujen avulla. Ensin tuntui vaikealta mutta sitten kirkastui...melkein.
Peikkomuoria ilahduttaaksemme kaivoimme kaapin kätköstä erivärisiä nauhoja, neljä kullekin lapselle, ja lähdimme solmimaan niitä Luontotuvan puihin. Sieltä saavat peikonpojat hakea, jos kengät tippuu jalasta.
Jumppasalissa
Jumppasaliin olemme tehneet pari kertaa " parkour"- radan. Se on ollut mieleinen, ja loppusiivoukset ovatkin sujuneet tukka märkänä.
Jumpalla olemme harjoitelleet mm. kuperkeikkaa, tasajalkahyppyjä radalla edeten, tasapainoilua...
Lopuksi vielä laulupiirsimme kaverin selkään kukan. Se tuntui kysyttäessä jokaisesta mukavalta.
Jumpalla olemme harjoitelleet mm. kuperkeikkaa, tasajalkahyppyjä radalla edeten, tasapainoilua...
Lopuksi vielä laulupiirsimme kaverin selkään kukan. Se tuntui kysyttäessä jokaisesta mukavalta.
Siilit pääsevät kotiin
Tänään on se syksyn aurinkoinen päivä, jolloin siilit pääsevät lopultakin kotiin!
Ja koditkin ovat aivan uunituoreet. Toivottavasti kotimatka sujuu turvallisesti, eikä yhtään piikkiä tipu matkalle...
Ja koditkin ovat aivan uunituoreet. Toivottavasti kotimatka sujuu turvallisesti, eikä yhtään piikkiä tipu matkalle...
Laulupiirtäen etana
" Kiemurainen etanalla oma koti on, selässä tuo kulkee, oh-hoh onpas verraton, tuntosarvet etanan ne näyttää meille poutaa, kiirettä ei lainkaan oo, siis hymyilläkin joutaa!"
Etanan piirtäminen on niin mukavaa, kun kynä lähtee pyörimään! Etanat kainalossa läksimme luontotuvalle jatkamaan kuvaa. Etsimme erilaisia puiden lehtiä ja tunnustelimme kummalla puolella tuntuu lehtisuonet. Aivan oikein, aivan kuin aikuisen käden pulleat verisuonet.
Lehdet paperin alle, ja vahaväri lappeelleen käteen...ja hangataan vahvasti. Tulihan etanalle lehtevä koti.
Metsikössä jatkui lopuksi leikit. Työmiehet koputtelivat rakennelmaansa sulassa sovussa, ja kun asiaa tarkemmin tiedusteli yksi heistä korjasi höyryveturia, toinen korjasi rekkaa ja kolmas autoa.Hups!
Korkeiden kantojen päältä löytyivät viime kevään leikit, ja niistäkin syntyi uusi leikki.
Etanan piirtäminen on niin mukavaa, kun kynä lähtee pyörimään! Etanat kainalossa läksimme luontotuvalle jatkamaan kuvaa. Etsimme erilaisia puiden lehtiä ja tunnustelimme kummalla puolella tuntuu lehtisuonet. Aivan oikein, aivan kuin aikuisen käden pulleat verisuonet.
Lehdet paperin alle, ja vahaväri lappeelleen käteen...ja hangataan vahvasti. Tulihan etanalle lehtevä koti.
Metsikössä jatkui lopuksi leikit. Työmiehet koputtelivat rakennelmaansa sulassa sovussa, ja kun asiaa tarkemmin tiedusteli yksi heistä korjasi höyryveturia, toinen korjasi rekkaa ja kolmas autoa.Hups!
Korkeiden kantojen päältä löytyivät viime kevään leikit, ja niistäkin syntyi uusi leikki.
Siilit ja synttärit
Muovailemamme siilit ovat kuivuneet, ja saaneet pintaansa hieman helmiäismaalia. Pöydälle oli epähuomiossa jäänyt myös neonvärit, ja tokihan nekin tuntuivat kivalta lisältä siilin selkään.
Vietimme syksyn ensimmäiset 5- vuotissynttärit. Kukkakimppuun syttyi valo, ja laulupiirsimme synttärisankarille kukkavihkon. Sen toi posteljooni. Mietimme taas yhdessä kuka tietäisi miten numero 5 piirretään?
Siilipiirroksesta hoksasimme, että kuplavolkkarinhan voisi piirtää samalla periaatteella kuin siilin:" tässä auton katto- tässä auton lattia- tässä eturengas - tässä takarengas - mitkäs vielä puuttuu?...."
Vietimme syksyn ensimmäiset 5- vuotissynttärit. Kukkakimppuun syttyi valo, ja laulupiirsimme synttärisankarille kukkavihkon. Sen toi posteljooni. Mietimme taas yhdessä kuka tietäisi miten numero 5 piirretään?
Siilipiirroksesta hoksasimme, että kuplavolkkarinhan voisi piirtää samalla periaatteella kuin siilin:" tässä auton katto- tässä auton lattia- tässä eturengas - tässä takarengas - mitkäs vielä puuttuu?...."
Metsäretkellä Kissamäenpolulla
Olemme käyneet jo pari kertaa metsäretkellä. Kissamäenpolun päässä on oivallinen paikka leiriytyä, leikkiä ja syödä eväät. Matkan varrella olemme myös kohdanneet monta jännittävää asiaa: ikkunasta pitsiverhojen takaa kurkistavan tontun, ikkunasta vilkuttavan nallen, suuren kuusen alla lyhtyään välkyttävän puutontun, muorin mökin ja monta oravaa. Joen ylitämme puusiltaa pitkin, ja sillalle olemme pysähtyneet seuraamaan virtaavaa vettä. Virta kuljetti voikukanlehdetkin sillan toiselle puolelle. Sillan kupeessa on vanha tammi, ja sen alta olemme napanneet metsään mukaan tammenterhoja.
Viime viikolla löysimme erikoisia sieniä, nuijakuukusia, ne olivat valtavan isoja. Ja karvarouskulla on lakin alla kiva tukka! Suppilovahveroitakin olemme löytäneet.
Mustikat ja puolukat ovat olleet suuri hitti. Jokainen on halunnut omasta tahdostaan poimia niitä joko kotiin, leikkiin tai vain suuhun.
Päätimme tuoda kivisiilen metsään talvehtimaan. Se on aika iso siili, ja painavakin, mutta koska tahtotila oli hyvä, siili sai metsään kuljetuksen kahden tyttösen sylissä vuorotellen istuen. Etsimme kotvan aikaa turvallista paikkaa; ei liian lähelle tietä, ei liian lähelle polkua, ei liian näkyvälle paikalle....pienen kuusen alta löytyi lopulta mukavan tuntuinen paikka. Tomeliastakin se tuntui kotoisalta.
Retkimehut ja piparit kruunaavat aina lopuksi retkemme.
Viime viikolla löysimme erikoisia sieniä, nuijakuukusia, ne olivat valtavan isoja. Ja karvarouskulla on lakin alla kiva tukka! Suppilovahveroitakin olemme löytäneet.
Mustikat ja puolukat ovat olleet suuri hitti. Jokainen on halunnut omasta tahdostaan poimia niitä joko kotiin, leikkiin tai vain suuhun.
Päätimme tuoda kivisiilen metsään talvehtimaan. Se on aika iso siili, ja painavakin, mutta koska tahtotila oli hyvä, siili sai metsään kuljetuksen kahden tyttösen sylissä vuorotellen istuen. Etsimme kotvan aikaa turvallista paikkaa; ei liian lähelle tietä, ei liian lähelle polkua, ei liian näkyvälle paikalle....pienen kuusen alta löytyi lopulta mukavan tuntuinen paikka. Tomeliastakin se tuntui kotoisalta.
Retkimehut ja piparit kruunaavat aina lopuksi retkemme.
Laulupiirtämistä
Laulupiirtäminen on kiva tapa laulaa ja piirtää yhdessä, ilman että oikeastaan huomaa piirtävänsä. Aikuinen piirtää hitaasti ja laulaa samalla piirtämäänsä, ja lapset piirtävät omaansa perässä. Aikuisen malli rohkaisee matkimaan, mutta se ei rajoita liikaa omaa tuotosta. Tuloksena syntyy upeita persoonallisia kuvia, ja usein kuvat vielä täydentyvät piirtäjän innostuttua asiasta. Olemme piirtäneet siemenen josta kasvaa kukka, ja siilin jonka piikkien laskemisessa voi kulua koko päivä.
Viskarit huuhtelevat mielellään pensselinsä ja väripurkkinsa työskentelyn jälkeen, samoin he harjoittelevat laittamaan sadetakkinsa hengariin. Askartelupöydän siivoaminen onkin sitten työläämpi juttu, sillä askartelussa idea rönsyää niin pitkäksi ettei kukaan lopulta tiedä " kenen nämä on" ja " kuka nämä toi"? Sitten siivotaan yhdessä.
Viskarit huuhtelevat mielellään pensselinsä ja väripurkkinsa työskentelyn jälkeen, samoin he harjoittelevat laittamaan sadetakkinsa hengariin. Askartelupöydän siivoaminen onkin sitten työläämpi juttu, sillä askartelussa idea rönsyää niin pitkäksi ettei kukaan lopulta tiedä " kenen nämä on" ja " kuka nämä toi"? Sitten siivotaan yhdessä.
Luontotuvalla majahommissa
Luontotuvan metsiköstä on muotoutunut meille mukava leikkipaikka. Majapuut vaihtavat aina paikkaa rakentajien mukana, ja uudisrakennuksen tapaan muuttuvat toisenlaisiksi. Rakennuskustannukset lienevät kallistuneet myös täällä, sillä välillä ilmassa kaikuu syytöksiä puuvarkaista...
Luontotuvalla on yleensä myös mökkikioski. Sieltä saa mehun ja piparin kivikauden valuutalla: " Sinun mehu maksaa kaksi kiveä ja pipari maksaa kolme kiveä, kuinka paljon yhteensä?"
Luontotuvalta lähtiessä huomasimme, että pikkuruisessa omenapuussamme oli useita muhkeita omenoita. Lähempi tarkastelu paljasti että niissäkin oli rakentajia: omenamadon ovi oli sepposen selällään!
Luontotuvalla on yleensä myös mökkikioski. Sieltä saa mehun ja piparin kivikauden valuutalla: " Sinun mehu maksaa kaksi kiveä ja pipari maksaa kolme kiveä, kuinka paljon yhteensä?"
Luontotuvalta lähtiessä huomasimme, että pikkuruisessa omenapuussamme oli useita muhkeita omenoita. Lähempi tarkastelu paljasti että niissäkin oli rakentajia: omenamadon ovi oli sepposen selällään!
Kotilobaari Luontotuvalla
Sateen jälkeinen ilma oli oivallinen lehtokotiloiden etsimiseen. Ensin emme löytäneet ainuttakaan, mutta kun siirryimme pellon reunaan katse alkoi harjaantua niiden näkemiseen. Ja lopulta huomasimme että nokkospuskat suorastaan vilisivät erikokoisia perheenjäseniä.
Kotilot herättivät useimmissa riemastunutta kiinnostusta, niiden annettiin kiipeillä jopa kädessä, mutta kotilon limaisuus saattoi herättää myös inhoa, yäk!
Keräsimme kotiloita vaahteranlehden päälle ja kuljetimme ne tekemäämme ruokabaariin luontotuvan ulkopöydän päälle. Baarissa tarjottiin ainakin lahoa puuta, voikukan lehteä, ruohoa, yksi pihlajanmarja, yksi vattu ja yksi valkoinen sieni.
Kotilot herättivät useimmissa riemastunutta kiinnostusta, niiden annettiin kiipeillä jopa kädessä, mutta kotilon limaisuus saattoi herättää myös inhoa, yäk!
Keräsimme kotiloita vaahteranlehden päälle ja kuljetimme ne tekemäämme ruokabaariin luontotuvan ulkopöydän päälle. Baarissa tarjottiin ainakin lahoa puuta, voikukan lehteä, ruohoa, yksi pihlajanmarja, yksi vattu ja yksi valkoinen sieni.
Kiitos avusta aurinko, me jatkamme tästä!
Auringon taikoma kangas kiehtoi mieltä: pohdimme mitä niityltä voisi löytää? Ötököihin päädyttiin, vaikka jäätelöistäkin oli puhetta...Aikuinen tarjosi välineeksi ohutkärkisen mustan tussin ja vahavärit, ja näytti hieman paperille kuinka paksun vahavärin päälläkin voi värittää pientä kuvaa.
Ihanalla innolla alkoivat viskarit töihin. Eri keeperiä on kulunut runsaasti, ensin kankaan liimaamiseen pahville, sitten etsimme Luontotuvalta keppejä, kaarnaa, tammenterhoja, kaislaa ym. ja liimasimme ne kehysten koristeeksi. Luontotuvalta löysimme keppejä etsiessämme myös kuivuneen kastemadon. Voi parkaa! Sen nahka oli rutikuiva. Mutta pian oli siihenkin ratkaisu löytynyt ja aikuisille tultiin kertomaan että mato on nyt haudattu. Ja haudallahan oli oikein koristeetkin ja kauniina lisänä metsästä löytynyt kultaruskea villalangan pätkä.
Kun liimattu taulu lepäsi yön yli pöydällä kaikki koristeet pysyivät hyvin kiinni. Pitkäjänteisyyttä liimaamiseen löytyi yllättävän paljon, ja omaa näkemystä. Ja usein kuultu kysymys oli: "Saako tän sitte viijä kotiin?"
Sovittiin että pidetään taulut hetken aikaa seinällä ihailtavana. Seinälle ripustamista varten pyöritimme tauluihin ripustusnyörit. Jokainen valitsi nyöriin kolme mieleistään langan väriä, ja sitten yhdessä aikuisen kanssa nyöri valmistui: molempien täytyi muistaa pyörittää eri suuntiin.
Ihanalla innolla alkoivat viskarit töihin. Eri keeperiä on kulunut runsaasti, ensin kankaan liimaamiseen pahville, sitten etsimme Luontotuvalta keppejä, kaarnaa, tammenterhoja, kaislaa ym. ja liimasimme ne kehysten koristeeksi. Luontotuvalta löysimme keppejä etsiessämme myös kuivuneen kastemadon. Voi parkaa! Sen nahka oli rutikuiva. Mutta pian oli siihenkin ratkaisu löytynyt ja aikuisille tultiin kertomaan että mato on nyt haudattu. Ja haudallahan oli oikein koristeetkin ja kauniina lisänä metsästä löytynyt kultaruskea villalangan pätkä.
Kun liimattu taulu lepäsi yön yli pöydällä kaikki koristeet pysyivät hyvin kiinni. Pitkäjänteisyyttä liimaamiseen löytyi yllättävän paljon, ja omaa näkemystä. Ja usein kuultu kysymys oli: "Saako tän sitte viijä kotiin?"
Sovittiin että pidetään taulut hetken aikaa seinällä ihailtavana. Seinälle ripustamista varten pyöritimme tauluihin ripustusnyörit. Jokainen valitsi nyöriin kolme mieleistään langan väriä, ja sitten yhdessä aikuisen kanssa nyöri valmistui: molempien täytyi muistaa pyörittää eri suuntiin.
Siili-ystävä muovailumassasta
"Tässä siilin selkä, tässä siilin massu, tässä siilin silmät sekä pikku tassut..." , laulupiirtäen oli siili tullut aika tutuksi. Mutta kuinka sen voisi muovailla muovailumassasta niin, etteivät tassut tippuisi kuivuessaan? Muovailuvahan jälkeen tällainen massa olikin haastavampaa. Automaattisesti alkoi palan silppuaminen, ja suloisiahan niistä olisi tullut jos olisivat kuivuessaan pysyneet kasassa. Pyöritimme massastamme pallot, ja ensin aloimme venyttää ja puristaa kuonoja. Löytyykö tassut? Onko korvia? Valkosipulinpuristin toimi piikintekokoneena, ja silmät saivat siilin heräämään henkiin!
Tyytyväisesti hyristen laitoimme siilit tarjottimelle kuivumaan, ja tästä alkoikin iltapäivän siili- askartelut vessapaperirullista, pahvilaatikoista ja kanamunakennoista. Se on ollut ihanan keskittynyttä ja ideoita pursuilevaa, sakset ja liimalastat ovat kovassa käytössä ja eri keeperin pitävyyttä testataan. Mukavaa on seurata myös kuinka askartelijan mieli kilvoittelee anteliaisuuden ja oman edun ristiaallokossa; välillä kuuluu " Haluut sä tän?"
Hiekkakentän reunasta löysimme jumppahetken päätteeksi pensaan, jonka alla oli ilmetty pesäaukko. Hmmmm....ja aukon edessä oli kivi. Siitä päätettiin maalata yksissätuumin SIILI.
Tyytyväisesti hyristen laitoimme siilit tarjottimelle kuivumaan, ja tästä alkoikin iltapäivän siili- askartelut vessapaperirullista, pahvilaatikoista ja kanamunakennoista. Se on ollut ihanan keskittynyttä ja ideoita pursuilevaa, sakset ja liimalastat ovat kovassa käytössä ja eri keeperin pitävyyttä testataan. Mukavaa on seurata myös kuinka askartelijan mieli kilvoittelee anteliaisuuden ja oman edun ristiaallokossa; välillä kuuluu " Haluut sä tän?"
Hiekkakentän reunasta löysimme jumppahetken päätteeksi pensaan, jonka alla oli ilmetty pesäaukko. Hmmmm....ja aukon edessä oli kivi. Siitä päätettiin maalata yksissätuumin SIILI.
Aurinkomaalausta kangasväreillä
Aurinko on hellinyt meitä runsain mitoin kuluneina päivinä. Luontotuvalla touhutessamme mehu ja piparit ovat tulleet tarpeeseen.
Viime viikolla aloitimme taulun tekemisen Luontotuvalla, koska siellä on tilaa maalata eikä ole niin nokon nuukaa jos vähän maahankin roiskahtaa...ja ennen kaikkea siellä oli kasveja ja siellä oli aurinko!
Aamukokoontumisella sekoitimme sopivat värit ( ruiskuemulsioon lisättiin pigmenttivärejä), otimme mukaan lakanakangasta, pensselit, vettä ja siis värit.
Luontotuvalla etsimme ensin kesän viimeisiä kukkia ja kauniita kasvien lehtiä. Sitten jokainen kasteli vedessä lakanakankaansa ja pusersi siitä liiat vedet, kankaat levitettiin Luontotuvan ulkopöydille kokolattiamaton palasten päälle.
Seuraavana oli vuorossa kankaan maalaus. Värit lähtivät kivasti levittymään märkään kankaaseen. Maalatun kankaan päälle viskarit sommittelivat mieleisiään kukkia ja lehtiä. Sitten ne jätettiin aurinkoon kuivumaan ja metsä kutsui leikkimään. Tomeliakin oli rohkaissut mielensä (hän pelkää haukkaa) ja livahtanut aikuisen kännykkäpussiin. Hänkin pääsi leikkeihin mukaan. Haukkaa ei näkynyt, eikä pilviä.
Kauanko jaksaisit roikkua mattotelineessä?
Jaksaisitko kerätä metsästä kaikki langat, jotka edellisvuoden eskarilaiset ovat sinne punoneet ja ripustelleet? Jostakin löytyy voimia myös siihen...
Leikkien päätyttyä kankaat olivat kuivuneet ja aurinko oli näyttänyt oman voimansa. Viskarit irroittivat kasvit ja WAU! Aurinkotaikaa!
Ja vielä lisäksi: Tomelia varoitti myrkyllisestä kielosta ja kielonmarjoista! Sellaisia löysimme nytkin ja tutkimme yhdessä miltä ne näyttävät jotta osaamme varoa.
Viime viikolla aloitimme taulun tekemisen Luontotuvalla, koska siellä on tilaa maalata eikä ole niin nokon nuukaa jos vähän maahankin roiskahtaa...ja ennen kaikkea siellä oli kasveja ja siellä oli aurinko!
Aamukokoontumisella sekoitimme sopivat värit ( ruiskuemulsioon lisättiin pigmenttivärejä), otimme mukaan lakanakangasta, pensselit, vettä ja siis värit.
Luontotuvalla etsimme ensin kesän viimeisiä kukkia ja kauniita kasvien lehtiä. Sitten jokainen kasteli vedessä lakanakankaansa ja pusersi siitä liiat vedet, kankaat levitettiin Luontotuvan ulkopöydille kokolattiamaton palasten päälle.
Seuraavana oli vuorossa kankaan maalaus. Värit lähtivät kivasti levittymään märkään kankaaseen. Maalatun kankaan päälle viskarit sommittelivat mieleisiään kukkia ja lehtiä. Sitten ne jätettiin aurinkoon kuivumaan ja metsä kutsui leikkimään. Tomeliakin oli rohkaissut mielensä (hän pelkää haukkaa) ja livahtanut aikuisen kännykkäpussiin. Hänkin pääsi leikkeihin mukaan. Haukkaa ei näkynyt, eikä pilviä.
Kauanko jaksaisit roikkua mattotelineessä?
Jaksaisitko kerätä metsästä kaikki langat, jotka edellisvuoden eskarilaiset ovat sinne punoneet ja ripustelleet? Jostakin löytyy voimia myös siihen...
Leikkien päätyttyä kankaat olivat kuivuneet ja aurinko oli näyttänyt oman voimansa. Viskarit irroittivat kasvit ja WAU! Aurinkotaikaa!
Ja vielä lisäksi: Tomelia varoitti myrkyllisestä kielosta ja kielonmarjoista! Sellaisia löysimme nytkin ja tutkimme yhdessä miltä ne näyttävät jotta osaamme varoa.
Tervetuloa Viiriäiset, Pihkoon viskarit!
Kesän aikana tapahtui kummia: tämän vuoden viisivuotiaista tuli viskareita ja Viiriäisiä, ja he muuttivat päiväkodin tiloista koulun puolelle, eskareiden naapuriksi. Ja osittain jopa kämppiksiksi.
Mutta eipä ihmettä kummempaa, hyvin on siirtyminen sujunut ja yhteiselo eskareiden kanssa onnistuu mainiosti. Aamupäivisin touhuamme viskareiden omia juttuja ja lepohetken jälkeen leikimme ja pelailemme yhdessä.
Tomelia- hiirtähän tämä muutos aluksi huimasi, mutta kun hän huomasi että Viiriäiset ovat vallan hyvätapaisia ja puheliaita lapsukaisia, uskalsi hänkin avata tupansa oven. Ja muutostahan Tomelian tuvassakin oli kesällä tapahtunut: seinän vierustalle heti nurkkalaudoituksen jälkeen oli ilmestynyt Onnellisten kanojen kanala. Kyllä, kuulit oikein. Kanoja ja Viiriäisiä.
Viskarit ovatkin auttaneet aamuisin Tomeliaa munien keräämisessä. Kanoja on neljä, kolme valkoista kanaa ja yksi keltainen kana. Ja kanamunakennoon mahtuu kuusi munaa. Ja olemme todenneet että aina ei muniminen suju samalla tavalla, olipa kana kuinka onnellinen tahansa. Joskus olemme laskeneet kuusi munaa, joskus viisi, joskus neljä, joskus jopa vain kaksi. Mutta aina on Tomelia onnistunut niistä jonkinlaista kakkua leipomaan! Ja me viskarit olemme samalla miettineet kuinka munien lukumäärä ilmoitettaisiin numeromerkeillä? Numerot ovat kuin taikakirjoitusta, niin helpon näköisiä mutta yritäpä piirtää kaksi samanlaista...
Tomelian tapaamme usein aamupiirillä, mutta hänen luokseen pääsee myös leikkimään, kun muistaa kunnioittaa kodin sääntöjä ja tarkistaa vierailun päätteeksi ettei Tomeliaa ala huimaamaan lattialle unohtuneet muffinsit ja muut kodin tavarat...
Aamupiirillä olemme myös laulelleet ja lukeneet kirjoja, niistä on syntynyt ideoita myös muovailuun ja piirtämiseen.
Mutta eipä ihmettä kummempaa, hyvin on siirtyminen sujunut ja yhteiselo eskareiden kanssa onnistuu mainiosti. Aamupäivisin touhuamme viskareiden omia juttuja ja lepohetken jälkeen leikimme ja pelailemme yhdessä.
Tomelia- hiirtähän tämä muutos aluksi huimasi, mutta kun hän huomasi että Viiriäiset ovat vallan hyvätapaisia ja puheliaita lapsukaisia, uskalsi hänkin avata tupansa oven. Ja muutostahan Tomelian tuvassakin oli kesällä tapahtunut: seinän vierustalle heti nurkkalaudoituksen jälkeen oli ilmestynyt Onnellisten kanojen kanala. Kyllä, kuulit oikein. Kanoja ja Viiriäisiä.
Viskarit ovatkin auttaneet aamuisin Tomeliaa munien keräämisessä. Kanoja on neljä, kolme valkoista kanaa ja yksi keltainen kana. Ja kanamunakennoon mahtuu kuusi munaa. Ja olemme todenneet että aina ei muniminen suju samalla tavalla, olipa kana kuinka onnellinen tahansa. Joskus olemme laskeneet kuusi munaa, joskus viisi, joskus neljä, joskus jopa vain kaksi. Mutta aina on Tomelia onnistunut niistä jonkinlaista kakkua leipomaan! Ja me viskarit olemme samalla miettineet kuinka munien lukumäärä ilmoitettaisiin numeromerkeillä? Numerot ovat kuin taikakirjoitusta, niin helpon näköisiä mutta yritäpä piirtää kaksi samanlaista...
Tomelian tapaamme usein aamupiirillä, mutta hänen luokseen pääsee myös leikkimään, kun muistaa kunnioittaa kodin sääntöjä ja tarkistaa vierailun päätteeksi ettei Tomeliaa ala huimaamaan lattialle unohtuneet muffinsit ja muut kodin tavarat...
Aamupiirillä olemme myös laulelleet ja lukeneet kirjoja, niistä on syntynyt ideoita myös muovailuun ja piirtämiseen.
