Sateen jälkeinen ilma oli oivallinen lehtokotiloiden etsimiseen. Ensin emme löytäneet ainuttakaan, mutta kun siirryimme pellon reunaan katse alkoi harjaantua niiden näkemiseen. Ja lopulta huomasimme että nokkospuskat suorastaan vilisivät erikokoisia perheenjäseniä.
Kotilot herättivät useimmissa riemastunutta kiinnostusta, niiden annettiin kiipeillä jopa kädessä, mutta kotilon limaisuus saattoi herättää myös inhoa, yäk!
Keräsimme kotiloita vaahteranlehden päälle ja kuljetimme ne tekemäämme ruokabaariin luontotuvan ulkopöydän päälle. Baarissa tarjottiin ainakin lahoa puuta, voikukan lehteä, ruohoa, yksi pihlajanmarja, yksi vattu ja yksi valkoinen sieni.