Kyllä on syyskuu hellinyt meitä lämpimillä ilmoilla. Luontotuvalla ja Kissamäenpolulla on riittänyt puuhaa, ilmeisesti mustikat ja suppilovahverot eivät lopu koskaan. Oravanmarjaankin törmäsimme, ja vaikka se hehkui kauniin punaisena niin myrkyllinenhän se on. Siilin pesästä oli hävinnyt kaikki tammenterhot, oliko orava vienyt vai joku muu satunnainen kulkija? Veimme uusia. Hämähäkki oli kutonut upean verkon, siinä oli keskellä outo reikä. Nuijakuukuset olivat vaihtaneet väriä, ne olivat rusehtavia.
Luontotuvalla oli vielä mahdollisuus askarrella syksyistä taidetta, tai leikkiä.