Toimintakausi 2024-2025
Kirpun kyläkauppa ja kohmeiset kimalaiset
Kevätjuhlien valmistelu oli jännittävää aikaa. Tarinaa kerrottiin ja kerrattiin piirtäen ja muistellen. Rooliasut saavat aina tarinan uudella tavalla eloon. Ja lavasteiden tekeminen on osa teatterileikkiä. Aika monena iltapäivänä kuului pyyntö:" Laitatko kuulumaan sen muurahaisen muorin" tai "Laitatko kuulumaan sen perhonen sininen etsii mettä kukkien...". Ja sitten niitä lauleskeltiin leikkejä rakenneltaessa.
Tomelia oli ihastuksissaan kuunnellessaan lauluja hieman syrjässä omassa tuvassaan. " Kyllähän näiden Viiriäisten kelpaa lähteä jo eskariin, laulelemaan ja uutta oppimaan".
Aurinkoista kesää kaikille!
Tomelia oli ihastuksissaan kuunnellessaan lauluja hieman syrjässä omassa tuvassaan. " Kyllähän näiden Viiriäisten kelpaa lähteä jo eskariin, laulelemaan ja uutta oppimaan".
Aurinkoista kesää kaikille!
Luonnossa leikkimässä
Kissamäenpolulla kävimme seuraamassa sammakkolammen sulamista. Sammakonkutua emme ehtineet löytää. Kivisiili nukkui kuusen alla. Siellä oli mukavaa leikkiä piilohippaa, vaikka piilossa olikin vaikeaa pysyä. Eväät maistuvat siellä paremmilta kuin missään muualla.
Luontotuvalla on kokattu kaikenlaista. Kattilat ja paistinpannut ovat olleet ahkerasti tulilla. Yllätyksenä on aikuisille tullut se, miten suosittua Pihkoossa on hirvenmetsästys! Nuorisokin kokkailee Luontotuvalla kaikenlaista, viimeksi löysimme kiven juurelta 13 litistettyä paristoa. Voi kauhistus, sanoivat Viiriäisetkin ja paristot kerättiin roskapussiin.
Voikukkien kukinta-aika on mitä mainiointa maalausaikaa...
Luontotuvalla on kokattu kaikenlaista. Kattilat ja paistinpannut ovat olleet ahkerasti tulilla. Yllätyksenä on aikuisille tullut se, miten suosittua Pihkoossa on hirvenmetsästys! Nuorisokin kokkailee Luontotuvalla kaikenlaista, viimeksi löysimme kiven juurelta 13 litistettyä paristoa. Voi kauhistus, sanoivat Viiriäisetkin ja paristot kerättiin roskapussiin.
Voikukkien kukinta-aika on mitä mainiointa maalausaikaa...
Tehtäviä ja teatteria
Kevään lähestyessä loppuaan täyttyivät logico-passit, ekapeli tuli tutuksi ja pöytätehtäviä oikein odotettiin. Majaleikit ja lattialegoista rakennetut työnnettävät härvelit olivat suosiossa. Jalkapallo alkoi kiinnostaa monia, ja värityskuvien värittämisessä virisi kilpailuhenki; " minä teen näin paksun autokirjan!". Teatteriinkin päästiin monta kertaa, ja kerran merikeskus Vellamoon eskareiden kanssa. Bussikyyti oli monelle uusi tuttavuus.
Talvisatu hämähäkistä
"Et taida aavistaa, että talvella alla maan häärii hyörii hämähäkki, häärii hyörii hämä-hämä-hämähäkki. Jos toukalta puuttuu täkki, hämä verkon kutoo sille suojaksi, ei sitkeäksi ansaksi, vaan ystävälle lämmön tuojaksi.........Siellä se sitten taivaltaa, ei se tunnu vaivalta laisinkaan, kastematoja lämmitellä, kahdeksalla jalalla silitellä, kun se tapaa kovakuoriaisia nuoria, niin se voi niille puunoksia kuoria, ja kaivaa syviä luolia...."
Soivan siilin kauniista laulusta lähti liikkeelle hämähäkkiprojekti. Hämähäkin taitavaa kutojantaitoa opeteltiin laulussa "ristiin rastiin hämähäkki kutoo verkkoaan", ja lopulta löytyi sormenpääsaranat ja etusormenpää tapasi peukalonpään. Ja seitti kasvoi. Seitti kasvoi myös Viiriäisten huoneeseen, ja siinä pujottelivat sekä lapset että hämähäkit. Niin hämähäkit tehtiin yhdestä ainoasta askartelunorkosta, mutta se täytyi ensin puolittaa, ja puolikkaat puolittaa...miten saa neljästä jalasta kahdeksan?
Hämähäkit rakastavat vanhoja hirsitaloja. Tehkäämme siis hämähäkille talvihirsitalo. Hirsitalossa hirsien välissä on tilkkeenä jotain pehmeää, ennen vanhaan usein sammalta. Päätimme pyörittää hirsien päälle lämmintä villalankaa, ja taas piti vasemman käden tietää mitä oikea käsi tekee. Huh huh, mutta uurastus vaatii palkkansa, ja kun kuusi hirttä oli pyöritetty, palkaksi tuli mehu ja piparit!
Hämähäkin talvikodissa on alakerrassa multahuone, vintillä ruohohuone, ja vuokralaisina siis kastematoja, toukkia ja kovakuoriaisia, nuoria. Toukat olivat mainioita pullistuessaan vesipisaroista täyteen pulleuteensa. Ja Lumimummon kärrystä kippasi lava, ja saimme kasan lumipalloja.
Soivan siilin kauniista laulusta lähti liikkeelle hämähäkkiprojekti. Hämähäkin taitavaa kutojantaitoa opeteltiin laulussa "ristiin rastiin hämähäkki kutoo verkkoaan", ja lopulta löytyi sormenpääsaranat ja etusormenpää tapasi peukalonpään. Ja seitti kasvoi. Seitti kasvoi myös Viiriäisten huoneeseen, ja siinä pujottelivat sekä lapset että hämähäkit. Niin hämähäkit tehtiin yhdestä ainoasta askartelunorkosta, mutta se täytyi ensin puolittaa, ja puolikkaat puolittaa...miten saa neljästä jalasta kahdeksan?
Hämähäkit rakastavat vanhoja hirsitaloja. Tehkäämme siis hämähäkille talvihirsitalo. Hirsitalossa hirsien välissä on tilkkeenä jotain pehmeää, ennen vanhaan usein sammalta. Päätimme pyörittää hirsien päälle lämmintä villalankaa, ja taas piti vasemman käden tietää mitä oikea käsi tekee. Huh huh, mutta uurastus vaatii palkkansa, ja kun kuusi hirttä oli pyöritetty, palkaksi tuli mehu ja piparit!
Hämähäkin talvikodissa on alakerrassa multahuone, vintillä ruohohuone, ja vuokralaisina siis kastematoja, toukkia ja kovakuoriaisia, nuoria. Toukat olivat mainioita pullistuessaan vesipisaroista täyteen pulleuteensa. Ja Lumimummon kärrystä kippasi lava, ja saimme kasan lumipalloja.
Pahvipyörylän avulla
Olemme saaneet lahjoituksena mainioita pahvipyörylöitä. Niitä on liimattu Lumimummon kärryyn lumikumipyöriksi, sitten niitä käytettiin sapluunana lumipallon piirtämiseen, viimeisimmäksi sillä piirrettiin pienempi pallo linnun pääksi, isompi vartaloksi. Ja hyvin tekivät kädet yhteistyötä, toinen käsi ei päästänyt ympyrää karkaamaan kun toinen piirsi ääriviivoja.
Tomelian joulukoti
Tomelian luokse saapui jouluksi Tonttu Tosipikkuinen. Hän saapui Korvatunturilta pientä kelkkaa vetäen. Hän oli lähtenyt Tomelian luokse suorittamaan eräänlaista tonttu-diplomia: jos hän auttaa Tomeliaa joulupuuhissa ja osoittaa olevansa jo ISO tonttu, hän pääsee aattona pukin matkaan ja kukaan ei enää ikinä ikinä mainitse että hän olisi liian pieni. Tonttudiplomiin liittyi myös toinen ehto, väritön valoton risupuu täytyi koristella joulupuuksi tonttumuorin mukaan laittamilla koristeilla. Ja kun puuhun syttyy valot, Tonttu Tosipikkuinen on onnistunut tehtävässään. Mutta voi kauhistus, rekeä vetäessään Tonttu Tosipikkuinen ei ole huomannut että pussit ovat pudonneet kyydistä vuorille. Itkuhan siinä tuli pienellä tontulla. Toistaiseksi pienellä.
Onneksi Tomelian luokse saapuu rouva Ruusupuun lähettämänä matkalaukku, jossa asuu kaksi nallea, Eemeli ja Emilia. He lupaavat auttaa Tonttu Tosipikkuista pussien etsimisessä, ja näin on käynytkin. Tonttu Tosipikkuinen on tosi ahkera jouluapulainen, ja sellaista Tomelia tarvitseekin, sillä joulutaloon tulee yösijaa pyytämään monta matkalaista. Niin ja käy Lucia- neitokin valoa tuomassa, ja Suomen synttäripäivänä eli itsenäisyyspäivänä Tomelia ja Tonttu Tosipikkuinen tarjoavat meille ihan oikeaa täytekakkua. Ehkä eskarit auttoivat. Nam, se oli herkullista!
Jouluaatto lähestyy, ja jännityksellä odotamme saapuuko Petteri Punakuono noutamaan Tonttu Tosipikkuista, ja syttyykö joulupuuhun valot? Hyvää joulua kaikille!
Onneksi Tomelian luokse saapuu rouva Ruusupuun lähettämänä matkalaukku, jossa asuu kaksi nallea, Eemeli ja Emilia. He lupaavat auttaa Tonttu Tosipikkuista pussien etsimisessä, ja näin on käynytkin. Tonttu Tosipikkuinen on tosi ahkera jouluapulainen, ja sellaista Tomelia tarvitseekin, sillä joulutaloon tulee yösijaa pyytämään monta matkalaista. Niin ja käy Lucia- neitokin valoa tuomassa, ja Suomen synttäripäivänä eli itsenäisyyspäivänä Tomelia ja Tonttu Tosipikkuinen tarjoavat meille ihan oikeaa täytekakkua. Ehkä eskarit auttoivat. Nam, se oli herkullista!
Jouluaatto lähestyy, ja jännityksellä odotamme saapuuko Petteri Punakuono noutamaan Tonttu Tosipikkuista, ja syttyykö joulupuuhun valot? Hyvää joulua kaikille!
Pienen tontun talo
Joulujuhlaa varten tarvitsimme pienen tontun talon. Tonttujen yhteistyöllä ja ahkeruudella se syntyi muutamassa päivässä. Ensin teipattiin iso pahvi alustaksi, revittiin sanomalehtiä ja liimattiin suikaleet limittäin lomittain pahvin päälle. Liisteri tuntui kyllä tontunkin sormissa...mutta sitä sanaa eivät tontut käytä. Kuivuessaan pahvi jämäköityi, ja kun se sidottiin naruilla kuivaustelineeseen ja leikattiin talon muotoon, maalisormia alkoi suorastaan syyhyttää! Tontun taloa oli kiva käyttää leikissä, kun sovittiin että antiikkista ikkunaa ei saa rikkoa.
Piparinleivontaa tonttujen tapaan
Kyllä jouluun kuuluu ehdottomasti piparin tuoksu! Koulun käsityöluokassa pääsimme kätevästi ja tilavasti leipomisen tunnelmaan. Ja täytyihän pipareita valmistaa joulujuhlaankin, olemmehan tonttuja.
Dedefiluksen kauppa sulkeutui
Yksitoista päivää oli auki taikuri Dedefiluksen kauppa. Ja kylläpä aina aamuisin saimme jännittää, kuinka monta munaa Tomelian kanat olivat munineet, ja oliko kauppaan ilmestynyt yön aikana lisää ostettavaa. Yleensä oli, ja niin kuin kaupoissa yleensäkin, lopussa alkoivat alennusmyynnit. Ensilumi toi kaupan hyllylle myös hellan ja takan. Vekotiitus Vappunen oli kehittänyt ipadiin myös rahakoneen (Molla abc) ja sillä harjoittelimme myös oikean summan kirjoittamista.
Eräänä aamuna yllätyimme, kun eräs Viskari oli saanut rouva Ruusupuulta kirjeen kotipostilaatikkoonsa. Voi hyvä ihme sentään! Kirjeessä rouva Ruusupuu pyysi meitä piirtämään kukkia. Ehkä häneltä oli loppunut ruusut? Teimme mitä pyydettiin, ja piirsimme hänelle kirjekuoren täyteen kukkia. Kirje lähti aikuisen taskussa kohti prisman postitoimistoa.
Dedefilus siis sulki kauppansa, kun kaikki tavarat oli ostettu ja syystuvan asukkaat istuivat tyytyväisinä keittiössään hellatulen lämmössä. Hän hyvästeli lapset yksitellen, katsoi syvälle silmiin ja kätteli, kiitti kuluneesta ajasta. Hän kertoi asuvansa avaruudessa, ja kotimatka raketilla olisi pitkä. Kotona odottaisi joulupiparit, eli kyllä matkaa piisaisi jos vasta jouluna olisi perillä. Aikuinen saatteli Dedefiluksen ovelle, ja kertoi takaisin tullessaan nähneensä raketista vain välähdyksen.Oi! Juttelimme, että ehkä Dedefilus saattaisi nähdä meidät maanpinnalta, jos illan hämäryydessä vilkuttaisimme taivaalle taskulampulla tai laulaisimme Dedefiluksen laulua. Äkkiä Viiriäisten huone täyttyi valtavalla jyrinällä, ja jähmetyimme kaikki. Mitä ihmettä? " Dedefiluksen raketti!"kiljaisi joku viskareista. Jyrinä jatkui, joten meille tuli kiire pihalle. Jyrinää kuului eri puolilta pihaa, ja kohta saatoimme nähdä pienen mustan pisteen kaukana taivaan sinessä. " Dedde de dedde dede dee, taikuri Dedde dede dee, tähdille näin juttelee, taivas tanssii kuiskailee..." kaikui Pihkoon koulun piha Viiriäisten laulusta, ja yhdessä he juoksivat äänen perässä. Dedefiluksen hyvästelylento.
Ajatelkaa, että seuraavana päivänä Kymen Sanomien toimittaja kertoi hassua juttua horneteista. Hänellä ei tainnut olla luotettavaa lähdettä.
Eräänä aamuna yllätyimme, kun eräs Viskari oli saanut rouva Ruusupuulta kirjeen kotipostilaatikkoonsa. Voi hyvä ihme sentään! Kirjeessä rouva Ruusupuu pyysi meitä piirtämään kukkia. Ehkä häneltä oli loppunut ruusut? Teimme mitä pyydettiin, ja piirsimme hänelle kirjekuoren täyteen kukkia. Kirje lähti aikuisen taskussa kohti prisman postitoimistoa.
Dedefilus siis sulki kauppansa, kun kaikki tavarat oli ostettu ja syystuvan asukkaat istuivat tyytyväisinä keittiössään hellatulen lämmössä. Hän hyvästeli lapset yksitellen, katsoi syvälle silmiin ja kätteli, kiitti kuluneesta ajasta. Hän kertoi asuvansa avaruudessa, ja kotimatka raketilla olisi pitkä. Kotona odottaisi joulupiparit, eli kyllä matkaa piisaisi jos vasta jouluna olisi perillä. Aikuinen saatteli Dedefiluksen ovelle, ja kertoi takaisin tullessaan nähneensä raketista vain välähdyksen.Oi! Juttelimme, että ehkä Dedefilus saattaisi nähdä meidät maanpinnalta, jos illan hämäryydessä vilkuttaisimme taivaalle taskulampulla tai laulaisimme Dedefiluksen laulua. Äkkiä Viiriäisten huone täyttyi valtavalla jyrinällä, ja jähmetyimme kaikki. Mitä ihmettä? " Dedefiluksen raketti!"kiljaisi joku viskareista. Jyrinä jatkui, joten meille tuli kiire pihalle. Jyrinää kuului eri puolilta pihaa, ja kohta saatoimme nähdä pienen mustan pisteen kaukana taivaan sinessä. " Dedde de dedde dede dee, taikuri Dedde dede dee, tähdille näin juttelee, taivas tanssii kuiskailee..." kaikui Pihkoon koulun piha Viiriäisten laulusta, ja yhdessä he juoksivat äänen perässä. Dedefiluksen hyvästelylento.
Ajatelkaa, että seuraavana päivänä Kymen Sanomien toimittaja kertoi hassua juttua horneteista. Hänellä ei tainnut olla luotettavaa lähdettä.
Syystuvan asukkaat ja kanamunakauppaa
Koulun postilaatikkoon oli tullut iso paketti. Paketista paljastui pieni tupa, todellakin kalustamaton. Ja ilman asukkaita. Tuvan seinillä kyhjötti perhosia ja erilaisia hyönteisiä, selvästikin jo unten mailla. Tästä päättelimme että tupa on tarkoitettu otuksille, jotka vaipuvat talvihorrokseen tai talviunille. Mietimme mitä ne semmoiset otukset voisivat olla, ja tuli mieleen karhu, siili...oravaakin mietittiin. Tomelia kertoi aavistavansa, että asukkaat voisivat löytyä luonnosta, vaikkapa Luontotuvalta. Ja Rouva Ruusupuuhan oli lähettänyt kirjeen mukana vaaleanpunaisen ruusun, voisiko ruusu toimia vihjeenä?
Päätettiin siis lähteä ruusujahtiin Luontotuvalle. Ja Tomelia arveli, että asukkaita voisi löytyä neljä, koska tuvassa oli neljä huonetta. Aavistus osui oikeaan, neljä ruusua löytyi ja niiden läheisyydestä löysimme pikkiriikkiset asukkaat: Karri Karhun, Lippe Leppäkertun, Aamos Ampiaisen ja Seela Siilin. Hyvin mielellään he lähtivät viihtyisään syystupaan asumaan.
Tomelia oli valmis auttamaan syystuvan kalustamisessa. Mietimme Viiriäisten kanssa, millä Tomelia voisi ostaa huonekaluja? Rahalla? Ei, hänellä ei ole rahaa. Pankkikortilla? Mikä sellainen on? Raha- automaatilla? Ei ole sellaista. Mutta mitä sellaista Tomelialla on, mitä tulee aina lisää ja mitä voisi käyttää vaihtokaupassa? Mietittiin ja mietittiin ja sitten joku lapsista keksi:" Kananmunia!".
Muutaman päivän kuluttua Tomelia sai tiedon, että hänen tuttunsa Taikuri Dedefilus on saanut keksijä Vekotiitus Vappuselta toimeksiannon myytävistä tavaroista. Kylläpä Dedefiluksen kaupassa olikin kaikenlaista tarpeellista! Ja kananmunat kävivät oivallisesti maksuvälineenä, sillä Dedefilus rakastaa munakokkelia.
Vuoropäivinä ovat Viiriäiset keränneet onnellisten kanojen munat, ja kauppa on käynyt.
Syystuvasta kuuluu tyytyväistä unihyrinää, sillä tänään ostettiin neljäs vuode.
Päätettiin siis lähteä ruusujahtiin Luontotuvalle. Ja Tomelia arveli, että asukkaita voisi löytyä neljä, koska tuvassa oli neljä huonetta. Aavistus osui oikeaan, neljä ruusua löytyi ja niiden läheisyydestä löysimme pikkiriikkiset asukkaat: Karri Karhun, Lippe Leppäkertun, Aamos Ampiaisen ja Seela Siilin. Hyvin mielellään he lähtivät viihtyisään syystupaan asumaan.
Tomelia oli valmis auttamaan syystuvan kalustamisessa. Mietimme Viiriäisten kanssa, millä Tomelia voisi ostaa huonekaluja? Rahalla? Ei, hänellä ei ole rahaa. Pankkikortilla? Mikä sellainen on? Raha- automaatilla? Ei ole sellaista. Mutta mitä sellaista Tomelialla on, mitä tulee aina lisää ja mitä voisi käyttää vaihtokaupassa? Mietittiin ja mietittiin ja sitten joku lapsista keksi:" Kananmunia!".
Muutaman päivän kuluttua Tomelia sai tiedon, että hänen tuttunsa Taikuri Dedefilus on saanut keksijä Vekotiitus Vappuselta toimeksiannon myytävistä tavaroista. Kylläpä Dedefiluksen kaupassa olikin kaikenlaista tarpeellista! Ja kananmunat kävivät oivallisesti maksuvälineenä, sillä Dedefilus rakastaa munakokkelia.
Vuoropäivinä ovat Viiriäiset keränneet onnellisten kanojen munat, ja kauppa on käynyt.
Syystuvasta kuuluu tyytyväistä unihyrinää, sillä tänään ostettiin neljäs vuode.
Tomelian kirje
Tänään Tomelia kertoi saaneensa kirjeen.Se oli laitettu koulun postilaatikkoon, ja kun tutkimme kuorta huomasimme, että kirje oli kertaalleen käännytetty postissa. Eihän Tomelia asu enää päiväkodilla, vaan koulun puolella. Juteltiin siitä, ettei Tomelialla näyttäisi olevan sukunimeä, niin kuin meillä ihmisillä. Ja lapsiltakin löytyi eri määrä etunimiä. Kuoren vasemmassa ylänurkassa luki lähettäjän nimi: Rouva Ruusupuu. Tomelia kyllä tunsi lähettäjän, sillä kauan aikaa sitten rouva Ruusupuu oli järjestänyt Tomelialle hänen nykyisen kotinsa. Rouva Ruusupuulla kun oli ihmeellinen taito, tai taipumus, rakennuttaa taloja jotka eivät alkuunkaan sopineet hänelle itselleen. Mutta aina niihin löytyi kiitolliset asukkaat. Ja kirjeen perusteella näyttäisi siltä, että Tomelian luokse saapuu lähipäivinä uusi kalustamaton talo? Ilman asukkaita?
Etsimme rouva Ruusupuuta Luontotuvaltakin, mutta emme löytäneet.
Etsimme rouva Ruusupuuta Luontotuvaltakin, mutta emme löytäneet.
Liikennettä, logicoa, lätäköitä ja luontotupa
Lokakuun iloja on tarjonnut värikkääksi muuttunut luonto, luontotupa metsästysleikkeineen ja harvakseltaan taivaalta vettä tiputellut syyssade. Viiriäiset ovat ahkeroineet logicoa ja rakentelunurkkaukseen on kohonnut hienoja liikennerakennuksia; harmi vaan että autot ajoivat seisontavakuutukseen kaapin päälle kun eivät kestäneet seinään lennättämistä...
Tomelia on saanut sadonkorjuun päätökseen, ja löytänyt kasvimaalta mullan seasta suuren määrän kastematoja. Ne ovat kasvimaan hoitajia. Ja siilin herkkua. Tomelia on saanut postissa myös kirjeen, jota hän ei ole vielä avannut. Hän haluaa avata sen yhdessä lasten kanssa ennen syyslomaa.
Tomelia on saanut sadonkorjuun päätökseen, ja löytänyt kasvimaalta mullan seasta suuren määrän kastematoja. Ne ovat kasvimaan hoitajia. Ja siilin herkkua. Tomelia on saanut postissa myös kirjeen, jota hän ei ole vielä avannut. Hän haluaa avata sen yhdessä lasten kanssa ennen syyslomaa.
"Paljonko se maksaa?"
Eräänä päivänä laitoimme pystyyn jäätelökioskin ja kaupan. Ensin laskettiin lompakoihin jokaiselle saman verran rahaa: oli kymppi, vitoset ja yhden- ja kahdeneuron kolikoita. Ja ostoskassit heilumaan! Intoa riitti ostajilla, ja hienosti herratkin jonossa seisoivat eivätkä etuilleet eivätkä motkottaneet kassaneideille. Kotileikkinurkkaan ilmestyi jopa kilpaileva kahvio...
Etanoita ja omenoita
Etanat ovat päässeet runsaasti esille tänä syksynä; niistä on laulettu ja niitä on piirretty ja muovailtu. Niitä on syötetty pihlajanmarjoilla ja omenoilla, tiedä vaikka jokunen etana( lue: lehtokotilo) olisi salakuljetettu kotihoitoonkin?
Tomelia on saanut runsaasti kaikenlaista tarpeellista; kirjoja iltojen ratoksi, harjoja tuvan siivoamiseen, elokuvateatterin elävien kuvien katsomiseen ja viimeisimmäksi katolle on muuttanut kolme kummitusta. Kastelivat onnettomat lakananhelmansa eräänä yönä, ja joutuivat Tomelian tupaan niitä kuivattelemaan. Saivat teekupposet lohdutukseksi.
Tomelia on saanut runsaasti kaikenlaista tarpeellista; kirjoja iltojen ratoksi, harjoja tuvan siivoamiseen, elokuvateatterin elävien kuvien katsomiseen ja viimeisimmäksi katolle on muuttanut kolme kummitusta. Kastelivat onnettomat lakananhelmansa eräänä yönä, ja joutuivat Tomelian tupaan niitä kuivattelemaan. Saivat teekupposet lohdutukseksi.
Ja Lehmänmaitoa!
Eräänä aamuna se lopultakin tapahtui.
Tomelian pöytä oli katettu juhlavammin, ja yksi Viiriäisistä ilmoitti tomerasti että Tomelialla on synttärit. No voi yllätys, Tomelia ei siinä kiireessä oikein edes muistanut kuinka paljon hän tällä kertaa täyttää, mutta ehdottomasti enemmän kuin kolme. Toinen yllätys oli se, että Tomelian ystävätär Seija Leppänen, kutojamestari, oli lähettänyt Tomelialle syntymäpäivälahjaksi Kajaanista ison, pehmeän, aniliininpunaisen sydäntyynyn, korukirjaillun. Ja kuinka ollakaan, kohta tapahtui kolmas yllätys, sillä oven takaa kuului:" Muu!"
Tätä oli odotettu jo kuukausi:"Lehmä tulee!" Olimme nimittäin jo aiemmin saaneet Pernoosta päin kännykkään kuvaviestin, josta näkyi että Lehmä oli vastaanottanut poikien kirjeen. Mutta...pieni lehmä, pitkä tie ja vihreät aamutossut, kyllä matkanteko vie kauan.
Tomelia vastaanotti uuden vieraan tuttuun tapaansa lämpimästi, ja tarjosi hänelle uutta sydäntyynyään lepopaikaksi. Lehmä oli kiitollinen, mutta pyysi ensin josko Tomelia voisi auttaa lypsämisessä? Mitä! Jännitys ja epäusko oli käsinkosketeltavaa, voiko tulla oikeaa maitoa?
Kyllä voi! Jihuu, kannatti kirjoittaa kirje!
Katsoimme padiltä videon "maidon matka päiväkotiin", ja siitä alkoikin toiset leikit, meijeriauto kuljetti maitoja meijerin laboratorioon.
Tomelian pöytä oli katettu juhlavammin, ja yksi Viiriäisistä ilmoitti tomerasti että Tomelialla on synttärit. No voi yllätys, Tomelia ei siinä kiireessä oikein edes muistanut kuinka paljon hän tällä kertaa täyttää, mutta ehdottomasti enemmän kuin kolme. Toinen yllätys oli se, että Tomelian ystävätär Seija Leppänen, kutojamestari, oli lähettänyt Tomelialle syntymäpäivälahjaksi Kajaanista ison, pehmeän, aniliininpunaisen sydäntyynyn, korukirjaillun. Ja kuinka ollakaan, kohta tapahtui kolmas yllätys, sillä oven takaa kuului:" Muu!"
Tätä oli odotettu jo kuukausi:"Lehmä tulee!" Olimme nimittäin jo aiemmin saaneet Pernoosta päin kännykkään kuvaviestin, josta näkyi että Lehmä oli vastaanottanut poikien kirjeen. Mutta...pieni lehmä, pitkä tie ja vihreät aamutossut, kyllä matkanteko vie kauan.
Tomelia vastaanotti uuden vieraan tuttuun tapaansa lämpimästi, ja tarjosi hänelle uutta sydäntyynyään lepopaikaksi. Lehmä oli kiitollinen, mutta pyysi ensin josko Tomelia voisi auttaa lypsämisessä? Mitä! Jännitys ja epäusko oli käsinkosketeltavaa, voiko tulla oikeaa maitoa?
Kyllä voi! Jihuu, kannatti kirjoittaa kirje!
Katsoimme padiltä videon "maidon matka päiväkotiin", ja siitä alkoikin toiset leikit, meijeriauto kuljetti maitoja meijerin laboratorioon.
Aurinkotaikaa
Luontotupa on ollut meille kuluneen syksyn aikana loistava leikkipaikka. Siellä voi raahata oksia paikasta toiseen, kun maja vaihtaa paikkaa. Joku uhkarohkea on kiivennyt puuhunkin, mutta siitä tuli sanomista. Löydetyt hämähäkinverkot ovat olleet aika isoja, ja niistä on virinnyt idea sitoa puiden väliin myös villalankoja. Lahonnut kanto ei ole säikähtänyt, vaikka sitä on kaivettu. Pölkkytuolit kun kaataa, niin niiden alta vilistää monenmoista otusta. Vesakkoon on muotoutunut varjonvihreä polku, ja sen varrelta löytää nokkosia, lehtokotiloita ja metsäkortetta, polun päässä on kääpien kuorruttama kanto. Katsottavaa ja tutkittavaa löytyy. Niin ja naapurin pellolta tuotiin Tomelialle ohrantähkiä ja hiirenherneitä, mökkituliaisina hän sai myös kauraa ja rypsinsiemeniä.
Auringolla on ollut vielä melkoinen lämmitys- ja kuivatusvoima, niinpä intouduimme tekemään aurinkotaikoja: mehukanisteriin vettä, muovilaatikko, lakanakangasta, isot pensselit ja kangasväriä, jossa ruiskuemulsioon on sekoitettu erilaisia pigmenttejä. Lapset kastelivat kankaat, pusersivat liiat vedet pois ja levittivät kankaat työpöydille. Kangasväri levisi mukavasti märässä kankaassa ja sekoittui. Lopuksi lapset etsivät maasta ja puista erilaisia kasvinlehtiä, niitä aseteltiin kankaan päälle. Sitten lähdettiin leikkimään ja jätettiin kankaat kuivumaan aurinkoon, aurinko viimeisteli työn taikavoimallaan.
Auringolla on ollut vielä melkoinen lämmitys- ja kuivatusvoima, niinpä intouduimme tekemään aurinkotaikoja: mehukanisteriin vettä, muovilaatikko, lakanakangasta, isot pensselit ja kangasväriä, jossa ruiskuemulsioon on sekoitettu erilaisia pigmenttejä. Lapset kastelivat kankaat, pusersivat liiat vedet pois ja levittivät kankaat työpöydille. Kangasväri levisi mukavasti märässä kankaassa ja sekoittui. Lopuksi lapset etsivät maasta ja puista erilaisia kasvinlehtiä, niitä aseteltiin kankaan päälle. Sitten lähdettiin leikkimään ja jätettiin kankaat kuivumaan aurinkoon, aurinko viimeisteli työn taikavoimallaan.
Tervetuloa, uudet Viiriäiset!
Intiaanikesä kolkutteli ovelle, ja Tomelia-hiiren ovi kävi. Intiaanikesä saatteli sisälle uusia viskareita, Viiriäisiä. Tomelia, vanha hiirineiti, on ollut hyvillä mielin uusista tuttavuuksista. Elokuun loppu kului leppoisasti, uusia Viiriäisiä tutustutettiin talon tavoille, koulun piha tuli tutuksi ja Luontotuvalla jatkuivat viime kevään leikit.
Paria poikaa askarrutti asia, josta he päättivät kysyä Tomelialta:" Missä on lehmä?" "Lehmä?". Pian Tomelia oivalsi,että pojat muistelivat talvista lauluhetkeä, jolloin Tomelian luona vieraili lehmä. Tomelia ohjeisti poikia kirjoittamaan Lehmälle ja kutsumaan hänet kylään. Jep, kirjepaperia löytyi, kirjekuori, ja postimerkkikin. Osoitteeksi päätettiin laittaa...vaikka Pernoontie, siellähän peltoja on. Ja kuin taivaan lahjana ovesta astui sisään Anu- veo, joka lupasi viedä kirjeen postilaatikkoon. Eikun odottamaan!
Odottavan ( odottavien) aika voisi käydä pitkäksi, jollei olisi ollut muuta tekemistä. Uudet leikkipaikat on tutkittu ja kokeiltu, kentältä on löytynyt hiekkalaatikkokin. Kynäpurkkeja tehdessä harjoittelimme solmujen tekemistä, sillä sitä taitoa tarvitsee esim. Luontotuvalla, jos haluaa sitoa villalankoja puihin. Tai tehdä jousipyssyn. Ja koska olemme päässeet nauttimaan poikkeuksellisen aurinkoisesta ja lämpimästä loppukesästä, Luontotuvalla oli kätevää maalata aurinkotaikoja. Ja tutkia etanoita( lehtokotiloita) . Pihlajat notkuvat marjojen painosta, niitä marjoja tarjosimme etanoillekin( eivät tykänneet, keinuivat vain marjan päällä) ja pujottelimme marjoja neulan avulla lankaan. Luontotuvalla pääsemme lopuksi "ostamaan" mehua ja pipareita terassin kioskista:" tämä mehu maksaa kaksi euroa ja pipare kolme euroa, paljonko yhteensä? Laske sormista."
Paria poikaa askarrutti asia, josta he päättivät kysyä Tomelialta:" Missä on lehmä?" "Lehmä?". Pian Tomelia oivalsi,että pojat muistelivat talvista lauluhetkeä, jolloin Tomelian luona vieraili lehmä. Tomelia ohjeisti poikia kirjoittamaan Lehmälle ja kutsumaan hänet kylään. Jep, kirjepaperia löytyi, kirjekuori, ja postimerkkikin. Osoitteeksi päätettiin laittaa...vaikka Pernoontie, siellähän peltoja on. Ja kuin taivaan lahjana ovesta astui sisään Anu- veo, joka lupasi viedä kirjeen postilaatikkoon. Eikun odottamaan!
Odottavan ( odottavien) aika voisi käydä pitkäksi, jollei olisi ollut muuta tekemistä. Uudet leikkipaikat on tutkittu ja kokeiltu, kentältä on löytynyt hiekkalaatikkokin. Kynäpurkkeja tehdessä harjoittelimme solmujen tekemistä, sillä sitä taitoa tarvitsee esim. Luontotuvalla, jos haluaa sitoa villalankoja puihin. Tai tehdä jousipyssyn. Ja koska olemme päässeet nauttimaan poikkeuksellisen aurinkoisesta ja lämpimästä loppukesästä, Luontotuvalla oli kätevää maalata aurinkotaikoja. Ja tutkia etanoita( lehtokotiloita) . Pihlajat notkuvat marjojen painosta, niitä marjoja tarjosimme etanoillekin( eivät tykänneet, keinuivat vain marjan päällä) ja pujottelimme marjoja neulan avulla lankaan. Luontotuvalla pääsemme lopuksi "ostamaan" mehua ja pipareita terassin kioskista:" tämä mehu maksaa kaksi euroa ja pipare kolme euroa, paljonko yhteensä? Laske sormista."
