"Tässä siilin selkä, tässä siilin massu, tässä siilin silmät sekä pikku tassut..." , laulupiirtäen oli siili tullut aika tutuksi. Mutta kuinka sen voisi muovailla muovailumassasta niin, etteivät tassut tippuisi kuivuessaan? Muovailuvahan jälkeen tällainen massa olikin haastavampaa. Automaattisesti alkoi palan silppuaminen, ja suloisiahan niistä olisi tullut jos olisivat kuivuessaan pysyneet kasassa. Pyöritimme massastamme pallot, ja ensin aloimme venyttää ja puristaa kuonoja. Löytyykö tassut? Onko korvia? Valkosipulinpuristin toimi piikintekokoneena, ja silmät saivat siilin heräämään henkiin!
Tyytyväisesti hyristen laitoimme siilit tarjottimelle kuivumaan, ja tästä alkoikin iltapäivän siili- askartelut vessapaperirullista, pahvilaatikoista ja kanamunakennoista. Se on ollut ihanan keskittynyttä ja ideoita pursuilevaa, sakset ja liimalastat ovat kovassa käytössä ja eri keeperin pitävyyttä testataan. Mukavaa on seurata myös kuinka askartelijan mieli kilvoittelee anteliaisuuden ja oman edun ristiaallokossa; välillä kuuluu " Haluut sä tän?"
Hiekkakentän reunasta löysimme jumppahetken päätteeksi pensaan, jonka alla oli ilmetty pesäaukko. Hmmmm....ja aukon edessä oli kivi. Siitä päätettiin maalata yksissätuumin SIILI.