Aurinko on hellinyt meitä runsain mitoin kuluneina päivinä. Luontotuvalla touhutessamme mehu ja piparit ovat tulleet tarpeeseen.
Viime viikolla aloitimme taulun tekemisen Luontotuvalla, koska siellä on tilaa maalata eikä ole niin nokon nuukaa jos vähän maahankin roiskahtaa...ja ennen kaikkea siellä oli kasveja ja siellä oli aurinko!
Aamukokoontumisella sekoitimme sopivat värit ( ruiskuemulsioon lisättiin pigmenttivärejä), otimme mukaan lakanakangasta, pensselit, vettä ja siis värit.
Luontotuvalla etsimme ensin kesän viimeisiä kukkia ja kauniita kasvien lehtiä. Sitten jokainen kasteli vedessä lakanakankaansa ja pusersi siitä liiat vedet, kankaat levitettiin Luontotuvan ulkopöydille kokolattiamaton palasten päälle.
Seuraavana oli vuorossa kankaan maalaus. Värit lähtivät kivasti levittymään märkään kankaaseen. Maalatun kankaan päälle viskarit sommittelivat mieleisiään kukkia ja lehtiä. Sitten ne jätettiin aurinkoon kuivumaan ja metsä kutsui leikkimään. Tomeliakin oli rohkaissut mielensä (hän pelkää haukkaa) ja livahtanut aikuisen kännykkäpussiin. Hänkin pääsi leikkeihin mukaan. Haukkaa ei näkynyt, eikä pilviä.
Kauanko jaksaisit roikkua mattotelineessä?
Jaksaisitko kerätä metsästä kaikki langat, jotka edellisvuoden eskarilaiset ovat sinne punoneet ja ripustelleet? Jostakin löytyy voimia myös siihen...
Leikkien päätyttyä kankaat olivat kuivuneet ja aurinko oli näyttänyt oman voimansa. Viskarit irroittivat kasvit ja WAU! Aurinkotaikaa!
Ja vielä lisäksi: Tomelia varoitti myrkyllisestä kielosta ja kielonmarjoista! Sellaisia löysimme nytkin ja tutkimme yhdessä miltä ne näyttävät jotta osaamme varoa.