7.adaptaatio

adaptaatiolla tarkoitetaan yksilön tai ryhmän mukautumista tilanteeseen tai sopeutumista fyysiseen, sosiaaliseen tai kulttuuriseen ympäristöön. Tällainen pyrkimys tasapainoon on psyykkisen tapahtumisen ja sosiaalisen käyttäytymisen keskeisiä selittäjiä.

8.kiintymyssuhde

Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa (yleensä äidin) välinen tunnesuhde, joka syntyy lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi muodostaa ensimmäisen suhteensa äitiin tai muuhun häntä ensisijaisesti hoitavaan henkilöön. Kun lapsen tarpeet huomataan ja niihin reagoidaan oikein ja nopeasti, vauva oppii luottamaan aikuiseen ja hänelle syntyy turvallinen olo.

Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen,itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin.

Kiintymyssuhteita on neljänlaisia; turvallisesti, välttelevästi, vastustavasti ja ristiriitaisesti kiintyneitä.

Turvallinen kiintymyssuhde, jossa lapsen tarpeet on huomioitu, ja lapsen ja vanhemman välinen suhde on toimiva. Lapsi luottaa siihen, että vanhempi on saatavilla jos lapsi tarvitsee tätä. Turvallisesti kiintynyt lapsi on aikuisena tasapainoinen, avoin ja luottavainen ja hän luo onnistuneita ihmissuhteita.

Turvaton kiintymyssuhde, jossa lapsi välttelee tarvitsevuutta, koska on oppinut äidin läsnäolon ja saatavuuden olevan epävarmaa. Turvattomasti kiintynyt lapsi voi olla kiintynyt joko takertuvasti, välttelevästi tai pelokkaasti. Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää aikuisena hylätyksi tulemista ja välttelee siksi läheisiä ihmissuhteita.

Erilaisia tutkimuksia tehty. Esim miten lapsi reagoi vanhemman lähtemiseen tai kun vieras ihminen lähestyy häntä, miten rektio muuttuu eri ikävaiheissa.

9. lateralisaatio

Aivopuoliskojen erilaisuudesta eli lateralisaatiosta on tiedetty pitkään. Jo 1800-luvulla saksalainen Carl Wernicke ja ranskalainen Paul Broca osoittivat tiettyjen vasemman aivopuoliskon osien olevan tärkeitä puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Myöhemmin onkin todettu, että noin 95 prosentilla ihmisistä kielikyvyt painottuvat vasempaan aivolohkoon. Samoin noin 90 prosenttia ihmisistä on oikeakätisiä. Oikeakätisyyden painottuminen viittaa vasemman aivopuoliskon dominanssiin eli hallitsevuuteen, koska hermoyhteydet menevät ristiin. Vallitsevamman näkemyksen mukaan aivopuoliskoilla on merkittäviäkin eroja, mutta erojen käytännön merkitys ei ole niin suuri kuin karkea vasen-oikea -aivopuolisko erottelu väittää. Tämä johtuu siitä, että aivot toimivat kokonaisuutena. Eri tehtävien yhteydessä aivopuoliskot voivat painotetusti aktivoitua eri tavoin. Ihmisen toiminta on kuitenkin niin monimutkaista aivan yksinkertaisimmilta tasoiltaan lähtien, että molempia aivopuoliskoja tarvitaan aina.

10. plastisiteetti

Aivojen plastisuus mahdollistaa, että terve aivokudos ottaa itselleen tehtäviä, jotka ovat kuuluneet vaurioituneille alueille. Vaurion tapahduttua ympäröivät tai vastakkaisen aivopuoliskon alueet ottavat hoitaakseen vauriosta kärsineitä toimintoja.

Nuoren aivojen plasisiteetti on suurempaa kuin vanhemman. Aivoilla on tietyille asioille myös eri herkkyyskausia. Nopeasti tapahtuva tuho on yleensä hidasta vakavampaa. Nopeassa tuhossa aivot eivät ehdi mukautua muutokseen. Hitaassa tuhossa kompensoitumista tapahtuu pitkin matkaa. Aivojen muotoutuvuutta on tutkittu mm. vasemmassa aivopuoliskon keskimmäisen aivovaltimon tukoksen saaneilla afasiapotilailla (Kujala). Potilaita testattiin BDAE- ja Token-testeillä.

http://areena.yle.fi/1-2278315 → tulossa 10.12.

11. autonominen hermosto

Autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto vaikuttaa sileän lihaksiston ja sydänlihaksen liikkeisiin sekä rauhasten eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten verenpaineen säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.

Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja ja toimii usein hätätilanteessa mm. avartamalla hengitysteitä, lisäämällä sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, lisäämällä sydämen ja luuustolihasten verenkiertoa sekä rajoittamalla ihon ja ruuansulatuselimistön verenkieroa. Tahdosta riippumattoman hermoston toinen osa on parasympaattinen hermosto. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto vaikuttavat toistensa suhteen usein vastakkaisesti. Sympaattiset hermosyyt johtavat selkäytimestä sympaattiseen hermorunkoon, jossa on hermosoluja, ja siitä edelleen pääte-elimeen.

Parasympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja mm. rentouttamalla elimistöä ja lisäämällä ruuansulatuselimistön verenkiertoa. Parasympaattiset hermosyyt kulkevat aivo- tai ristihermoissa ja niiden hermosolmut ovat kohde-elimen lähellä.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10129/type=1

12. persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen.

Persoonallisuushäiriöille ominaiset käytöstavat ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.

Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.

Epäluuloiselle persoonallisuudelle on ominaista laaja-alainen muihin ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä kohdistuva epäluulo. Hänen on vaikea antaa anteeksi ja hän saattaa toistuvasti ja perusteetta esimerkiksi epäillä puolisoaan tai partneriaan uskottomuudesta.

Eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle on ominaista laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen.

Psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä henkilöllä ilmenee skitsofreniaa sairastaville henkilöille ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi kuitenkaan varsinainen skitsofrenia. Hän on usein ulkonäöltään tai pukeutumiseltaan erikoinen, usein epäluuloinen ja sosiaalisesti eristäytyvä.

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Käytökselle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä syyllistyen toistuvasti lainrikkomuksiin eikä kadu tekojaan.

Epävakaalle persoonallisuudelle ("rajatila"- tai "borderline"-persoonallisuushäiriö) on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset.

Huomiohakuisessa persoonallisuudessa dramaattinen tai teatraalinen tunteiden ilmaisu ja huomion hakeminen on korostunut. Henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmäksi kuin ne todellisuudessa ovat, ja hän on helposti toisten ihmisten ohjattavissa.

Narsistiselle persoonallisuudelle on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

Estynyt persoonallisuus on ihmissuhteissa voimakkaan estoinen, kärsii jatkuvista riittämättömyyden tunteista ja on yliherkkä itseensä kohdistuvalle kielteiselle arvostelulle.

Riippuvainen persoonallisuus alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroon joutumisen pelkoon.

Pakko-oireisessa persoonallisuudessa on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Henkilön on vaikeaa delegoida tehtäviä muille ja hän kykenee työskentelemään toisten kanssa vain omilla ehdoillaan. Usein henkilö on jäykän saita ja itsepäisen säästäväinen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015020119124734_uu.shtml

13.minäihanne

minäihanne kuvaa sitä henkilöä joka ihminen ei ole, mutta haluaisi olla. Minäihanne ei saa erota liikaa todellisesta minästä tai se voi aiheuttaa ahdistusta ja muita mielenterveysongelmia. Ihanneminä on aina tietyllä tavalla parempi omaa todellista minää, mutta sen kuuluukin olla, koska se on se ajatus jota tavoitellaan elämässä. Ihanneminä kuva voi muuttua ja muokkautuukin läpi elämän, aina sen mukaan mitä elämässä tapahtuu.
14.ympäristöpsykologia (myös ekopsykologia)

Ympäristöpsykologia on psykologiansovellusalue, joka tutkii ihmisen ja hänen aineellisen ja yhteisöllisen ympäristönsä suhdetta. Sitä käytetään kaavoituksen ja muunsuunnittelun apuna, kun halutaan luoda miellyttäviä, ihmisläheisiä ympäristöjä. Suunnittelussa huomioidaan mitkä asiat voivat edistää ihmisen henkistä hyvinvointia, esimerkiksi valaistus, puistojen kaavoitukset ja sisustus.

24.myeliinituppi/myelinisaatio

(Myeliini on sekä keskushermostossa että ääreishermostossa esiintyvä solukalvon erikoistunut rakenne, joka muodostaa eristekerroksen (myeliinitupen) aksonien ympärille. Jotkin taudit, kuten MS-tauti ja eräät aivojen ja selkäytimen tulehdukset vaurioittavat myeliiniä ja aiheuttavat oireita sen hermon vaikutusalueella, jonka myeliinikerros on vaurioitunut. Myelinisoituneessa aksonissa hermoimpulssit kulkevat nopeammin kuin myelinisoitumattomassa.)

Myeliinituppi on rakenteellisesti ja toiminnallisesti erikoistunut solukalvon rakenne, jossa gliasolun solukalvo kiertyy hermosolun aksonin ympäri rullalle. Myeliinituppi mahdollistaa hermoimpulssin nopeamman kulun toimimalla eristeenä ja keskittämällä aksonin solukalvon depolarisaation Ranvierin kuroumiin, joissa jänniteherkkien natriumkanavien tiheys on erityisen suuri. Keskushermostossa myeliinitupen muodostavat oligodendrosyytit ja ääreishermostossa Schwannin solut.

http://www.talouselama.fi/tyoelama/perunalastut-vaarantavat-aivosi-3351159

26.hahmolait

Hahmopsykologia on psykologian suuntaus, josta humanistiset oppimisteoriat ovat ottaneet vaikutteita. Hahmopsykologia syntyi Saksassa 1920-luvulla vastareaktiona behavioristiselle oppimis- ja ihmiskäsitykselle.

Hahmoteorioiden perusajatus on, että oppimisen taustalla on ihmisen oma oivallus, joka johtaa ymmärrykseen. Hahmopsykologian mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja sillä on ominaisuuksia, joita itsenäisillä osilla ei ole. Tätä ilmiötä on havainnollistettu hahmopsykologiaan perustuville hahmolaeilla, jotka kuvaavat havaintojen jäsentymistä ja selittävät, miten havainnon kohteiden osat muodostuvat laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Hahmolakeja on tutkittu eniten näköaistissa.

Hahmolait ovat periaatteita, joiden avulla aivomme päättelevät sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa, mitkä yksityiskohdat kuuluvat yhteen ja mitkä ovat keskeisiä. Niillä pyritään siten kuvaamaan ihmisen (luultavimmin synnynnäisiä) visuaalisten piirteiden hahmotus- ja yhdistelytapoja. Hahmolakeja on analysoitu etenkin näköhavaintojen alueella, mutta hahmoperiaatteita voidaan hyvin soveltaa myös muiden aistien (esim. kuulon käyttämisen) yhteydessä. Erilaisten hahmolakien avulla voidaan suunnitella käyttöliittymän erilaisia kokonaisuuksia niin, että käyttäjä pystyisi hahmottamaan ne juuri toivotulla tavalla. Tunnettuja hahmolakeja ovat:

1. Hyvän muodon laki

Hyvän muodon laki esittää, miten ihminen pyrkii ymmärtämään kuviot mahdollisimman yksinkertaisina, hyvämuotoisina ja säännönmukaisina.

2. Läheisyyden laki

Läheisyyden lain mukaan lähekkäin olevat kuviot mielletään yhteenkuuluviksi. Yleisesti läheisyyden laki sanoo, että mitä lähempänä asiat ovat, sitä varmemmin ne käsitetään ryhmäksi. Läheisyys voidaan jakaa likisyyteen, kosketukseen ja limittymiseen.

3. Hyvän jatkon laki

Koemme, että esimerkiksi keskenään risteävät viivat jatkuvat risteyskohdissa niin, että niiden suunta muuttuu mahdollisimman vähän.

4. Samankaltaisuuden laki

Samanlaisuuden lain mukaan muodoltaan tai väreiltään samankaltaiset kuviot mielletään yhteenkuuluviksi. Samanlaisuuden voi jakaa kokoon, värin ja muotoon.

5. Sulkeutuvuuden laki

Kuvio hahmotetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka siitä puuttuisi osia. Esimerkiksi epäselvän käsialan lukeminen tai vajavaisesti piirretyn kuvion tunnistaminen onnistuu.

6. Symmetrian laki

Symmetrian lain mukaan mitä symmetrisempi kuvio osista muodostuu, sitä helpommin katsoja havaitsee kohteeksi symmetrisen kuvion, eikä sitä muodostavia osia.

7. Yhteisen liikkeen laki

Yhteisen liikkeen lain mukaan samaan ryhmään kuuluviksi mielletään kohteet, jotka näyttävät liikkuvan samaan suuntaan samalla nopeudella.

8. Ajallisen lähekkäisyyden laki

Esimerkiksi toisiaan seuraavien tapahtumien ajatellaan johtuvan syy–seuraus-suhteesta.

Ymmärrettävimmät ja tiedostamattakin käytetyimmät yleiset hahmolait ovat kokonaisuuden ja tuttuuden lait. Kokonaisuuden lain mukaan kokonaisuus hahmottuu ensin. Vaikka aistittavassa olisi paljonkin pieniä, näkyviä yksityiskohtia, käsittelee ihminen aina ensin kaiken kokonaisuutena. Tuttuuden lain mukaan tutut kuviot hahmottuvat ensin. Toisin sanoen tarkasteltavat kohteet muodostavat todennäköisemmin ryhmiä, jos näillä on muodostuttuaan kokijalle tuttuja tai merkityksellisiä muotoja.

25)

Tarkkaavaisuus on resurssi, jota ihmisellä on käytössään rajallinen määrä. Resurssiteorian mukaan tehtävän vaativuus sitoo käytössä olevaa tarkkaavaisuutta. Mikäli tehtävä tai tilanne, johon tarkkaavaisuus on kiinnittynyt, on helppo, jää tarkkaavuuden kapasiteettia vapaaksi havainnoimaan myös tarkkaavaisuuden ulkopuolisia ärsykkeitä. Esim. auton ajo ja radion kuuntelu kuluttavat molemmat samaa, rajattua resurssia. Jaettu tarkkaavaisuus on kyky jakaa tarkkaavaisuus eri kohteiden välille samanaikaisesti. Mutta toisaalta kun opimme suorittamaan tehtävää automatisoidummin, jää tarkkaavaisuutta enemmän käyttöön. Moniresurssiteorian mukaan ihmisellä on erilaisia tarkkaavaisuusresursseja erityyppistä tiedonkäsittelyä vaativiin tehtäviin. Esim. lukeminen ja musiikin kuuntelu, piirtäminen ja laulaminen, kahdella kädellä eri asioiden piirtäminen.

26)

Hahmolait kuvaavat havaintojen jäsentymistä ja selittävät, miten havainnon kohteiden osat muodostuvat laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Ne ovat periaatteita, joiden avulla aivomme päättelevät sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa, mitkä yksityiskohdat kuuluvat yhteen ja mitkä ovat keskeisiä. Niillä pyritään siten kuvaamaan ihmisen visuaalisten piirteiden hahmotus- ja yhdistelytapoja. Hahmolakeja on analysoitu etenkin näköhavaintojen alueella, mutta hahmoperiaatteita voidaan hyvin soveltaa myös muiden aistien, esim. kuulon käyttämisen yhteydessä. Selkeät rajapinnat ja värierot kohteen ja taustan välillä helpottavat hahmottamista. Hahmotusta helpottavat mielekäs tulkintamahdollisuus, esineen selvärajaisuus tai esineen tuttuus. Samoin symmetrinen toistuvuus tulkitaan kuvioksi ja epäsymmetrinen taustaksi. Eri hahmolakeja on muun muassa läheisyyden laki, jossa toisiaan lähellä olevat kohteet nähdään yhtenä joukkona tai kuviona ja samankaltaisuuden laki, jossa eniten toisiaan muistuttavat ärsykkeet liitetään yhteenkuuluviksi.

27)

Heuristiikat ovat ongelmanratkaisustrategioita ongelmanratkaisutilanteessa. Ne ovat niin kutsuttuja peukalosääntöjä, eli johonkin tiettyyn asiaan liittyviä vakiintuneita ajattelua ohjaavia päättelysääntöjä. Niihin turvaudutaan, koska jo pelkästään työmuistin kapasiteetti ei riitä kaikkien mahdollisuuksien pitämiseen yhtä aikaa mielessä. Heuristiikat liittyvät usein helpottamaan arkielämän ongelmia. Ne yksinkertaistavat ratkaisua tuomalla valmiita malleja. Tähän liittyy myös niiden haittavaikutus ratkaisujen löytämiseen. Koska ne perustuvat valmiisiin ajatusmalleihin ongelman luonteesta, ne eivät tue uusien luovien ratkaisuiden löytymistä.

28)

Kognitiivinen dissonanssi tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä. Kognitiivinen dissonanssi liittyy ihmisen taipumukseen pysyä aikaisemmissa mielipiteissään ja välttää tietoja, jotka ovat vastoin omia uskomuksia. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan ristiriitaiset kognitiot toimivat käyttövoimana, joka pakottaa mielen hankkimaan tai keksimään uusia ajatuksia tai uskomuksia tai muokkaamaan jo olemassa olevia uskomuksia niin että vähennetään kognitiivisen dissonanssin määrää kognitioiden välillä.

29)

Flow tarkoittaa virtauskokemusta, eli syvän mielihyvän tunnetta, johon ihminen pääsee keskittyessään tavoitteellisesti sellaiseen haastavaan ja tyydytystä tuottavaan toimintaan, johon hänellä on riittävästi taitoja ja kykyjä. Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Siinä ihminen kohdistaa psyykkisen energian itselleen tärkeään ja mielekkääseen toimintaan, kuten taiteen luomiseen, kirjoittamiseen tai mihin tahansa muuhun tehtävään, joka tuottaa tyydytystä. Näin ollen ihminen ikään kuin sulautuu mielekkääseen tehtäväänsä. Ulkomaailma ja ajan kulku menettävät merkityksensä, ja toiminta on kuin virta, jonka vietäväksi ihminen antautuu.

30)

Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisussa. Tunneäly tarkoittaa sitä, että ihminen hallitsee itse omaa elämäänsä eikä anna toisten hallita itseään. Se on metakyky, joka säätelee muiden kykyjen toteutumista, sillä ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä. Ihminen, jolla on hyvä tunneäly, on tasapainoinen ja tyytyväinen, eikä häntä pienet vaikeudet nujerra. Tunneälyn omaava ihminen on myös innostunut, sisukas, motivoituva, optimistinen ja kykenee ymmärtämään omia sekä toisten tunteita ja erilaisia näkökulmia ottaen ne huomioon. Tunneälyyn luetaan kuuluvaksi tunnetietoisuus, päätöksenteko, tunteiden hallinta, minäkäsitys ja empatia, vuorovaikutustaidot sekä ristiriitojen ratkaisu.

31)

Psyykkisten tekijöiden ja kehon toimintojen välistä yhteyttä kutsutaan psykosomatiikaksi. Siihen kuuluvissa psykosomaattisissa sairauksissa ei keskitytä vain somaattisiin eli kehollisiin oireisiin, vaan hoidossa keskitytään myös psyykkisiin tekijöihin vaikuttamiseen. Psykosomaattiset sairaudet eivät kuitenkaan ole luulo sairauksia, vaan niillä voi olla pitkään jatkuessaan vakavia vaikutuksia elimistöön, esim. pitkittynyt stressi. Psykosomaattisessa tutkimuksessa tutkitaan psyykkisten ja psykososiaalisten tekijöiden yhteyttä elimistön fysiologisiin reaktioihin. Näitä yhteyksiä selittäviä syitä on muun muassa olosuhteet, elämäntapahtumat, persoonallisuustekijät ja yksilöllinen sairastumisalttius.

32)

Frustraatio tarkoittaa turhaumaa tai pettymystä. Ihminen turhautuu, jos hän ei saa jotain, mitä hän tavoittelee, tai jos häntä estetään tekemästä jotain, mikä häntä kiinnostaa. Turhautuminen saattaa aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä. Frustraatio-aggressio-teorian mukaan aggressio syntyy erityisesti silloin, kun yksilö on vähällä saavuttaa tavoitteensa, mutta kuitenkin menettää sen. Kuitenkin ihmisen on hyvä kestää jonkin verran turhautumista.

toinen versio:
25. Tarkkaavaisuuden resurssiteoria on teoria, jonka mukaan ihmisellä on käytettävissään rajallinen määrä tarkkaavaisuutta. Jos jokin asia vaatii paljon tarkkaavaisuutta, ei samanaikaisesti pysty tekemään muuta. Mutta jos tehtävät ovat helppoja ja tuttuja asioita, voidaan tarkkaavaisuutta jakaa useampaan asiaan yhtä aikaa. Esimerkiksi puhuminen ja pukeutuminen tai purkansyöminen ja käveleminen.

26. Hahmolait ovat periaatteita, joiden avulla aivomme päättelevät sen, mikä on kuvio ja mikä taustaa sekä mitkä yksityiskohdat kuuluvat yhteen ja mitkä ovat keskeisiä. Hahmolaeilla pyritään kuvaamaan ihmisen visuaalisten piirteiden hahmotus- ja yhdistelytapoja. Hahmolakeja on analysoitu näköhavaintojen alueella, mutta hahmoperiaatteita voidaan soveltaa myös muiden aistien yhteydessä. Tunnettuja hahmolakeja on kahdeksan: hyvän muodon laki, läheisyyden laki, hyvän jatkon laki, samankaltaisuuden laki, sulkeutuvuuden laki, symmetrian laki, yhteisen liikkeen laki ja ajallisen lähekkäisyyden laki. Eri hahmolait helpottavat kokonaisuuksien hahmottamista.

27. Heuristiikat ovat tapoja, joiden avulla voidaan arvioida asian kannattavuutta ilman, että tarvitsisi tutkia kokonaan sen kaikki seuraukset ja vaikutukset. Heuristiikka on epäformaali menetelmä ongelmanratkaisussa. Sitä käytetään menetelmänä, joka johtaa nopeasti riittävän lähelle parasta lopputulosta. Heuristiikkaa ovat nyrkkisäännöt, maalaisjärki, akateemiset arvaukset ja intuitiiviset päätökset. Kyseessä on valmiiden ja etukäteen mietittyjen tai harkittujen ratkaisumallien soveltaminen ongelmanratkaisussa.

28. Kognitiivinen dissonanssi on termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Kognitiivinen dissonanssi pyrkii pakottamaan mielen hankkimaan ja keksimään uusia ajatuksia ja uskomuksia tai muokkaamaan jo olemassa olevia uskomuksia niin, että kognitiivinen dissonanssi vähentyisi.

29. Flow on tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen ansiosta minän järjestys on monimuotoisempi. Siinä psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Flow lisää psyykkeen sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuudenkuvansa järjestykseen ja hallintaan. Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow-tilaa kuvaavia tuntemuksia on raportoitu muun muassa yritysmaailman aivoriihessä ja urheilijoiden valmistautumisessa suoritukseen.

30. Tunneäly tarkoittaa kykyä tunnistaa tunteiden merkitys ja käyttää näitä hyväksi ongelmanratkaisussa. Tunneäly on joukko henkilökohtaisia, emotionaalisia, sosiaalisia kykyjä ja taitoja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä onnistuneesti ympäristön vaatimuksista ja paineista. David Coleman on eritellyt tunneälyn viideksi erilaiseksi osatekijäksi: omien tunteiden tunnistaminen, tunteiden hallitseminen, motivaation löytäminen, muiden tunteiden havaitseminen ja ihmissuhteiden hoito. Tunneälyn osatekijät ovat monimutkaisessa riippuvaisuussuhteessa keskenään. Tätä tutkitaan edelleen. Tunneosaamisesta on hyötyä erityisesti kaikissa ihmissuhdeammateissa.

31. Psykosomatiikka tarkoittaa lääketieteellistä ja psykologista käsitettä henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin välisestä yhteydestä. Henkiset haasteet ja sairaudet (esimerkiksi masennus tai ahdistus) voivat aiheuttaa fyysisiä oireita, jotka voidaan fysiologisten perusteiden puuttuessa tulkita psykosomaattisiksi. Esimerkiksi anoreksiaa ja bulimiaa pidetään psykosomaattisina sairauksina. Psykosomatiikkaa tarkoittaa myös se, että fyysiset oireet ja sairaudet vaikuttavat psyykkiseen tilaan.

32. Frustraatio tarkoittaa turhautumaa ja pettymystä. Frustraatio on tavoitteeseen suuntautuneen toiminnan epäonnistuminen ja tästä aiheutunut pettymys. Frustraatioita aiheuttavat fyysiset esteet esimerkiksi liikenneruuhkat tai tarvittavien työvälineiden puuttuminen. Niitä aiheuttavat myös sosiaaliset esteet esimerkiksi yhteisön normien asettamat rajat sekä yksilöstä riippuvat esteet esimerkiksi vaadittavien taitojen, kykyjen tai tietojen puuttuminen. Frustraatiokokemuksen voimakkuus riippuu tavoiteltavan asian tärkeydestä ja merkityksestä. Pitkäaikainen frustraatio voi järkyttää psyykkistä tasapainoa ja persoonallisuutta.

TÄSSÄ LISÄÄ!!!!

27.heuristiikat

Heuristiikka on löytämisen ja keksimisen tiedettä ja taidetta. Heuristiikka on myös epäformaali menetelmä ongelmanratkaisuun. Sitä käytetään metodina joka nopeasti johtaa yleensä rittävän lähelle parasta mahdollista lopputulosta. Heuristiikkaa ovat nyrkkisäännöt, akateemiset arvaukset, intuitiiviset päätökset tai maalaisjärki. Kyseessä on valmiiden, etukäteen mietittyjen tai hankittujen ratkaisumallien soveltaminen ongelmanratkaisussa, sekä tietokoneohjelmissa että ihmismielessä. Yksinkertainen esimerkki heuristiikasta on ”yritys ja erehdys”: kun valitaan ruuvia laatikosta polkupyöräremontissa, lähinnä sopivimman valintaan ei käytetä mittareita eikä lajittelua, vaan kokeillaan parhaalta näyttävää vaihtoehtoa ja tarvittaessa uusitaan yritys.

Yleisiä heuristiikkoja ovat:

• Yritys ja erehdys

• Systemaattinen vaihtoehtojen listaus

• Erikoistapauksien kokeileminen

• Ongelman variointi (helpomman ongelman ratkaiseminen, ongelman jonkin osan muuttaminen, ongelman yleistäminen)

• ’Takaperin’ selvittäminen, eli tunnetusta ratkaisusta kulkeminen kohti mahdollista lähtötilannetta

Heuristiikkaa käytetään esimerkiksi:

• Tunkeilijan havaitsemisjärjestelmissä etsimään poikkeuksia tietoliikenteessä

• Tekoäly/asiantuntijajärjestelmissä tietokoneessa

• Tietokoneohjelmien käyttöliittymien arvionnissa

28.kognitiivinen dissonanssi
Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään. Maallikon termein asiaa voisi kuvata epämiellyttävänä jännitteenä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan.

Kognitiivisen dissonanssin teorian mukaan ristiriitaiset kognitiot toimivat käyttövoimana, joka pakottaa mielen hankkimaan tai keksimään uusia ajatuksia tai uskomuksia tai muokkaamaan jo olemassa olevia uskomuksia niin että vähennetään kognitiivisen dissonanssin määrää kognitioiden välillä.

29.flow
Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa minän tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen seurauksena minän järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (minän kompleksisuus kasvaa). Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen. Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Tutkimuksissa on todettu ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Tutkimuksissa kuvataan kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

1. Tehtävällä on selvät päämäärät.

2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.

3. Oman minän arviointi vähenee.

4. Ajantaju katoaa.

5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).

7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.

8. Tehtävä on itsessään palkitseva.

Lisäksi flow-kokemus vaatii häiriöttömän ympäristön. Esimerkiksi puhelimen soiminen tai työtoverin saapuminen huoneeseen voi katkaista flow'n.

Flow-tilaan ei pääse helposti ja nopeasti. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon.

Psyykkinen entropia (flow:n vastakohta) on termi, joka kuvaa tietoisuuden epäjärjestystä. Psyykkinen entropia on tila, jossa tarkkaavaisuuden keräämä informaatio on ristiriidassa itse aikomusten kanssa tai se estää toteuttamasta niitä. Psyykkinen entropia johtaa minän tarkkaavaisuuden kohdistumaan minän eheyden kannalta epäolennaiseen ja psyykkistä energiaa hukkaavaan toimintaan. Ihmisen tietoisuudessa epäjärjestys muodostaa jatkuvan uhan, koska minän keinot ymmärtää ja hallita maailmankaikkeutta ovat rajalliset. Flow-toiminnot ovat toimintoja, joiden päätarkoitus on tuottaa iloa. Ranskalaisen Cailloisin mukaan tällaisia toimintojaa ovat agon (kilpailu), alea (satunnaiset ilmiöt), ilinx eli vertigo (aistien hämmentäminen ) ja mimiikka (erilaisten todellisuuksien luominen). Näiden toimintojen avulla ihminen voi päästä tavanomaista todellisuutta laajemman todellisuuskokemuksen piiriin. Flow-kokemus tuottaa kokijalleen aina löytämisen kokemuksen eli se muuttaa ihmisen minän aikaisempaa monimuotoisemmaksi.

Flow on mahdollista kaikissa töissä, mutta sitä on vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa, itseään toistavassa toimessa. Työn täytyy olla tarpeeksi haastavaa, ja siihen on mentävä innolla mukaan. Työntekijä tarvitsee myös häiriöttömän tilan. Esimies on avainasemassa turvaamassa työntekijöiden häiriötöntä työntekoa. Flow-kokemukset liitetään monissa tutkimuksissa onnelliseen elämään.

http://oppiminen.yle.fi/psykologia-ihmissuhteet/oudot-tunteet/oudot-tunteet-flow

http://ajattelunammattilainen.fi/2009/10/20/5-helppoa-niksia-flow-tilan-saavuttamiseksi/