Tähän tulee esimerkkejä esseistä!

Tässä muutamia esimerkkejä hyvistä ja monipuolisista esseistä!
LISÄTTY MYÖS VÄHÄN SUPPEAMPIA, MUTTA OPEN KOMMENTEILLA LAAJENNETTUJA!
(KELAA SIVUA ALASPÄIN)


20. Tietokoneet osana ihmisen toimintaympäristöä (elämänympäristöä)


Tietokoneista on muodostunut ihmisille varsin laaja toimintaympäristö ja
lyhyessä ajassa niistä on muodostunut osa arkeamme. Aluksi tietokone-harrastus synnytti pienen yhteisön, mutta ajan myötä lähes kaikki länsimaalaiset ihmiset ovat omaksuneet tämän yhteisön säännöt.

Fyysisestihän ihminen on paikoillaan ruudun edessä, mutta sen ääreltä voi silti tavoittaa koko maailman: keskustella kenen tahansa kanssa, saada tietoa mistä vain ja omalla tavallaan "vierailla" missä vain. Tätä järjestelmää voidaan kutsua siis elämänympäristöksi. Ihmisen toiminta ei siis rajoitu enää täysin fyysisiin toimintoihin (esimerkiksi matkustaminen, liikkuminen, kasvokkain tapaaminen). Kuka tahansa voi tutustua vaikkapa Afrikkaan tietokoneen kautta, tai keskustella toisella puolella maailmaa sijaitsevan ihmisen kanssa. Siltikin harvoin todetaan, että olisi käynyt Afrikassa tai tavannut/tutustunut henkilöön. Tietokoneen ulottuvuus ikään kuin elää muun maailman rinnalla toisenlaisena foorumina.

Mikä ihmisiä viehättää tietokoneissa ja internetissä? Minkä takia ihmiset ovat luoneet verkosta toisen elämänympäristön aiemman tai aiempien rinnalle? Syitä on monia. Ihminen on läpi sen kehityskaaren ollut kiinnostunut kehityksestä. Tällöin tietokoneet voitaisiin nähdä luonnollisena ja välttämättömänä osana ihmisen nykyisiä toimintaympäristöjä. Nykymaailman tarjoama asioiden paljous ja uuden ”tarpeellisuus” kiinnostaa myös ihmisiä ja missäs sen parempi apaja tarjontaa kuin nykypäivän verkossa. Toki myös maanläheisempiä syitä voi löytää elämän helpottamisesta. Ystävien ja sukulaisten kanssa yhteydenpito on saanut aivan uuden ulottuvuuden tietokoneen myötä, oppilaiden oppimista ja työntekoa tehostetaan ja harrastuksille luodaan uusia uria: tietokone voi siis helpottaa ja monipuolistaa arkea. Moni näkee verkossa myös mahdollisuuksia seikkailulle, löydöille ja jännitykselle.

Erilaiset palvelimet ja ohjelmat pyrkivät tarjoamaan uusia vaihtoehtoja varhaiskasvatuksen ja koulukasvatuksen oppimateriaaleihin. Näiden mukaan oppiminen voi olla hauskaa ja mielekästä. Tarjolla on mm. ohjelmia ja pelejä, joita sovelletaan kohdeyleisön mukaisesti. Tietokoneen avulla voidaan edesauttaa ja jopa alusta alkaen opettaa lapsi lukemaan. Eräs ohjelma ääntää oppivalle lapselle sen näyttämät kirjaimet, tavut ja sanat. Peli etenee lapsen mukaan räätälöidyllä vauhdilla ja oppimista voidaan tehostaa erilaisilla mielekkyyttä lisäävillä vaihtoehtoisilla ominaisuuksilla (esimerkiksi poikalapsi voi ”ampua” sanoja ruudulta alas). Myös tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä jaksaa opiskella tietokonepelin avulla helpommin, kuin perinteisin menetelmin. Ohjelmat voivat olla myös mielekäs tapa ehkäistä esimerkiksi lukihäiriötä. Oppiminen on silti myös sosiaalinen prosessi, joten esimerkiksi kouluissa ohjelmia tullaan käyttämään opettajan lisäksi apuvälineenä, ei korvaajana.

Myös myöhemmällä iällä oppiminen voi käydä tietokoneen avulla kätevästi. Oppiminen on usein nuorilla osittain alitajuista. Useat nuoret selailevat päivittäin runsaasti mm. englanninkielisiä sivustoja/sovelluksia, jotka kehittävät tehokkaasti kielitaitoa. Nuoret, jotka eivät lue kirjallisuutta, lehtiä tai tietokirjallisuutta paljoa, kokevat tietokoneen ja internetin kautta tiedon perässä ”surffailun” mielekkäänä. Internet on tietoa ja tarjontaa pullollaan ja jokainen voi harjoittaa oppimista itselle mielekkäiden asioiden parissa. Tietokoneet eri ihmisten ja kulttuurien (ympäri maailmaa) yhdistäjänä on yhteydessä muuhunkin maailmoitumiseen. Nykymaailmassa ihmisen tulee tuntea maailmaa useasta näkökulmasta ja tietokone on siihen monelle avain. Siellä kaikki on yhteistä ja kaikki ovat yhdessä.

Tietokone on luonnollisesti osa nuorten elämää, mutta se yleistyy vasta pikkuhiljaa keski-ikäisten ja iäkkäämpien keskuudessa jokapäiväisenä välineenä. Työelämässä olevat ihmiset joutuvat kuitenkin nykyään omaksumaan tietokoneen käytön. Tämä voi edesauttaa muun käytön lisääntymistä. Tietokoneiden käytöllä voidaan myös osoittaa nuorekkuutta sekä asiantuntijuutta. Tietoteknillistä osaamista pidetään arvossa sekä olennaisena. Se ei ole enää harrastelijoiden, nuorten sekä harvojen asiantuntijoiden ala. Kaikilla on mahdollisuus olla asiantuntija. Asiantuntijuudella. voi myös olla symbolista arvoa.

Myös eläkeläisiä yritetään saada tietokoneiden äärelle. Kuten nuoria, myös vanhuksia yritetään vireyttää tietokoneiden avulla. Tietokone on apuvälineenä myös vanhuksille esimerkiksi muistin toiminnan tehostajana. Nykyään eläkeläisille tarjotaan tietoteknistä koulutusta, jota antaa toinen eläkeläinen. Samassa elämäntilanteessa oleva ihminen koetaan miellyttävänä, läheisempänä ja samaistuttavampana.


Internet-minät sekä ovat myös merkittävä osa identiteettiä monelle. Monien internet-palveluiden avulla itsestään on helppo luoda "ihanne-minä": muokata, esiintyä, tilastoida itsestään ja määritellä haluamallaan tavalla. tavalla. Ihminen voi verkossa olla oikealta maailmalta turvassa, olla vapaampi, ilman rajoja, kokeilunhaluinen ja tuoda haluamiaan puolia esiin. Tietynlainen anonyymius luo turvaa, eikä oman minän tarvitse olla vastuussa tai pelätä tietokone-minän tekosista. Vaikkapa omia epäonnistumisia ei tarvitse hävetä niin paljoa. Henkilö voi luoda itsestään tarkalleen haluamansalainen kokonaisuuden.

Nuorilla ihmisillä on vanhempia suurempi tarve definioida itsensä. Esimerkiksi murrosiässä nuori etsii itseään ja usein kokeilee eri asioita. Useilla valinnoilla hänen täytyy osoittaa oma paikkansa tässä maailmassa näkyvästi. Tässä tehtävässä internet-minät ovat myös tapoja ikään kuin vahvistaa omaa asemaansa ja paikkaansa. Sinne itsestään voi luoda definitiivisen version itsestään. Vanhemmat ihmiset usein kummastelevat ja vieroksuvat ajatusta, jonka mukaan ihmiset tulisi jakaa kaikki tieto itsestään julkisesti.

Tämä voi myös vääristää ja etäännyttää todellisesta minästä, joissa kavereita ja vihamiehiä ei listatakaan tietokantoihin. Koska media ulottuu nykypäivänä tietokoneisiin eli internetiin asti, voimme myös pohtia, kuinka paljon otamme vaikutteita identiteettiämme varten juuri internetistä? Minkälaisia rajoituksia meillä on luoda oma identiteettimme? Myös tyytymättömyys ja sopeutumattomuus omaan tietokoneen ulkopuoliseen tilanteeseen voi lisääntyä. Internet sosiaalisena yhteisönä on ehdottoman hieno ja käytännöllinen kokonaisuus, mutta vakavassa ja ei hallitussa tapauksessa se voi eristää ihmistä muusta ympäristöstä.

Tietokoneet ovat kuitenkin avanneet uusia teitä uusien sosiaalisten suhteiden sitomiseen. Internetin avulla tietynlaiset, tietynlaisista asioista pitävät ja tiettyjä asioita harrastavat ihmiset voivat lyöttäytyä yhteisöksi tai vaikkapa treffeistä. Internetin avulla voi siis löytää uusia tuttavuuksia ja yhteisöjä.

Yksi tietokoneen vakavista vaaroista on lapsen tai muun joutuminen hyväksikäytön uhriksi. Varsinkin nuori ihminen on altis imartelulle ja suostuttelulle ja taitava manipuloija, esimerkiksi psykopatiaa sairastava henkilö, saattaa käyttää tätä verkon foorumilla hyväkseen. Sosiaalisen kanssakäymisen ollessa rajoittunutta (esimerkiksi motoristen eleiden puute), ei vastahenkilöstä pysty tekemään täydellistä ja paikkansapitävää päätelmää internetin kautta.

Tietokoneita, niiden tarjoamaa viihdykettä (kuten pelit) ja internetiä on kritisoitu mm. mediamanipuloinnista sekä nuorien altistamisesta erilaisille vaikutteille kuten väkivallalle.

Peleissä esiintyvän väkivallan vaikutuksista kasvavaan nuoreen on kiistelty paljon, mutta yleisesti ajatellaan että nuori osaa tiedostaa fiktion ja todellisuuden erot. Poikkeuksena tähän ovat erilaiset alttiudet, kuten psyykkiset häiriöt, turvattomat kiintymyssuhteet ja kasvuympäristön poikkeavat arvot sekä tapahtumat. Toisaalta on myös kritisoitu, että esimerkiksi väkivalta peleissä turruttaa ja banalisoi tunteita sitä kohtaan ajan myötä. Peleissä piilee myös niiden oma kulttuuri, jonka käsittääkseen täytyy ymmärtää sen säännöt. Joku saattaa siis tuomita vaikkapa pelit tuntematta niiden todellista merkitystä.

Tietokoneetkin kattava media levittää, jakaa sekä luo arvoja ja normeja ihmiselle. Tietokoneet vaikuttavat identiteettiimme, mutta myös vaikuttavat meidän jokapäiväisiin valintoihin. Saatamme valita tuotteita näkemiemme mainosten perusteella ja pukeutua internetin levittämän muoti-ilmiön innoittamana. Verkko on myös laaja foorumi mielipiteille ja kulttuureille. Alitajuisesti saatamme ottaa näistäkin vaikutteita.

Koska internet ei ole vastaavasti valvottu kuin esimerkiksi televisio, ei tekstien ynnä muun tarjonnan luotettavuus ole aina itsestäänselvyys. Yksi kritiikin aiheista on ollut myös liika tarjonta. Koska jokaiselle on internetissä tarjolla jotakin ja vielä näennäisesti lähes loputtomasti, voi tämä aiheuttaa riippuvuutta. Riippuvuus voi myös johtua suorittamisesta (esimerkiksi videopelit) tai tietokone-minän avulla kenties epätasapainoisen elämän tasapainottamisesta.

Verkko luo ihmisille laajan foorumin, jossa ihmiset ovat monella tapaa tasavertaisia. Jokaisella on ainakin periaatteessa vaikuttaa sen kautta. Ihminen voi sen kautta ilmaista itseään, kantaansa ja omia suuntauksiaan. Jokaisella ihmisellä on sananvalta ja kukaan ei voi sitä siellä rajoittaa. Internetin rajoittamattomuus ja muokattavuus voi myös avata ovia ei-toivotuille asioille. Esimerkkinä tästä uhkailu, turvallisuustekijöiden (henkilö- ja yksityistiedot) menettämisen vaara, rasismi laiton porno ja loukkaavan tai muuten moraalinormien vastaisen materiaalin julkaiseminen.

Tietokoneet ja niiden muodostamat verkot ovat laaja ympäristö, jotka antavat meille useassa mielessä lukuisia mahdollisuuksia. Ne vaikuttavat arkeemme ja valintoihimme, niin sosiaalisella kuin kulttuurillisellakin tasolla. Tietokoneista on muodostunut suuri ja vakuuttava kokonaisuus, mutta niissä piilee myös vaaransa. Suuri vapaus tuo vaaransa ja niistä tulisi olla tietoisia.
> 6P

Tahdonvapaus on paljon pohdittu kysymys arjessa, filosofiassa ja psykologiassa. Pohdi psykologiaan nojaten, mitkä psykologiset tekijät rajoittavat ja mitkä edistävät yksilön valintojen vapautta. (valmis essee)

Valintojen vapautta rajoittavia ja edistäviä psykologisia tekijöitä on paljon. Esimerkiksi psykodynaamiset persoonallisuusteoriat pohtivat juuri kyseistä asiaa. Myös neuropsykologiasta, persoonallisuuspsykologiasta, sosiaalipsykologiasta ja kehityspsykologiasta löytyy valintojen vapautta rajoittavia ja edistäviä tekijöitä.

Psykodynaamisten persoonallisuusteorioiden mukaan tiedostamattomilla motiiveilla ja ristiriidoilla on suuri merkitys ihmisen toiminnassa. Tahtomattaan ihminen voi toimia tiedostamattomien ajatuksiensa mukaan ja esimerkiksi unohtaa jonkun epämiellyttävän mutta tärkeän tehtävän.

Aiemmat tiedostamattomat tapahtumat voivat vaikuttaa vuosikymmenienkin jälkeen ihmisen valintojen vapauteen. Esimerkiksi tiedostamattomat lapsuuden traumat voivat laukaista myöhemmin psyykkisen sairauden, jonka seurauksena ihmisen tahdonvapaus voi rajoittua. Psykodynaamisista persoonallisuusteorioista Sigmund Freudin kehittämä psykoanalyysi tutkiikin juuri psyykkisten häiriöiden syntyä. Freud huomasi, että mielestä torjutut tapahtumat aiheuttivat myöhemmin mm. fysiologisia oireita ja näin rajoittivat valintojen vapautta.

Neuropsykologian näkökulmasta valintojen vapautta rajoittavat erilaiset aivotoiminnan häiriöt. Esimerkiksi puheen ymmärtäminen mutta puhekyvyn menettäminen vaikeuttaa kommunikointia ja oman mielipiteen ilmaisua. Toisaalta taas aivojen normaali toiminen edesauttaa valintojen vapautta. Yksilöllä on siis edellytykset itsensä ja oman tahtonsa ilmaisuun.

Persoonallisuuspsykologian näkökulmasta tarkasteltaessa esille nousee identiteetin ja itsetunnon merkitys. Jos yksilöllä on kokonaisvaltainen käsitys siitä, kuka on ja mihin kuuluu, mitkä ovat hänen ominaisuutensa ja suhteensa ympäristöön, on hänellä edellytykset tehdä itsenäisiä päätöksiä ja valintoja. Jos taas yksilön identiteetti ei ole ehjä tai hän käy läpi vaikka identiteettikriisiä, valintojen vapaus kärsii. Esimerkiksi murrosiässä, identiteetin vasta muodostuessa nuori kokeilee erilaisia asioita ja hänen valintoihinsa vaikuttaa yleensä suuresti ulkoiset tekijän ja sosiaaliset suhteet.

Hyvä itsetunto edistää valintojen vapautta. Yksilö on tyytyväinen itseensä ja luottaa tekemiinsä valintoihin. Hyvän itsetunnon omaavan on siksi helpompi tehdä päätöksiä ja valintoja. Huono itsetunto taas rajoittaa valintojen vapautta. Päätöksenteko on usein vaikeampaa koska huono itsetunto on vääristänyt todellisuutta. Yksilö ei arvosta itseään eikä luota valintoihinsa.

Psyykkisillä häiriöillä on merkittävä vaikutus yksilön valintojen vapauteen. Esimerkiksi erilaiset pakkotoiminnot ovat rajoittavia tekijöitä. Yksilön voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä, jos päätös vaikeuttaa pakkotoiminnon suorittamista. Pakkotoiminnolla ihminen yleensä luo suojan itselleen eikä pysty tekemään valintoja, jotka vahingoittaisivat suojaa.

Mielialahäiriöistä masennus rajoittaa hyvin paljon valintojen vapautta. Masentuneena ihminen tuntee ahdistusta ja voimattomuutta. Hän ei jaksa kiinnostua sosiaalisista kontakteista eikä muistakaan aktiviteeteistä. Vaikeassa masennuksessa ihminen ei kykene tekemään omia valintojaan ja vastuu siirtyykin muille.

Sosiaalipsykologiassa valintojen vapautta rajoittavat mm. ryhmäpaine ja sosiaalinen vaikuttaminen. Erityisesti nuorilla ryhmäpaineen vaikutus valintoihin on suuri. Päihteiden kokeilu on klassinen esimerkki ryhmäpaineen alla tehdystä valinnasta. Myös erilaiset roolit vaikuttavat valintojen vapauteen. Isän roolissa valinnat tehdään ehkä lasten ehdoilla mutta pomon roolissa on oltava päättäväinen ja tehtävä päätökset itse.

Myös sosiaalisella vaikuttamisella pystytään rajoittamaan yksilön valintojen vapautta. Mainonnassa käytetty epäsuora vaikuttaminen keskittyy mm. tunnetekijöihin. Tunteisiin vetoavat mainokset jäävät mieleen tietoisina tai tiedostamattomina, minkä takia henkilö saattaa myöhemmin ostaa tuotteen. Mainokset usein myös luovat tarpeita, jolloin henkilö kokee tarvitsevansa mainostettavaa tuotetta. Vertailukohteita esittämällä mainoksen vaikuttavuutta lisätään. Esimerkiksi valkaisevan hammastahnan mainoksessa hohtaa kiiltävän valkoiset hampaat, joihin omia hampaita verrataan ja näin syntyy uuden hammastahnan tarve.

Vaikuttamisen äärimuoto propaganda rajoittaa hyvin voimakkaasti valintojen vapautta. Propagandassa vähätellään vastanäkemyksiä ja korostetaan omaa näkökulmaa. Propaganda muokkaa yleistä mielipidettä ja asenteita voimakkaasti.

Kehityspsykologiassa kehityksen eri vaiheet edistävät ja rajoittavat valintojen vapautta. Vanhemmat rajoittavat ja tekevät päätöksiä lapsensa puolesta mutta lapsen kasvaessa ja kehittyessä valintojen tekeminen siirtyy lapselle itselleen. Lapsen kehityksen edetessä myös valintojen vapaus kasvaa.

Kehityshäiriön seurauksena usein myös valintojen vapaus rajoittuu. Fyysisten, psyykkisten tai sosiaalisten häiriöiden myötä lapsi voi olla koko elämänsä riippuvainen muiden ihmisten avusta. Tällöin myös tahdonvapaus voi rajoittua tahattomasti tai tarkoituksella.

Myös kulttuurisilla tekijöillä on suuri vaikutus valintojen vapauteen. Esimerkiksi eri uskonnot voivat rajoittaa yksilön valintoja. Yksilö ei itse ehkä pidä tätä rajoittavana tekijänä koska on jo syntymästään lähtien kuulunut tämän uskontokunnan edustajiin. Hän ei ajattele uskontoon kuuluvien tapojen tai kieltojen rajoittavan vapauttaan koska on kasvanut näiden sääntöjen mukaan.

Myös yhteisöissä vallitsevat normit ja stereotypiat vaikuttavat rajoittavasti valintojen vapauteen. Normeilla on usein sama vaikutus kuin uskonnolla: Yksilö ei koe normien rajoittavan häntä koska hän on elänyt koko elämänsä niitä noudattaen. Toisaalta yksilö voi kokea uudet normit hyvinkin rajoittavina mutta ei uskalla toimia niitä vastaan. Myös yhteisössä vallitsevat stereotypiat, esimerkiksi jotakin ammattia kohtaan voivat vaikuttaa valinnan vapauteen. Yleisen kielteisen käsityksen takia yksilö ei ehkä uskalla valita jotakin ammattia itselleen ja näin valinnan vapaus rajoittuu.

 

Tässä esseessä aihetta käsitelty monipuolisesti psykologiatieteen eri näkökulmista; myös teoriaviitekehystä löytyy. > 6p

 

Psykologinen tutkimus

Psykologinen tutkimus koostuu monesta eri osa-alueesta ja keskittyy tutkimaan ihmisen mieltä. Voimme tutkia esimerkiksi ihmisen persoonallisuutta, aivojen rakenteita tai vaikkapa älykkyyttä. Psykologinen tutkimus kohtaa myös monia haasteita, mikä tekee psykologisesta tutkimuksesta oman ainutlaatuisen kokonaisuuden. Psykologinen tutkimus pyrkii selittämään ihmisen toiminnan syitä sekä ymmärtämään niitä. Psykologinen tutkimus tavoittelee tieteen edistämistä, uusien menetelmien kehittymistä sekä saadun tutkimustiedon soveltamista käytäntöön.

Tutkimus on aina monivaiheinen ja etenee vaihe vaiheelta. Tutkimusmenetelmiä on useita ja onkin tärkeää ymmärtää, mitä tutkimustyyppiä olisi syytä käyttää tutkittaessa tiettyjä asioita. Emme voi esimerkiksi teettää alle kouluikäisille lapsille kirjallisia kyselyitä, sillä heidän lukutaitonsa saattaa olla vielä kehittymätön.
Seuraavassa ote muutamista tutkimustyypeistä:

Kenttätutkimus
Kenttätutkimuksessa saadaan mahdollisimman paljon todellisuutta vastaavia tutkimustuloksia sillä tutkiminen tapahtuu aidossa ympäristössä ns. ”kentällä” (vertaa esim. laboratoriotutkimus). Kenttätutkimuksessa arvioidaan yleensä suurten joukkojen mielipiteitä ja asenteita. Voimme esimerkiksi tutkia ihmisten suhtautumista maahanmuuttajiin tai vanhusten käyttäytymiseen. Tutkimustietoa voidaan hankkia kenttäkokeilla, haastattelemalla, ilmiöitä tai ihmisiä tarkkailemalla tai kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksessa voidaan käyttää myös useita yllä olevia vaihtoehtoja, jolloin tutkimuksesta tulee monipuolisempi ja luotettavampi.
Kenttätutkimus voi olla myös epäluotettava jos esimerkiksi tutkimuksen toteutus on puutteellista tai ulkopuolisia häiriötekijöitä on liikaa. Jos tutkisimme esimerkiksi suomalaisten suhtautumista kotikuntansa virikkeisiin, emme voisi haastatella vain yhden paikkakunnan asukkaita, vaan vastaajia olisi oltava kattavasti ympäri Suomea.

Tapaustutkimus
Tapaustutkimus tutkii joko yksilöä tai ryhmää. Tapaustutkimusta käytetään hyväksi, kun tarvitaan tietoa esimerkiksi yksilön soveltuvuudesta työhön tai hänen psyykkisestä tilastaan. Toisinkuin kenttätutkimus, ei tapaustutkimus pyri yleistämään tietoa vaan keskittymään yksilöön/ryhmään.

Pitkittäis- ja poikittaistutkimukset
Pitkittäistutkimuksessa tutkimustietoa kerätään pitkältä aikaväliltä. Tutkimus keskittyy usein tietyn osa-alueen tutkimiseen. Tutkimuksen kohteena voisi esimerkiksi olla kotkalaisten käyttäytyminen sosiaalisesti. Tällöin tietty joukko kotkalaisia olisi tutkittavana useita vuosia peräkkäin. Pitkän kestävyytensä vuoksi pitkittäistutkimukset ovat suuritöisiä niin tutkijan kuin myös tutkittavan kannalta. Tutkimukseen osallistuminen saattaa tuntua kiinnostavalta nuorena mutta töiden ja perhe-elämän noustessa elämän peruspilareiksi ei tutkimuksella jää välttämättä aikaa.
Poikittaistutkimuksessa tieto kerätään puolestaan yhden tutkimuskerran aikana. Siinä voidaan tutkia esimerkiksi eri ikäryhmien käsityksiä tietyistä asioista.

Kaksostutkimus
Kaksostutkimuksessa tutkitaan identtisiä kaksosia (samamunaiset kaksoset). Epäidenttiset kaksoset eivät kelpaa tutkimusaineistoksi, sillä heitä voisi verrata ”normaaleihin” sisaruksiin. Kaksostutkimus on merkittävä osa psykologista tutkimusta ja perustuu kaksosten samaan perimään. Tutkimuksissa on todettu, että identtiset kaksoset ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia ja myös psyykkisissä ominaisuuksista löytyy yhtäläisyyksiä. Kaksostutkimus on mielenkiintoista, sillä sen avulla voimme tutkia myös sitä, miten ympäristö vaikuttaa piirteisiimme. On todettu, että vaikka kaksoset olisivat eläneet eri ympäristöissä, on heillä silti paljon yhtäläisyyksiä.

Psykologiset testit
Psykologisia testejä käytetään lähinnä persoonallisuuden, älykkyyden tai psyykkisten häiriöiden kartoituksessa, ammattisoveltuvuuden tutkimisessa, pääsykoekuulusteluissa tai muussa tilanteessa, jossa tarvitaan tietoa yksilön ominaisuuksista. Psykologisen testin luotettavuuteen vaikuttaa moni seikka. Jotta tiettyä testiä voitaisiin käyttää esimerkiksi Suomessa, on se sopeutettava maan oloihin. Jos ottaisimme käyttöön esimerkiksi Japanissa toteutetun persoonallisuustestin pisteytyksineen käyttöön Suomessa, voisimme saada hyvin hämmentäviä pisteitä. Esimerkiksi sosiaalisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta pidetään Suomessa arvossa, Japanissa puolestaan arvostetaan eleettömyyttä. Testin täytyy myös antaa samankaltaisia tuloksia, jos se tehdään uudestaan muutaman viikon kuluttua. Jos olisimme testin mukaan hyvin ulospäin suuntautuneita ja muutaman viikon kuluttua sama testi antaisi tuloksen, jonka mukaan olisimme sisäänpäin kääntyneitä, emme voisi pitää testiä luotettavana.
Myös kysymysten ja vastausvaihtoehtojen asettelulla on merkitystä. Jos esimerkiksi kysytään ”Pidätkö itseäsi optimistina?” ja seuraava kysymys on ”Uskotko onnistuvasi vaativissa tilanteissa?” vaikuttaa ensimmäisen kysymyksen vastaus myös seuraavan kysymyksen vastaukseen.
Ymmärrämme tietyt luonteenpiirteet ja käsitteet eri tavoin, mikä osaltaan hankaloittaa kysymyksiin vastaamista. Jos meiltä kysytään ”Pidätkö itseäsi aggressiivisena?” voimme käsittää aggressiivisuuden eri tavoin. Toinen pitää pienintäkin vihamielistä ajatusta merkkinä aggressiivisuudesta kun taas toinen määrittelee aggressiivisuuden vain fyysisen väkivallan kautta. Myös elämäntilanne vaikuttaa vastauksiin. Kysymys ”Oletko mielelläsi yksin?” voi saada täysin eri vastauksen yksinäisen mökkiviikonlopun tai railakkaan juhlaillan jälkeen.

Älykkyystestit
Älykkyystestit mittaavat sekä älykkyyden määrää että rakennetta. Älykkyystesteihin kuuluu tehtäväsarjoja, joihin on olemassa oikeat vastaukset. Tutkittavan vastaukset pisteytetään testien antamien ohjeiden mukaan, jonka jälkeen tulosta voi verrata muiden tuloksiin. Älykkyyden määrää kuvaa testattavan yleinen tulos, joka ilmoitetaan älykkyysosamäärällä. Älykkyysosamäärän avulla voidaan määritellä kehitysvammaisuus (älykkyysosamäärä alle 70) ja myös poikkeuksellisen korkea älykkyys (yli 130). Lähes kaikki ihmiset osuvat älykkyydeltään välille 70-130.
Älykkyyden rakennetta kuvaa älykkyysprofiili. Sen avulla havaitaan, missä tehtävissä tutkittava on parhaimmillaan ja missä heikoimmillaan. Älykkyysprofiilin avulla älykkyys voidaan jakaa esimerkiksi kielelliseen ymmärtämiseen, työmuistiin ja prosessoinnin nopeuteen.
Myös älykkyystesteillä on kriteereitä. Hyvä älykkyystesti ei voi olla sellainen, jonka kaikki suorittaisivat helposti ja saisivat korkeita pisteitä. Se ei myöskään voi olla sellainen, että kukaan ei osaisi suorittaa sitä. Älykkyystestin on tarkoitus erotella ihmisiä. Hyvän testin täytyy olla myös objektiivinen. Testaaja ei saa vaikuttaa testattavan suoritukseen.
Älykkyystestejä käytetään muun muassa lapsen koulukypsyyttä arvioitaessa. Niitä käytetään myös työhönotossa hakijan soveltuvuuden arvioimiseen.

Psykologinen testaaminen on laaja käsite ja sisältää monia vaihtoehtoja mutta myös paljon huomioitavia asioita. Psykologisessa testaamisessa on myös otettava huomioon se, että mitä tahansa ei voi kysyä. Testit ja tutkimustavat eivät saisi olla ihmisyyttä loukkaavia. Kuitenkin äärimmäiset tutkimusolosuhteet johtavat usein kaikista mielenkiintoisimpiin tuloksiin. Tutkimuksen onnistumiseen tarvitaan aina sopiva tutkimustapa ja tarkkaavaisuutta!

Tässä asiat jäsennelty hyvin selkästi 5p. Vielä viittaus tutkimuksen ja teorioiden yhteydestä ja tarkennusta tutkimusetiikasta, niin 6p.

 

17. Olemme kaikki samaan aikaan yksilöllisiä ja yhteisöllisiä sekä samanlaisia ja erilaisia. Tarkastele mitä on erilaisuus ja miten siihen suhtaudutaan.

Ihmisellä on sosiaalinen identiteetti eli käsitys yhteenkuuluvuudesta toisten kanssa ja toisaalta myös henkilökohtainen identiteetti eli käsitys siitä, mikä erottaa itsen muista. Ihminen haluaa kuulua johonkin ja samaistua toisiin ja kuitenkin samaan aikaan hän haluaa myös erottua jollakin tavalla joukosta tunteakseen itsen merkitykselliseksi.
Samankaltaisuus on usein yksilölle ”erilaistumista” helpompaa. Turvallinen alistuminen (Fromm) suojaa defensiivisesti itseen kohdistuvalta kritiikiltä: ”En voi epäonnistua, kun en yritäkään”. Trendit ja muoti-ilmiöt ovat esimerkki sosiaalisen paineen vaikutuksesta yksilöön ja hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä. Ryhmässä mukana pysyminen edellyttää ryhmän normien seuraamista ja niihin mukautumista.


Voidaan ajatella, että kaikki ihmiset ovat lähtökohdiltaan biologisesti samanlaisia. Toisaalta geenien erilaisuus tyrmää väitteen osittain heti alkuunsa. Voidaan kuitenkin ajatella, että esim. aivojen perusrakenne ja -toiminnot ovat kaikilla samanlaisia. Kuitenkin esim. tarkkaavaisuus- ja persoonallisuushäiriöisten kohdalla herää kysymys aivojen rakenteen erilaisuudesta. Näin ollen ei ehkä ole järkevää edes yrittää käsitellä kaikkia ihmisiä samanlaisina ”toimintakokonaisuuksina”. Humanistisesti ajatellenhan jokainen ihminen on yksilö, oli hän sitten skitsofreenikko tai mieleltään täysin terve. Toisaalta voidaan ajatella mielenterveyttä subjektiivisena lähtökohtana; eli onko esim. psykopaatti mieleltään sairas, jos sairaus ei häntä suoranaisesti häiritse.
Toisaalta mikäli jokainen ihminen on lähtökohtaisesti yksilö ja geneettinen vaihtelu vaikuttaa aivojenkin rakenteeseen ja toimintaan, voidaanko ihmisiä arvioida samoin perustein ja laittaa lainkaan järjestykseen? Jos ajatellaan, että afrikkalaisten ja pohjoiseurooppalaisten geeniperimät ovat huomattavan erilaiset, voidaanko heitä käsitellä yhtenä joukkona tai samassa tilastossa?
Toisaalta jos ajatellaan, että psykopaatti on aivan tavallinen ihminen, voidaan vetää ehkä pienoisen aasinsillan kautta johtopäätös, että jokaisessa ihmisessä on psykopaatin piirteitä: ”Jokaisessa on pieni psykopaatti” tms.. Mutta ihmiset eivät halua ajatella niin. Ihminen haluaa kokea itsensä mielekkääksi, ja kun esim. psykopatia ei ole mielekästä ja sosiaalisesti hyväksyttävää, ei ihminen halua liittää tätä negatiivista attraktiota itseensä.
Erilaisuus suojelee ihmistä mielettömyydeltä ja elämänhallinnan menettämiseltä. Erilaisuutta käytetäänkin usein defensiivisesti minän suojelukeinona esim. mielenterveyden häiriöiden kohdalla: ”Matti sairastui skitsofreniaan. Olemme töissä samassa työpaikassa ja samanikäisiä. Mitä jos minäkin sairastun? Mutta Mattihan olikin tyänarkomaani ja jäi aina töihin vielä kun muut lähtivät” tai ”Hillevi synnytti sairaan lapsen, vaikka hän on itse täysin terve. Mitä jos meidänkin lapsemme on sairas? Mutta Hillevi on kyllä aina ollut vähän outo. Ettei hän vain sittenkin olisi vähän sairas?” Erilaisuutta attribuoidaan usein sisäisillä tekijöillä. Lisäksi erilaisuus liitetään muihin negatiivisena ominaisuutena, mutta itsessä se on positiivinen piirre.


Ihmisten arvot, halut ja mieltymykset vaihtelevat. Jokaisella on yksilöllinen käsitys maailmasta ja yksilöllinen tapa tulkita maailmaa. Toisaalta jokainen pyrkii kuitenkin mielekkyyteen ja onneen. Jokainen pyrkii omien sisäisten malliensa perusteella tekemään maailmasta järkeviä havaintoja, jotka vastaavat omia käsityksiä. Toiselle mässäily tuottaa mielihyvää, toinen saa tyydytystä halujensa säätelemisestä ja itsensä pitämisestä ”kurissa”. Taustalla on kummallakin kuitenkin mielekkyyden tavoittelu, joka vain ilmenee esim. persoonallisista syistä johtuen eri tavoin.
Mikäli esim. mässäily ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää ihmisen superego saattaa estää egoa tyydyttämästä idin haluja. Se mikä on hyväksyttävää ja normien mukaista tai erilaista on pitkälti ympäristön ja yhteisön käsitys. Yksilölle saattaakin syntyä joukkoharha yhteisön arvomaailmasta ja sitä kautta väärä käsitys suvaitusta toiminnasta ja erilaisuudesta, jolloin yksilö saattaa ajautua virran mukana ja kadota massaan (”kaikki tekevät/ajattelevat niin”) tai toisaalta kulkeutua erilleen (”ei kukaan tee/ajattele niin”).


Erilaisuus on suhteellinen ja esim. kulttuuri- ja tilannesidonnainen käsite. Ihminen suosii sisäryhmämieltymyksen takia oman ryhmänsä jäseniä ja tuntee heihin yhteenkuuluvuutta, kun taas ulkoryhmä on itseen verrattuna erilainen. Ryhmän ja tilanteen vaihtuessa myös normit - ja niiden mukana myös erilaisuuden käsite - muuttuvat. ”Mustien ja valkoisten” tapellessa keskenään eri ryhmien jäsenet pitävät toisiaan hyvin erilaisina. Kansainvälisessä yhteistoiminnassa eri kansallisuudet ja rodut nähdään kuitenkin samankaltaisempina.

Yhteiskunnassa erilaisuuden hyväksyminen epäilyttää. Jos esim. yhdelle vähemmistöryhmälle annetaan erioikeudet, kohta niitä vaativat kaikki muutkin. Loogisesti ajatellen olisikin järkevää antaa suoralta kädeltä kaikille yhtäläiset oikeudet. Toisaalta ihmisillä on tarve tuntea itsensä merkityksellisiksi ja mikäli vähemmistöä on ennen pidetty merkityksettömänä ja vähäpätöisenä sen nousemisen tasa-arvoiseen asemaan enemmistön kanssa saatetaan kokea vähentävän enemmistön arvoa. Enemmistö voi tuntea suhteellista deprivaatiota, jos sen oikeudet annetaan muillekin. Tämä voisi johtaa esim. enemmistön itsearvostuksen laskemiseen tai identiteettikriisiin.

Erilaisuutta käytetään usein manipulatiivisena keinona. Mainonnassa tuotteet esitellään muita parempina, jolloin niihin syntyy positiivinen attraktio. Toisaalta esim. propagandan kohde voidaan esittää erilaisena ja muita huonompana ja siihen liitetään usein ihanteiden vastaisia, negatiivisia piirteitä, joilla pyritään luomaan vahva stigma.

Ihminen on luonnostaan utelias ja erilaisuuteenkin suhtaudutaan usein mielenkiinnolla. Erilaisuus rikkoo sisäisen mallin, jolloin tilalle täytyy luoda uusi. Vanhat sisäiset mallit, ennakkoluulot ja -asenteet ohjaavat erilaisuuteen suhtautumista. Näiden pohjalta syntyy nopeasti ensivaikutelma, joka manipuloi lopullista tulkintaa ja ohjaa havaintokehän toimintaa. Lopullinen suhtautuminen erilaisuuteen riippuu siis pitkälti ensivaikutelmasta ja sen taustalla vaikuttavista ennakkoasenteista. Erilaisuuteen tottunut todennäköisesti suhtautuu erilaisuuteen suvaitsevammin kuin yhdenmukaisuuteen tottunut. Erilaisuuden suvaitsemisen tausta on jo hyvin varhaisissa ja ensimmäisissä kokemuksissa erilaisuuden kohtaamisesta. Sosialisaation kautta opitaan, kuinka erilaisuuteen tulee suhtautua, mutta vaikka ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa, se ei ole mahdotonta.

6p

 

Ongelmanratkaisu ja siihen vaikuttavia tekijöitä

Ongelmanratkaisu on korkean tason kognitiivinen toiminto. Se voi parhaimmillaan olla pitkä ja monimutkainen prosessi, jossa pyritään tiettyyn lopputulokseen. Ensin on syytä selvittää mikä on ongelma ja minkälainen ongelma milloinkin on kyseessä. Ongelma on tilanne, jossa on tavoite muttei keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Ihminen kohtaa elämänsä aikana lukuisia ongelmatilanteita, jotka voivat olla esimerkiksi fyysisiä, sosiaalisia tai emotionaalisia. Myös erilaiset kehitystehtävät ja elämän kriisitilanteet ovat ongelmia. Ongelmat vaihtelevat vaikeusasteensa mukaan. Yhteen ongelmaan voi olla monenlaisia ratkaisuja ja toisaalta samaan ratkaisuun voidaan päästä useiden eri keinojen avulla. Siksi ongelmanratkaisu on hyvin monipuolinen ja vaihteleva toiminto.

Ongelmanratkaisussa lähdetään liikkeelle ensimmäisenä ongelman löytämisestä. Kartoitetaan mikä on ongelma ja mitä erilaisia osia siihen kuuluu. On myös syytä tehdä hypoteesi eli oletus siitä, miten ongelma ratkeaa ja mikä on lopputulos. Seuraavaksi tulee ongelma muotoilla ratkaistavaan muotoon ja laatia suunnitelma ratkaisun kulusta. Ratkaisuun pääseminen sisältää vaihtelevan määrän erilaisia vaiheita ja mahdollisia epäonnistumisia. Kun viimein päästään ratkaisuun, voidaan sitä hyödyntää.

Strategiat eli erilaiset ajattelutavat ja peukalosäännöt auttavat ongelmanratkaisussa. Ne voivat olla tietoisia tai tiedostamattomia ajattelumalleja, joiden avulla ongelmia pyritään ratkaisemaan. Ihminen voi siis valita jonkin ajattelutavan, jolla hän pyrkii ratkaisuun, mutta yhtä lailla jokin luonnostaan nouseva kokemuksiin pohjautuva ajattelu voi ohjata ratkaisemista henkilön sitä tiedostamatta. Heuristiikat ovat ajattelumalleja, joita kutsutaan peukalosäännöiksi. Ne siis ovat vakiintuneita ohjeita, kuten jossakin korttipelissä ”säästä arvokkaimmat kortit viimeisiksi”. Niillä pyritään yksinkertaistamaan ratkaisua tuomalla valmiita neuvoja ja malleja käyttöön.

Monet tekijät, sekä ulkoiset vaikuttimet että ratkaisijan sisäiset ajatukset vaikuttavat ongelmanratkaisuprosessiin. Jotta haluttu lopputulos voidaan saavuttaa, on ongelmaa työstävällä henkilöllä oltava halu ja motivaatio siihen pääsemiseksi. Motivaatio voi olla joko sisäinen tai ulkoinen. Ihmissuhdeongelman ratkaisemiseen motivaatio on luonnollisesti ihmisen sisäinen, mutta palapelin kokoamiseen voi motivoida ulkoisesti vaikkapa luvattu palkkio. Ihmisen persoonallisuudellakin on vaikutus ongelmanratkaisuun. Toiset ovat persoonallisuudeltaan rohkeampia ja halukkaampia tarttua haastaviinkin ongelmiin, kun taas toiset helposti arkailevat ottaa haasteita vastaan esimerkiksi epäonnistumisen pelossa. Persoonallisuustekijät vaikuttavat myös siihen miten ongelmaa ratkaistaan. Toisille ongelmanratkaisu on useiden eri keinojen kokeilua ja epäonnistumisten kautta ratkaisuun pääsemistä, mutta jotkut taas suunnittelevat ratkaisua pitkään ja etenevät pienin askelin kohti lopputulosta.

Ihmisen erilaiset luontaiset tai opitut ominaisuudet voivat helpottaa ongelmanratkaisuprosesseja. Nokkelat, hyvän päättelykyvyn omaavat ihmiset ovat usein hyviä ongelmanratkaisussa. Luovuus puolestaan monipuolistaa ratkaisumallien keksimistä ja antaa useita keinoja ratkaisuun pääsemiseksi. Lisäksi kyky osata nähdä asiat laajoissa yhteyksissä osana kokonaisuuksia ja kyky ajatella uudella tavalla asiaan muokkautuen voivat helpottaa ongelmanratkaisussa. Voidaan siis todeta joustavuuden ennen kaikkea olevan avaintekijä ratkaisuihin pääsemisessä. On myös syytä muistaa kokemuksen tuovan etua ongelmanratkaisuun.

Ihmisen aivojen ajatustoiminta ei aina edesauta ongelmien ratkaisua. Valitettavasti käytössämme oleva työmuisti on rajallinen, jonka vuoksi monimutkaiset ongelmat saattavat kuormittaa sitä liikaa. Havaintosalpauma on tilanne, jossa henkilön aiemmat tiedot vaikeuttavat ongelmien ratkaisua. Ajatukset voivat myös lukkiutua, mikäli useita eri ongelmia ratkotaan peräkkäin. Silloin ongelmia saattaa olla hankala erottaa toisistaan, eikä uudenlaisiin tilanteisiin voida sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla. Siispä taukojen pitäminen esimerkiksi fysiikan tehtäviä ratkottaessa voi auttaa tekijää maksimoimaan ongelmanratkaisukykynsä.

Mikäli ongelmanratkaisijalta puuttuu kyky erottaa ongelman kannalta oleelliset asiat ja tekijät epäoleellisista, voi ratkaisun löytäminen muodostua erittäin hankalaksi. Yleensä asiat ratkeavat keskittämällä ajatuksensa ja työnsä pääasioihin. Ongelmanratkaisua estävät myös erilaiset attribuutiot. Attribuutiot ovat ongelmanratkaisijan itsensä kehittämiä selitysmalleja, joilla pyritään selittämään miksi ongelma ei ratkea ja miksi sitä on vaikeaa ratkaista. Niitä voi olla sekä sisäisiä että ulkoisia. Attribuointi voi olla esimerkiksi vetoamista siihen ”ettei osaa” tai että ”ympärillä vallitseva meteli estää minua ratkaisemasta ongelmaa”. Tällaisissa tapauksissa energia kuluu selitysten keksimiseen, eikä itse ongelma ratkaisuun.

Elämänkaaripsykologian näkökulmasta ongelmia esiintyy eri elämäntilanteissa ja niitä pyritään ratkomaan kuten muitakin ongelmia. Elämänkaaren ongelmia voivat olla muun muassa työttömäksi tai eläkkeelle jääminen, ensimmäisen lapsen syntyminen tai avioero. Usein elämänkaariongelmat ratkeavat psyykkisellä työllä eikä niihin välttämättä ole konkreettisia ratkaisuja. Toisaalta jos näitä ongelmia ei ratkaise, pitkittyessään ne voivat aiheuttaa uusia seuraamusongelmia. Ihmisen elämän varrella esiintyy myös kehitysvaiheiden mukana tulevia kriisejä ja ongelmia. Varsinkin lapsena ja nuorena voi kehittyessään kohdata ongelmia itsensä löytämisessä ja vaikkapa oman muuttuvan kehon hyväksymisessä.

Elämänkokemus osaltansa helpottaa elämänkaariongelmien kohtaamista. Ihmisen kehittyessä löytää usein juuri itselleen sopivia keinoja ongelmien ratkaisuun. Lapsella ei kyvyt ja valmiudet ongelmien ratkomiseen ole vielä kovin kehittyneitä, vaikka motivaatiota lapsilta voi mielekkäisiin asioihin löytyä suhteessa erittäin paljon. Vanhuksilla puolestaan älykäs toiminta saattaa iän myötä heiketä, ellei sitä harjoiteta riittävästi.