Esiopetuksessa ruokailutilanteita käytetään hyvinvointia ja terveyttä edistävän syömisen ja ruokaan liittyvän osaamisen oppimisympäristönä. Ruokailutilanteista luodaan lasten kanssa mahdollisimman viihtyisiä ja lapsia ohjataan hyviin tapoihin sekä kestävään elämäntapaan. Tämä toteutuu ruokakeskusteluina (aistihavainnot, terveellisyys, monipuolisuus, ruokarytmi, ravintotottumukset jne.) ja ruokailuun liittyvien hyvien tapojen (ole hyvä, kiitos, saisinko) vahvistamisena. Ruokaillessa harjoitellaan ruokailuvälineistön käyttöä (erityisesti veitsi ja haarukka), välineistön ja ruokalajin sopivuus. Lisäksi lapset harjoittelevat annostelemaan itselleen sopivan ruokamäärän. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin lisäksi opetuksessa tutustutaan johonkin muuhun ruoka- ja tapakulttuuriin kotien asiantuntemusta hyödyntäen.

Lasten kanssa tarkastellaan lapsiin kohdistuvaa mainontaa sekä pohditaan kohtuullisen kuluttamisen merkitystä. Kulutuksen osalta painotetaan kestävän kehityksen arvoja kuten huolenpito, välittäminen ja vastuunkanto. Esiopetuksessa toteutetaan

• kierrätystä käytännön tasolla sekä
• puhutaan energian ja veden säästämisestä.

Esiopetusryhmässä voidaan tarkkailla energian, veden ja ruuan kulutusta. Tässä on mahdollisuus toteuttaa tutkivan toiminnan ja oppimisen menetelmää.

Esiopetuksessa kunnioitetaan ja huolehditaan yhteisistä sekä omista tavaroista. Tällä voidaan turvata tavaroiden mahdollisimman pitkä käyttöikä. Lasten leikeissä, piirroksissa ja esiopetukseen tuoduissa leluissa nousee näkyviin kulutukseen sekä mainontaan liittyviä tulkintoja. Ne toimivat esiopetuksen kuluttajakasvatuksen pohjana. Esiopetuksessa rakennetaan osaamispohjaa luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvalle kiertotalousajattelulle. Yhteisesti pohditaan ilmiöitä:

- roskasta raaka-ainetta
- omistamisesta yhteiskäyttöön
- kertakäyttöisyys ja korjattavuus