Rautiaisen, Kostiaisen, Silanderin, Jääskelän ja Klemolan artikkelissa Mummo pannuhuoneessa ja muita tarinoita tulevaisuuden koulusta pohditaan nykyisen koulun opetuksen kehittymistarpeita arjessa ja työelämässä vaadittavia taitoja vastaaviksi. Mielestäni yksi artikkelin kiintoisimmista keskustelunavauksista on koululaitoksemme kehittäminen pitkällä aikavälillä tulevaisuutta visioiden. Mistä löytäisimme niitä Cygnaeuksen ja Snellmanin kaltaisia ajattelijoita, jotka osaisivat rohkeasti luotsata koulujärjestelmäämme pitkässä aikaperspektiivissä kauas tulevaisuuteen tähyten?

Ehkä aikaamme rienaa lyhytjänteisyys ja hektisyys, joka pakkaa ajattelumme tiiviiseen hapettomaan tilaan. Mielestäni osoitus kyseisestä ajattelun kapeudesta on artikkelissa esitelty kuvaus nykyisestä pintatietoon keskittyvästä opetuksesta, sirpaletiedon sillisalaatista. Uskallan samalla kyseenalaistaa myös nykyisen yliopisto opetuksemme tilaa, sortuuko sekin samanlaiseen sirpaletiedon haalintaan syvällisen ymmärtämisen ja kokemuksellisuuden sijaan?

Ehkä meidän, Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoiden onkin kannettava vastuumme opetuksesta tulevaisuudessa ja avattava ajatteluamme laajempiin mittasuhteisiin kehittäen tulevaisuuden koulua entistä opiskelijalähtöisemmäksi.