Luin Matti Rautiaisen, Emma Kostiaisen, Tiina Silanderin, Päivikki Jääskelän ja Ulla Klemolan artikkelin. Siinä kyseenalaistettiin perinteistä opettajalähtöistä opetusta ja kerrottiin, kuinka Tulevaisuuden koulu -ajatusta voisi toteuttaa käytännössä.
Artikkeli oli mielestäni todella inspiroiva. Itsekin olen miettinyt vallitsevan opetustavan heikkouksia ja artikkeli tuntui antavan vastauksen todella moneen askarruttavaan kysymykseen. Opettajien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaan, eikä juuttua opetussuunnitelman vaatimuksiin. Emme todellakaan opiskele koulua, vaan elämää varten. Koulussa pitäisi ottaa tämä huomioon esimerkiksi olemalla kiinnostunut oppilaan mielenkiinnonkohteista ja tulevaisuuden haaveista ja hyödyntää niitä opetuksessa. Opetus olisi tällöin oppilaslähtöistä ja kiinnostus oppimiseen tulisi oppilaasta.
Artikkelin tulevaisuuden koulu kuulostaa aivan ihannekoululta ja vaikka se onkin pyrkinyt ottamaan huomioon myös mahdolliset ongelmat, aloin väistämättä pohtimaan tulevana opettajana, miten tämä ajatus käytännössä toimisi. Vaatisi myös todella paljon rohkeutta muuttaa koulun toimintatapoja, enkä tiedä pystyisinkö siihen esimerkiksi vastavalmistuneena opettajana. Myös teknologian runsas käyttä mietityttää. Pelkään, että opetuksesta unohtuisi esimerkiksi liikunta, ulkoilu ja leikit ja pelit ja lasten ruutuaika lisääntyisi huomattavasti. Toivottavasti vastaus näihin kysymyksiin saataisiin tuevaisuudessa.