Luin artikkelin Mummo pannuhuoneessa ja muita tarinoita tulevaisuuden koulusta (Rautiainen, Kostiainen, Silander, Jääskelä & Klemola), jossa käsitellään ajatusta tulevaisuuden koulustaa oppilaslähtöisenä, oppimiseen motivoivana ympäristönä. Pidin artikkelin näkökulmasta, joka kuulosti toteuttamiskelpoiselta, myös ihan lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus -teemalla esitellään usein teknologiaan liittyviä ratkaisuja tai konkreettisen oppimisympäristön muutoksia. Tässä artikkelissa oli hyvin maanläheinen lähestymistapa opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksen ja oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden hyödyntämisen kautta.

Toki artikkelissa käytetyt "välähdykset tulevaisuudesta" olivat hyvin ihanteellisia näkemyksiä oppilaan ajattelusta, eikä todellisuus ole usein yhtä helppo, mutta pidin oppilaslähtöisestä ajattelusta, jossa opetuksessa käytetään hyödyksi aiheita, jotka lasta todella kiinnostavat. Lasten omien kiinnostuksenkohteiden käyttäminen pakottaisi myös ehkä helpommin ylittämään oppiainerajoja ja toisaalta opettamaan tiedonhakua ja kriittistä ajattelua, jos lapset kiinnostuvat syvällisemmin aiheista, joista opettajakaan ei tiedä paljon. Mikäpä olisikaan ihanteellisempaa kuin yhdessä oppiminen?