Perehtyessäni aiheeseen luin Helsingin kaupungin opetusviraston raporttia Tulevaisuuden koulun suuntaviiva 2015-2020 sekä Matti Rautiaisen, Emma Kostiaisen, Tiina Silanderin, Päivikki Jääskelän ja Ulla Klemolan artikkelia Mummo pannuhuoneessa. Artikkelissa ja raportista löytyy tärkeitä ja paljon puhuttuja asioita kuten mm. yhteisön ja yksilön merkitys, opettaja-oppilas -suhde sekä oppimisympäristöjen muutos.

Sekä artikkelista, että raportista ilmenee opettajan tärkeä rooli lapsen koulukokemuksessa. Opettjan tulisi kyetä ylläpitämään keskustelua oppilaiden kanssa. Hän ei voi olla vain opettaja vaan myös aikuinen ihminen, joka on hyvin merkittävästi ja ajallisestikin paljon tekemisissä lasten kanssa. Rautiaisen ym. artikkelissa huomautetaan muistamaan ajankäyttöä suunnitellessa oppilaan ja opettajan välisten keskustelujen tärkeys. Uskoisin, että tulevaisuudessa nämä keskustelutilanteet voivat olla jopa entistä tärkeämpiä oppilaille, sillä kotiolot ensinnäkin vaihtelevat hyvin paljon perheestä riippuen sekä digimaailma ja työt saattavat viedä aikaa vanhemmilta jolloin lapsi ei välttämättä saa kotona tarpeeksi aikuisilta huomiota, jota lapsi vielä tarvitsee.

Nykyään tavoittelemme ehkä hieman enemmän yhteisöllisyyttä ja siirtoa yksilön vastuusta ryhmälle. Uskon, että tulevaisuudessa yhteisöllisyys koulumaailmassa tulee olemaan vieläkin tärkeämpää sillä se antaa valmiuksia myös työmaailman yhteisöihin. Opiskellessaan yhteisöllisesti lapsi kokee olevansa täysvaltainen yhteisön jäsen, jolloin kasvualusta tarjoaa mahdollisuuden omien vahvuuksien löytämiselle (Tulevaisuuden koulun suuntaviivat 2015-2020) Kuitenkin, yhteisöllisyyden rinnalla on erittäin tärkeää muistaa yksilöt ja niiden erot. Tulevaisuudessa luokissa tulee olemaan vielä enemmän eri lähtökohdista, niin perhe-, kulttuuri- kuin muistakin taustoista, tulevia lapsia joten yksilöllisyys tulee muistaa.

Oppimisympäristöt tulevat myös muuttumaan paljon tulevaisuudessa. Ilmiölähtöisyys, kokemuksellisuus, digitalisaatio sekä luokkatilojen kritisointi ohjaavat muutosta oppimisympäristöjen suhteen. Kuten Rautiaisen ym. artikkelissa mainitaankin eri oppimisympäristöjen integroinnissa voidaan hyödyntää eri organisaatioita, jolloin oppiminen ei ole niin sanotusti sidoksissa opettajan asiantuntijuuteen ja tietämykseen, vaan on mahdollista käyttää myös eri asiantuntijoiden tietoa. Näin ollen nykyinen koulukontekstissa tapahtuva oppiminen saattaa muuttaa muotoaan.

(Lähteet:
https://peda.net/jyu/okl/pom-opinnot/pom11jo2015/kirjallisuus/tulevaisuuden-koulu2/mp:file/download/0da7bcb032bf7a87de3da585a8b6d612460cf166/mummo%20pannuhuoneessa.pdf
http://www.hel.fi/static/opev/virasto/opevsivut/tk-2015.pdf )