Sukupuolittunut koulu
Luin "sukupuolittunut koulu"-teemaan liittyen Ylen artikkelin "Ruotsissa avattiin sukupuolineutraali koulu".
Opettajan työpaikan, koulun, arvomaailma ja kasvatuskäsitykset vaikuttavat toki paljon petustyöhön. Esimerkiksi tuossa artikkelin ruotsalaisessa Egalia-esikoulussa opettajien tulee jopa kiinnittää huomiota käyttämiinsä sanoihin, ja tietoisesti opettaa lapsille erilaisten perheiden hyväksymistä. Harvassa paikassa koululla on noin selkeät tavoitteet tietynlaisen ajatusmaailman jakamisesta lapsille! Opettajalle ympäristö on siis varmasti yksi haastellisimpia.
Luokanopettajan työssä haluan olla tukemassa lapsia olemaan rohkeasti erilaisia, ainutlaatuisia persoonia. Kuitenkaan en ole haluaisi Egalian tavoin pyyhkiä sukupuolieroja kokonaan pois. Toki voin kannustaa lapsia esimerkiksi juuri värien, harrastusten ja myöhemmin ammattien "sukupuolettomuuteen", jotta jokainen saisi olla kiinnostunut haluamistaan asioista muiden häntä sen perusteella arvostelematta. Se, kuka lapsi on, on kuitenkin mielestäni eri asia kuin se, mistä tai kenestä hän pitää. Asiasta on tietenkin monenlaisia mielipiteitä.
Luokanopettajalla on suuri vastuu lasten identiteetin vahvistamisessa, sillä hän on luultavasti lapsen useimmiten tapaama aikuinen heti huoltajien jälkeen. Lapsi heijastaa itseään opettajan kautta, kuten me kaikki opimme itsestämme vasta ollessamme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Opettajan tulee siis olla toisinaan tarkka sanoissaan. Tärkeää luokassa on jokaisen oppilaan huomioiminen tasapuolisesti, turvallisuudentunteen tukeminen ja oppilaiden kannustaminen erilaisuuteen. Erilaisuuteen kehottaminen ja yksilökulttuuriin tähtääminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, ja tässä kysymys menee monimutkaisemmaksi. Haluaisin opettaa oppilaitani sekä olemaan rohkeasti erilaisia että vastustamaan liiallista individualismia. Liiallisella individualismilla tarkoitan yksilön suorituksiin keskittyvää ajattelumallia, joka johtaa usein yhdessä suomalaisen heikon sosiaalisen pääoman kanssa henkisiin pahoinvointiin.
Loppujen lopuksi asioihin harvemmin löytyy tiettyä, kaikkien mielestä oikeaa vastausta. Toivonkin, että luokanopettajuuteen kasvaessani opin yhä enemmän vastakkaisten mielipiteiden kuuntelemista, ja päädyn opetustyössäni edes "vähiten vääriin" opetusmetodeihin. Pääsääntönä lienee sen muistaminen, että jokainen oppilas on yksilö, ihminen, ja sellaisena hänet tulee kohdata.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Petra Korhonen
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä Ruotsin sukupuolineutraalista koulusta. Ajatus on viety liian pitkälle pyrkimällä hävittämään sukupuoli kokonaan. Mielestäni sukupuoli on hyvä tiedostaa ihan jo pelkästään lapsen tunnekehityksen ja itsetuntemuksen kehityttymisen kannalta. Niin kuin totesit, minunkin mielestäni kannattavaa kannustaa lapsia vapaaseen toimintaan sukupuoleen liittyvistä ennakko-odotuksista välittämättä. Lapsen kehitystä omanlaiseksi yksilökseen eivät tulisi säädellä paineet tehdä "niin kuin pojat tekee" ym.
Esiin tuomasi liiallisen individualismin ajatus on mielenkiintoinen ja tärkeä. Jos individualismissa mennään liian pitkälle on vaarana yhteisöllisyyden laiminlyönti.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Roosa Ritvanen
Olen samoilla linjoilla Ruotsin mallista - ajatus on äärimmäisyyksiin viety. Taidat tavoitella kirjoituksessai sanaa sukupuolisensitiivinen; kyseinen termi tarkoittaa sitä, että sukupuolien erot tiedostetaan ja hyväksytään, mutta syntymässä määrittynyt sukupuoli ei välttämättä ole lopullinen. Sukupuolisensitiivisyydessä jokainen yksilö saa olla kiinnostunut haluamistaan asioista muiden häntä sen perusteella arvostelematta. Perinteisiä naisten ja miesten rooleja pyritään purkamaan, mutta ei yhtä vahvasti, kuin sukupuolineutraaliudessa, sillä sukupuolineutraaliudessa sukupuolet pyritään hävittämään kokonaan.
Kuten totesit, on luokanopettajalla suuri vastuu lasten identiteetin vahvistamisesta. Mielestäni keinot joita luettelet (esim. kaikkien huomioiminen tasapuolisesti) ovat erinomaisia. On hienoa, että tiedostat individualismin vaarat sekä oman opettajuutesi muokkautumisen vuosien saatossa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jenni Ristkari
Olen samaa mieltä siinä, että opettajalla on suuri vastuu oppilaiden identiteetin kehittymisessä. Uskon myös sukupuolella olevan merkitystä lapsen identieteetin muotoutumisessa, joten Ruotsin esimerkin mukainen sukupuolineutraali kasvatus tuntuu liian tasapäistävältä. Miksi pyrkiä häivyttämään lasten erilaisuus sukupuolen tasolla, kun tutkitusti sukupuolilla on eroja mm. fyysisessä ja psyykkisessä kehityksessä? Todellakin oleellisempaa on yksilön tukeminen hänen omissa valinnoissaan ja mahdollisimman laajan toimintapiirin luominen, oli sitten kyseessä tyttö tai poika.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Nelli Sirkemaa
Tekstisi on mielenkiintoinen, ja olen samaa mieltä kanssasi Egaliassa toteutettavasta sukupuolineutraaliista kasvatuksesta. Itsekään en haluaisi, että sukupuolet sivuutettaisiin kokonaan. Uskon, että lapsen on tunnistettava sukupuolensa normaalin kehityksen toteutumiseksi. Sukupuolen sivuuttaminen saattaa aiheuttaa ongelmia myös esimerkiksi tasa-arvon toteutumisen kannalta. Sen tapahtuessa saattaa nimittäin syntyä eriarvoisuutta, jos pojilta ja tytöiltä vaaditaan samaa, vaikka he kehittyvät eri tahtiin.
Luettelemasi keinot siihen, miten opettaja voi vahvistaa oppilaan identiteettiä ja näkökulmasi siihen, miksi liiallista individualismia tulisi vastustaa, ovat kiinnostavia.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jenni Salmela
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sukupuolineutraali koulu on opettajalle varmasti todella haasteellinen ympäristö. Keskittyminen siihen, ettei sukupuolia saa tuoda millään tavalla esiin edes puheessa, on vaikeaa ja vaatii opettajalta jatkuvaa keskittymistä.
Itsekään en haluaisi pyyhkiä sukupuolieroja kokonaan pois, koska mielestäni oman sukupuolen tiedostaminen on tärkeä osa identitettin rakentumista. On myös fakta, että tyttöjen ja poikien kehityksessä on eroja, joten tuntuu väärältä, että nämä asiat jätettäisiin kokonaan huomiotta. En tietenkään täysin tiedä, että kuinka kyseisessä esikoulussa toimitaan, joten joskus olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan heidän toimintaansa. En myöskään kannusta sellaiseen ajatteluun, että tytöt ja pojat jaetaan eri kategorioihin, vaan kasvatuksessa olisi löydettävä kultainen keskitie. Jokainen oppilas tulisi kohdata ihmisenä, yksilönä, eikä tuijottaa vain sukupuoleen, mutta kuitenkin niin, ettei sukupuolta kokonaan hävitetä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.