Tartuin monikieliseen kouluun siksi, että omaan kotikuntaani perustettiin juuri vastaanottokeskus ja koulumme tulee monikielistymään aivan lähiviikkoina radikaalisti. Luin Ylen artikkelin Monikielinen koulu http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/02/01/monikielinen-koulu

Oli antoisaa lukea ihmisistä, joilla on pitkä ja rikas kokemus maahanmuuttajien kanssa tehtävästä koulutyöstä, kun omalla kotikunnalla aloitetaan valtaisan oppilasmäärän kanssa hyvin vähällä kokemuksella. Artikkelin mukaan lapsi voi osallistua perusopetukseen heikollakin kielitaidolla. Se vain vaatii opettajalta "hieman kekseliäisyyttä". Mietin, mitä itse tekisin, jos nyt olisin vaikka sijaisena luokassa, jossa on maahanmuuttajaoppilas, jonka suomenkielentaito on kovin vähäinen. Kokeneen opettajan kekseliäisyys on aika eri asia kuin noviisiopettajan, sekä hyvässä että pahassa.

Haluaisin opettajana olla se, joka kannustaa eikä lannista. Olen usein kuullut tilanteista, joissa maahanmuuttajat tuskailevat aivan liian vaikeiden tekstien kanssa, kun he yrittävät oppia suomea. Yhtä tärkeää kuin tukea maahanmuuttajaoppilasta käyttämään sekä suomea että omaa äidinkieltään, on kasvattaa valtaväestön oppilaita siihen, että jokainen kieli on arvokas ja että monikielisyys on rikkautta. Asennekasvatus onnistuu vain, jos omat asenteet ja ennakkoluulot on pohdittu läpi. Siksi on arvokasta käyttää siihen aikaa nyt opiskelujen aikana.