Luin Ylen artikkelin Monikielinen koulu, jossa kaksi opettajaa kertovat monikielisyyden- ja kulttuurisuuden vaalimisen tärkeydestä koulussa. Artikkeli sai tajuamaan, että olen itse kohdannut omana peruskouluaikanani sellaista, että suomea toisena kielenä puhuva oppilas on otettu silmätikuksi sen takia, ettei hän osaa kunnolla suomea ja keskitytty siihen, että hän varmasti äkkiä oppisi suomea. Silloin on unohdettu täysin, mitä se hänen oma kielensä hänelle merkitsee ja miksi sitäkin olisi tärkeää vaalia koulumaailmassa, esimerkiksi osoittamalla kiinnostusta sitä kohtaan.
Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa toimimisen kannalta onkin todella tärkeää hallita suomen kieli, olisi mielestäni hyvä muistaa se, miten paljon muut kielet voivat koulussa suomalaisille oppilaille antaa. Kovin usein etenkin yläasteella tunnutaan sortuvan siihen, että ajatellaan "Kyllä mä pelkällä englannilla pärjään, koska se on niin yleismaailmallinen kieli". Mutta kun eihän se niin vain ole. Ei kaikkialla osata englantia lähellekään yhtä hyvin kuin suomessa sitä osataan. Siksi olisi tärkeää osoittaa oppilaille, että muidenkin vieraiden kielien osaaminen on rikkaus.
Minulle heräsi ajatus siitä, miten hienoa se on kun vierasta kieltä puhuva lapsi ymmärtää, kuinka arvokas hänen taitonsa on. Itse olen 5. luokkalaisena ollut kummioppilaana 1. luokkalaiselle tytölle, jonka äiti on thaimaalainen. Hän opetti minua laskemaan thaimaaksi ja se oli mielestäni aivan mahtavaa! Tällä tytöllä ei ollut mitään vaikeuksia suomen osaamisen kanssa, olihan hän elänyt koko elämänsä Suomessa puhuen kotona suomea. Mutta silloinkin, kun joku ei osaa vielä kunnolla suomea, häntä pitää muistuttaa siitä, että vaikka ei osaakkaan suomea vielä, hän varmasti oppii ja että hän osaa jo jotain toista aivan yhtä arvokasta kieltä.