Ylen artikkelissa "Monikielinen koulu" (2011) opettajat Katriina Rapatti ja Helena Posti kertovat työskentelystään maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa. Artikkelissa painotetaan monikielisyyttä rikkautena: maahanmuuttajataustaiset lapset saattavat osata harvinaisia kieliä tai useaa kieltä. Usein tämä jää kuitenkin huomaamatta ja olisikin tärkeää, että koulut huomioisivat lasten äidinkielen paremmin. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä huomio, sillä en ollut itse osannut ajatella asiaa näin. Helposti ajautuu ajattelemaan, että tärkeää on vain heidän suomen kielen oppiminen ja siten sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin.

Vuorovaikutus on erittäin tärkeää monikulttuurisessa luokassa. Opettajan on oltava halukas luomaan luokkaan tiimihenkeä, jotta kaikki oppilaat kokevat itsensä tervetulleeksi ja ilmapiirin hyväksyväksi. Monista eri maista tulevat oppilaat eri kulttuureineen eivät välttämättä sopeudu tuosta noin vain suomalaiseen kulttuuriin, joten onkin tärkeää, että kouluissa keskityttäisiin tutustumaan todella toisiin ja olemaan mahdollisimman paljon vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä olisi win-win-tilanne, sillä suomalaiset lapset oppisivat paljon uutta maahanmuuttajataustaisten lasten kulttuureista ja toisinpäin.

Koen, että tulevaisuudessa monikielisyys ja -kulttuurisuus lisääntyy voimakkaasti kouluissa. Opettajilla on oltava hyvät valmiudet toimia, jotta opiskelu olisi kaikille mielekästä ja jokainen tuntisi olevansa tervetullut kouluun omana itsenään. Opettajan asenteella on suuri rooli maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa työskennellessä, sillä lapset aistivat suhtautuuko opettaja heihin kunnioittavasti ja arvostavasti kuten artikkelissa mainitaan.